heippa
Kuule ole onnellinen että väkivaltainen suhde päätty sillä perheväkivaltaa ei pidä
sallia tippaakaan ei henkistä eikä ruumiillista.
Etkä ole huono etkä paha ihminen vaan tuo ilmaisu on mitä miehesi käyttää on henkistä
väkivaltaa ja alistamista mut siihenkään ei pidä suostua.
Ajattelet itsestäsi että olet hyvä ja upea ihminen näin se menee.
Onko sinulla ystäviä / kavereita???
Oletko työssä???
Onko sinulla omaa asuntoa???
Masennus kyllä kannattaa hoitaa pois sillä se kyllä vie ihmisestä voimat ja lamaannuttaa
ihmisen.
Oletko käynnyt lääkärissä???
Joo kirjoita miten olet jaksanut ja kyllä elämä järjestyy.
Kaunista syksyä sinulle.

Asunto on. Kavereita on. Lääkärissä käyty. Töissä olevinaan olen - nyt sairaslomalla. Pitäisi irtisanoa itseni, mutta sitten tulee karenssi. Jos työnantaja irtisanoo, niin ei voi palkata ketään puoleen vuoteen - sitä ei halua tehdä. Pattitilanne.

Nyt ollaan sitten muutamam päivä asuttu omillaan lapsen kanssa. Olen yrittänyt miehen kanssa selvittää tilannetta, mutta hän ei tiedä haluaako olla minun kanssa tekemisissä. Joka toinen päivä haluaa ja joka toinen päivä ei. Välillä itkee takaisin ja välillä sanoo ettei mistään mitään tule.

Itse haluaisi uskoa, että kaikki olisi korjattavissa ja asiat voisivat olla toisin. Miten sitten jatkaa ihmisen kanssa, joka ei tiedä mitä tuntee? Jos kaikki perustuu siihen, että vain minä yritän pitää suhdetta yllä.

Jotenkin sitä odottaa toiselta vaikka mitä, kun kerta kävi kiinni ja kun kerta tilanne meni näin pahaksi. Odottaa, että toinen tajuaisi virheensä ja pyytäisi anteeksi. Mutta kun hän ei sitä tee. Mielestään ei ole tehnyt mitään väärää. Ja minä hölmö odotan, että viimein tajuaisi miten huonosti kohteli.

Älä odota, vaan ala elää omaa elämääsi.
Jokainen löytää näitä miehiä, jotka osaa lyödä, mutta etsippä mies ei lyö! Pidä rima korkealla, niitä nimittäin on.

Heippa
Tuossahan tuli paljon vahvuustekijöitä on oma asunto, kavereita on, olet töissä jne
Eli pystyt itsenäisesti elämään et esim joudu toisen armolla elämään.
Nyt vaan hiljakseen elämän laatua korjaamaan vaikka vaan pienin askelin mut menään
vaan elämässä eteenpäin.
Mut jos tarvitset ammattiapua niin mene nettiin ja googleen ja laita hakusanaksi
perheasiain neuvottelukeskus niin auttaa varmasti eläämääsi
Mut se muista että ikinä ei perheväkivaltaa pidä sallia eikä siihen pidä suostua.
Mut usko minua kyllä se elämä siitä järjestyy.

No enhän minä vieläkään ole päässyt tästä kierteestä irti. Viimeksi tänä aamuna kuulin taas miten paha ihminen olen. Minkä ihmeen takia sitä roikkuu kiinni jossain, joka tuottaa vain pahaa oloa ? Missä vaiheessa sitä tajuaa antaa periksi ?
Mutta oikeesti kertokaa joku miten on mahdollista, että joku ihminen voi olla maailman täydellisin ja seuraavassa hetkessä vailla mitään tunteita ja ilkeä kuin mikä ? Miten se voi noin mennä ? Miksi se toinen ei tajua lopettaa vaikka itken silmien edessä ? Miksi se rakkauden tunne vaan häviää ja sitten tuntuu taas palaavan ? Itse olen kuitenkin koko ajan suht samaa mieltä eikä mieleni noin heittele vaikkakin mies yrittää väittää, että juuri minä olen se tuuliviiri. EN TAJUA! Ei hän enää kiinni ole käynyt, mutta se henkinen lannistaminen .....?

Minä itse en tajua, miksi sinä et tajua itse päästää tuosta suhteesta irti. Tai no, tiedän että se on vaikeaa hyväksyä, ettei miehesi ole se joksi hänet kuvittelit. Haluaisit hänen aina olevan se maailman täydellisin (joka hän ajoittain onkin), mutta hänessä ON tuo alistava, nöyryyttävä ja pahoinpitelevä puolikin. Se on osa häntä! Se ei siitä muutu, vaikka kuinka sitä odottaisit ja haluaisit.

Rakastat ihmistä, jota ei ole olemassa. Eli rakastat sitä mielikuvaasi miehestäsi, jollainen hänen PITI olla, mutta jota hän ei olekaan. Käännä katseesi tulevaan ja irrottaudu tästä miehestä täysin. Älä enää anna nöyryyttää ja pahoinpidellä itseäsi, olet aivan liian arvokas siihen! Jätä mies taaksesi, älä ole enää missään tekemisissä hänen kanssaan. Hän on ja tulee olemaan tuo pahoinpitelevä ja ailahtelevainen mies, hän ei siitä tule muuttumaan. Niin ikävää ja vaikeasti hyväksyttävää kuin se onkin😞 Tsemppiä!🌻🙂🌻

Minäpä oikeestaan tiedän, miksi pysytään huonossa suhteessa.
No, ensin ollaan onnessamme, että on löytynyt se OMA ihminen, toiset voi olla kateellisia, sitten ehkä mennään kihloihin tai muutetaan yhteen, pidetään kekkereitä ja loistetaan yhdessä auringon kanssa, hehkutaan onnesta, kukaan muu ei ole koskaan ollut näin onnellinen!!!..mennään ehkä naimisiin, pidetään isot juhlat ja taas loistetaan kilpaa auringon kanssa ja ollaan niin onnellisia, ettei kukaan maailmassa.
No, arki astuu elämään, rahat ei riitä, toinen karkaa kapakkaan, vikittelee ehkä muita, tulee humalssa kotiin, alkaa v-lla ja muuta mukavaa...niin kuka , siis tosiaan kuka, varsinkin nainen kehtaa tunnustaa, sen onnen hehkutuksen jälkeen tunnustaa, about puoli vuotta vaikka häistä tai yhteenmuutosta, että toinen on täyspaska ja tuli tehtyä nyt isompi moka kuin koskaan.
Sitten alkaa sinnittelyn aika, hitto tästä mennään, meikkejä naamaan, ettei mustelmat näy, hymyä huuleen, vaikka tekisi mieli itkeä, sano se taas yöllä niin pahasti!
Nooo, ei me olla kotona viikonloppuna mietitään joku muu hetki, kun tulette kyläilemään! (LUE: ukko menne perjantaina ja lauantaina kapakkaan, korjaussarjan kanssa makoilee sohvalla koko loppu viikonlopun ja v-lee vaan, tiedä, jos pahaksi äityy, niin on musta silmäkin!)
Me salaamme viimeseen asti oman epäonnistumisemme, vaikkei se ole yksin naisen syy, mutta naiset pitää kulisseja, kynsin hampain kasassa, että julkisivu säilyisi kirkkaana ja kukaan vain ei saisi tietää.
Olen itsekkin naulannut kuutosparrusta, kymppituuman nauloilla kulisseja, pönkittänyt ja tukenut, mutta siihen menee viimeisetkin voimat ja ne kullissit kaatuu jossakin vaiheesa kuitenkin, niin eikö olis ihan sama, jos ne kaatuisi aiemmin, tulisi pienempää vahinkoa.

Minä taas..silmät itkusta turvonneet....kohta lääkäriin....migreeni.....ja aamu alkoi taas saarnalla. Mikä ihme saa miehen vihaamaan minua noin paljon, että se riita pitää saada vaikka väkisin. Olen ollut varpaisillani jo pitkään ja ollut riitelemättä. Kun minä kerta aina olen riidat aiheuttanut. Lopetin ja olin reipas ja iloinen. Mies kuitenkin tarvitsee riitansa. Ja taas se on minun syy, että riidat alkoi, vaikka pyysin vain hellyyttä minua kohtaan. Ei käy kiinni, mutta se henkinen ryöpytys...sattuu !

Milloin puhutaan seksin osalta riippuvuudesta? Mies haluaa joka päivä ja mielummin useammin kuin kerran. Jos ei saa niin on pahalla päällä. Myöntänyt joskus itsekin. Ja jos ollaan erillään pari päivää, niin sitä seksiä pitää saada vaikka itse tehtynä. Ei puhettakaan, että odottaisi minua. Minä en saa mitään, koska en ole kuulemma tarpeeksi antanut miehelle kokemuksia. . . mitäs sillä on merkitystä, että ottaa kuitenkin joka päivä haluamansa innosti minua tai ei. Olenkohan suostunut vain, että ei suuttuisi ? Varmaan ....?

Empatiaa häneltä en ole tuntenut aikoihin. Ei se välitä vaikka olisi kipeä, ei se välitä vaikka joku minua satuttaisi, ei se välitä vaikka minuun sattuisi....

Kyllä minä täältä joskus nousen. Joskus näytän, että minussa on voimaa. En minä tänne pohjalle ole jäänyt asumaan. Joku päivä minäkin jaksan jatkaa ilman tuollaista alistusta.

Kysyt jatkuvasti miksi, mutta silti pysyt suhteessa. Ei ole mitään vastauksia. Mies ei muutu. Lähde. Entä mitä tämä tekee lapsillesi? Nyt täytyy lopettaa kysely ja lähteä. Aikuisten oikeesti. Lähde. Heti. Mitä vielä odotat siellä? Lähde.