Luin koko viestiketjun ja voin pahoin puolestasi.

Jotain yhtymäkohtia tekstissäsi on omaan elämäänikin, ja kokemuksesi koskettivat. Halusin vain sanoa sinulle, että otsikkosi on täysin väärä. Et todellakaan ole heikko, vaan vahva kuin härkä. Olet kestänyt kaiken tuon, joka on monta kertaa enemmän kuin mitä kenenkään ikinä pitäisi kestää, ja vaikka oletkin varmasti ihan hajalla, niin olet kuitenkin olemassa ja elämäsi jatkuu.

Minua järkytti myös lapsiltasi saama kohtelu. Toivottavasti löydät riittävästi energiaa tehdäksesi tuosta lopun heti. Pahoinpitelijöiden lapsista ei välttämättä tule pahoinpitelijöitä.

Jaksamista siihen, että saat elämäsi kuntoon! Olet varmasti nähnyt pohjan, ja tästä on lähdettävä ylöspäin. Pienillä tavoitteilla, kunnes olet riittävän vahva lähteäksesi parisuhteestasi, joka on varmasti ongelmistasi keskeisin.

Kerro mitä sinulle kuuluu! Ja kesää ja valoa kohti tässä mennään!! 🙂🌻

Hei!

Kiitos kovasti Sotanorsu sanoistasi. Norsu on muuten yksi mun lempieläimistä ja yksi mun keräilykohde.

Ei tämä elämä vallan ruusuilla tanssimista ole ollutkaan. Mulla ei ole vaan sydäntä jättää miestäni, vaikka hän osaa olla ilkeä ja inhottava.
Kaipaan kuitenkin onnellista parisuhdetta, jota meillä ei valitettavasti ole.

Toivottavasti selvitään vuoden vaihtumisesta kunnialla ilman väkivaltaa. Toivon myös etten törmää raiskaajaani huomenna keskiyöllä. Ja jos olen huomenna oikein väsynyt aamuvuoron jälkeen, voin olla vaikka nukkumassa, kun vuosi vaihtuu. Ei olisi vahinko eikä ensimmäinen kerta, kun nukun vuoden vaihtuessa.

Toinen vaihtoehto olisi ottaa kännit ja nollata kaikki.

Lumihuntu harson heittää, vanhan vuoden alleen peittää, on aika ystäviä kiittää, aihettahan paljon riittää. Entistä ihanampaa Uutta Vuotta 2011!!

Hei!

Sain tietää, että tukihenkilöni joutuu lopettamaan. Mä purskahdin itkuun. Ja vielä ennen töihin menoa. Tuntuu kurjalta ja surulliselta, että mulle tärkeäksi muodostunut suhde loppuu.

Niinhän mulle aina käy. Se on yksi syy etten päästä ketään lähelle, jos päästän joudun kuitenkin luopumaan. Tukihenkilöstä tuli mulle tosi tärkeä. Oli joku, jolle kertoa sisäistä pahaa olo, josta ei voi edes tässä kertoa. Ensi alkuun mulle tuli ainakin vastustus etten halua uutta tukihenkilöä. 😭

Hetken vielä saan vaihtaa viestejä tukihenkilöni kanssa. Sitten olen taas yksin...
Olisiko sitten aika jättää nämä sivut?! Juuri nyt ainakin tuntuu siltä!

Heippa
joo kyllä aika on taas mennyt nopeasti mut niin vaan huomaa että ei ole entisellään
itsekkään huvittaa kun noin 20 vuottasitten aloittelin kauppahommat niin jakso mennä
yötä päivää ja lähestulkoon puoli suomea kierreltyä mut näin se täytyy vaan
tunnustaa että ikä tekee tehtävänsä niin kyllä oli iltasella välillä todella väsynyt
kun töistä tuli kotia mut nyt on onneksi saanut patteria ladattua kun on ollut pyhäpäiviä
mut ei ole palautuminen enää niin nopeaa.
huvittaa kun 80 luvulla tuli aamuyöstä kotia siinä 2- 3 tuntia nukku niin taas mentiin
töihin mut ei mennä samalla lailla ei jaksais eikä elimistö kestäis näin se on.
Kuinkas sinulla on nyt mennyt???
Minulla on mennyt mahtavasti ( ei ole tarkoitus kehua ) ja niin minä toivoisin että
sinullakin menisi.
Mut älä sorru ryyppäämään sillä se vaan huonontaa asioita ja sitten menee viellä
huonommin.
mut vaikka sanon tälleen niin yritä sinä tehdä elämäsi onnelliseksi ja nauttia joka
päivästä ja tehdä parempaa huomista sillä et usko miten paljon ihmisillä on
ongelmia ja vaikeuksia mut tuntuu toisen puolesta niin pahalta kun kuulee
elämän murheita.
Tiistaina olin leivättömän pöydän ääressä ( muiden asioita ) niin huvittaa kyllä
tämänkin yhteiskunnan puolesta kun valtio vie käräjille ihan tyhjän päiväsistä asioista
jotka voitas ratkasta 10. minutissa jos käytettäs vähänkin maalais järkeä ja hoidettas
asiat järkevästi ( mut pitää taas kirjotella päättäjille miten asiat voisi hoitaa mut ei täällä
tapahdu mitään yksinkertasta parannusta )
Keskiviikko oli aika rankka päivä sain työpaikalla kuulla kun oli yksi ihminen
sairastunut syöpään ja oottelee nyt leikkaukseen toivottavasti paranee.
kuin sain kuulla puhelimessa että oli toinen henkilö yrittänyt itsetuhoa ja onneksi
oli kerennyt saada avun.
ja yksi eronnut pariskunta joista ex mies uhkailee entistä vaimoaan ampumisella ja
vaikka millä lähestymis kiellosta huolimatta.
Sanoin kyllä että ottaa yhteyttä viranomaisiin mut se on jännä että ensin pitää tapahtua jotain
ja sitten voidaan puuttua asiaan.
näin se menee oikeusvaltio suomessa et uhri saa pelätä.
Nyt viellä vastaan yhteen viestiin ja sit lähden luontoon kävelemään.
Kaunista alku vuotta sinullle

Hei!!

Ihanaa kun sä volvomies olet vielä täällä olemassa. Et tainnut lukea mun 6.päivän viestiä, kun siinä kerroin aloittaneeni tipattoman vuoden. Uusi vuosikin vaihtui kivennäisveden kera. Suren silti, että menetän mitä ihanimman tukihenkilön.😭

Hyviä vointeja sulle volvomies!! En nyt ole mitenkään juttutuulella.

Moro

Tuo on hieno homma tuo tipaton vuosi, itse olen pitänyt niitä peräkkäin viisi, mitääne en ole menettänyt hauskaa on ollut ilman viinaakin ja karpulapäiviä ei ole olllut, siis voin kertakaikkiaan suositella.
Hyvää vointia sinulle.

Hei!

Kävin torstaina elämäni ensimmäistä kertaa ennustajalla. Kävin suositulla ennustajalla, jolle on kahden kuukauden jonot. Se kertoi kaiken, minkä melkein tiesin. Tiesi isäni sairaudet ja siskoni kohtalon.

Ennustaja sanoi mua hoivaavaksi ja mun ajautuneen työhön, missä olen ja mulle sopivan ihmisläheisemmän työn.

Yhtäkkiä ennustaja kysyi, milloin olen eronnut. Enhän ole edes eronnut. Hän ei nähnyt rinnallani miestä vaan enemmin "veljen" tai "kämppäkaverin". Hän näki, että mulle tulisi uusi parisuhde. Kunhan ensin paranen.

Hän näki myös etten käytä luovuutta, jota mussa on. Kysyi myös, olenko käynyt kilpirauhaskokeissa. En.

En yksinkertaisesti uskalla miehelleni kertoa mitään, mitä mulle ennustettiin. En halua kokea samaa pelkoa kuin viime viikonloppuna kesken unien heräsin ja meidän huoneessa oli valo. Minä sitten ihmettelin onko aamu. Mieheni uhkasi siinä tilanteessa lyödä minua. Muutenkin viime viikolla näin kuolleista unta neljänä yönä unta ja vuosin verta. (menkat)

Jos mä nyt kertoisin tosta ennustuksesta, mieheni tappaisi minut. Muutenkin mieheni on saanut viime aikoina pelottavia raivonpuuskia. Yritän pitää matalaa profiilia.

Se olisikin unelmaa, jos oikeasti olisi joku, joka rakastaa ja, jota rakastaa. Jos löytyisi vielä oma piilossa oleva seksuaalisuus, joka on nyt täysin kuollut.

Hei!
Nämä on nyt jäähyväiset. Olin täällä 8 kuukautta. Kiitos varsinkin volvomies ja helemi. Toivottavasti maltan pysyä pois.
Olen nyt siipeni polttanut ja pahasti. Silti haluan jälleen kerran yrittää ja yksin. Nyt tiedän, että voin murheeni purkaa päiväkirjaani. Minä en tästä hetkessä muutu. Olen se heikko nainen, joka ei käännä perheelle selkää.

Olen hyvin murheissani ilman tukihenkilöä, mutta koen olevani myös vapaa. Oli lohtu kirjoittaa heikolla hetkellä tänne kiitos ja tietää jonkun vastaavan.

Mun arvet ovat syvällä. Eikä niitä hetkessä poisteta. Minä olen vain minä. Jos tulet kadulla vastaan, minä olen se, joka hymyilen. Täytyy myöntää, että taas kerran elämässä on hylätty olo. Eli nostan taas suojavarustuksen päälle ja toivottavasti häviän iäksi.

Toivon Teille kaikille hyvää!

Heippa
Niin ei sinun pidä pelätä omassa kodissasi eikä varsinkaan pidä joutua / sallia
että että jää perheväkivallan uhriksi.
Mutta ongelma on se että miehesi on saannut sinusta sellaisen henkisen yliotteen
että sinulta on mennyt oman elämän hallinta eli vähän niinkuin miehesi hallitsee sinua
( On niin vaikea kirjoittaa miten pitäs kirjoittaa mutta minä olen työssäni ja elämässäni
vastaavaa nähnyt niin paljon )
Äläkä sitä sure että jouduit lopettamaan tietyn tukihenkilön kanssa juttelun sillä on tukihenkilöitä muita etsi itsellesi uusi tukihenkilö ja kaikilla asioilla on yleensä
joku tarkoitus.
Älä ihmeessä lopeta tänne kirjoittelua niin yritetään sinua porukalla auttaa ja tukea
Mutta niin kuin sinulle olen sanonut sinun itse pitäisi tehdä ratkaisut elämäsi tärkeissä
asioissa / ratkaisuissa ja muista että elämässä et ikinä jää etkä ole yksin sinua autetaan
ja saat avun ihan joka asiassa.
Kaunista alku vuotta sinulle

Hei!

En voi sanoa, etta olisin muuttunut Olen vakavasti sairastunut. Mun sairaus poiki asioita, jonka takia meidan on pakko muuttaa ja vaihtaa kotia. Mun henkinen kantti ei kesta sita ja taloudellinen ahdinko on todellinen. Ei voi kukuaan sanoa minun rillutelleen vaan tehneen toita perheen eteen. Nyt olisi mahdollisuus muuttaa erilleen. Totuus on, etta pelkaan henkeni puolesta, jos jatan mieheni.

Tiedan hyvin, etta olen epaonnistunut ihan kaikessa. En osannut olla mieheni arvoinen nainen. Voii Luoja! Olen tehnyt sen, mita vuoro/tehdastyolta pystyn ja kykenen. Siskon murhan jalkeen toimin kotona ja toissa kuin robotti. Aidin kuolema mursi mut sitten kokonaan. Sitten avautui lupa puhua kaikesta pahasta, jota on kokenut. Sita ei unohda, kun luulee kuolevansa toisen kaden kautta. Niin on tehnyt aitini, appeni ja mieheni. Musta saa ajatella, mita vaan olenhan epaonnistunut hylkio.

En tosiaan tieda, miten tasta selviytya eteenpain. En tieda viela, onko pohja jo saavutettu.😯🗯️

niin useinhan tuo henkinen kova stressi tuo fyysisen taudin mukanaan, keho on sellainen kokonaisuus, olen vilpittömästi pahoillani puolestasi.
toivottavasti sairauteesi on olemassa hyvää ja tepsivää hoitoa.
rukoilen puolestasi, unettomanani yönä, ja niitä on paljon.

Lueppa nyt ihan tarkkaan;
Siis, onko miehesi, sinun arvoisesi, onko muut ihmiset kohdelleet sinua arvostavasti, lapsesikin??? Miten ihmeessä ajattelet, että sinun on ansaittava toisten arvostus työlläsi ja raadannalla, eikö siihen pitäisi, sinunkin kohdallasi riittää pelkkä olemassa olo, sehän riittää sinulle muiden kohdalla. Aitoa todellista välittämistä ei voi ostaa millään, katinkultaa saa ja siitä maksetaan sen hetken markkinahinnan mukaan ja arvo laskee, mutta aidon arvo pysyy, sitä ei voi edes hinnoitella.
Ei se ole ihan sama kuka rinnallasi kulkee, jos miehestäsi siihen ei ole, niin miksi kidutat itseäsi, henki menee meiltä joskus kuitenkin, ennemmin tai myöhemmin, niin sinuna minä ottaisin nyt riskin, tuntematonta kuolemaa ei ole.
Pelottaahan se, pelotti minuakin, muuttaa elämä, tehdä hyppy tuntemattomaan...mutta paljon hyvää olisi jäänyt kokematta, jos en olisi uskaltanut. Tulevista en tiedä, mutta pahempaa kuin joskus kokemani on, sieltä ei voi tulla, tai sitten olen menettänyt viimesenkin järkeni!

niin tämäkin voi olla valitettavasti totta

Heippa
Äläpäs vähättele itseäsi et ole epäonnistunut elämässäsi.
Vaan ihmiselle sattuu ja tapahtuu elämässä vaikka mitä mutta kyllä itsekin
pystyy elämän kulkuun vaikuttamaan.
Joo lueppas helmin kirjoitus tarkkaan ja ajatuksella siinä on hurjasti asiaa.
Tee niinkuin olen sinulle kirjoitellut aikaisemmissa kirjoituksissa ja käytä niitä
ammatti ihmisiä joita olen sinulle suositellut niin varmasti auttaa sinun eläämääsi.
Kysyn nyt kuitenkin Kuinkas sinä olet nyt jaksanut???
Mut niin minä sinulle toivoisin että saisit oman elämäsi kuntoon ja pystyisit nauttimaan
omasta elämästä ja saisit elää onnellista elämää niin se kuuluisi mennä.
Kaunista alku vuotta sinulle

Hei!
Kiitos Mara70, helemi ja volvomies lämmittävistä ja lohduttavista sanoista. Ne tulevat nyt tarpeeseen. Ilman toissa öistä melkein pyörtymistä töissä olisin nytkin töissä. En ikinä ennen ole joutunut pomon taluttamana lepohuoneeseen ja kuunnellut makuuasennossa työnääniä.

Puhuttiin mieheni kanssa vakavasti ja rauhallisesti ilman tunnemyrskyjä. Kerroin, miten mun voimat on lopussa. Toivon myös miehelleni onnea. Ihme on ettei mun mieheni raivonnut. Vanhasta tottumuksesta voin kertoa, että se raivo ja pilkka tulevat vielä. Puhuin myös toivomuksestani pariterapiaan menosta. Siihen hän ei suostu. Juttelin myös mahdollisesta avioerosta ja pelosta, jos hän tappaa mut. Onhan hän kerran kuristanut mua ja luulin kuolevani. Meidän parisuhteen erotiikka on kadonnut kauan sitten. Mieheni rehellisesti on sanonut ettei kykene eikä myöskään halua apua siihen. Minä itse olen parhaillani vammainen seksin suhteen. En usko eheytyväni sen suhteen.

Torstaina terkkarin kanssa keskustelin mun kasvavasta itsetuhoisuudesta. Mun tuorein viilto on kuusi päivää vanha. Olen nyt ollut niin lähellä itsemurhaa. Sen voin kertoa jopa pelottavan rauhallisesti. Terkkari ei meinannut uskaltaa torstaina mua kotiin päästää. Menen sinne myös tiistaina keskustelemaan. Mulla alkaa olla elämän langat vähän hukassa. Mun pelkotilat vie voiton. Olen parhaillani hyvin vaarallinen itselleni. Itseviha on valtava!