Hei!

Olin eilen lääkärillä, johon luotan, vaikka onkin mies. Aivan kuin olisin saanut jonkun piristysruiskeen. Nyt alkaa itsesuojelu- ja ryhdistäytymiskampanja ala`Sari. Mulla on lupa olla minä. Eikä mun tarvii olla kaikki voipa. Jos joku ei kotona laita tikkua ristiin, ei munkaan tarvitse. Ainakin nyt on HYVÄ OLLA. 😉

pala lasia kirjoitti 9.3.2011 10:30

Hei!

Olin eilen lääkärillä, johon luotan, vaikka onkin mies. Aivan kuin olisin saanut jonkun piristysruiskeen. Nyt alkaa itsesuojelu- ja ryhdistäytymiskampanja ala`Sari. Mulla on lupa olla minä. Eikä mun tarvii olla kaikki voipa. Jos joku ei kotona laita tikkua ristiin, ei munkaan tarvitse. Ainakin nyt on HYVÄ OLLA. 😉

Oikea ote, tsemppiä siihen!!! 🌻🙂🌻
Pidä siitä kiinni mistä saat, siitä toivosta roiku siinä, älä irrota otettasi, vaikka kuinka tuulisi vastaan.🌻🙂🌻

Hienoa Pala lasia, jos olet viimeinkin saamassa itsestäsi otteen! Kohdallesi on todellakin kasaantunut aivan liikaa vaikeuksia. Miehesi saisi nyt hieman ryhdistäytyä myös, mutta niinhän se on, että vain itseään voi muuttaa, ei toista ihmistä.

Ymmärrän Sinua itsevihassasi paremmin kuin hyvin. Olen itsekin hyvin itsetuhoinen omista jutuistani, mutta kamppailen sitä vastaan. Taistelu on yhtä aaltoliikettä, välillä olet aallon harjalla ja niskan päällä, välillä taas aivan pohjalla. Mutta se on ainakin selvää, että niin kauan kuin on vielä hengissä, on mahdollisuus selvitä voittajana. Ja suurin voittaja on se, joka voittaa itsensä.

Me kaikki käymme omaa "pyhää sotaamme", taistelua alempaa itseämme vastaan. Se sisältää paitsi kaikki meidän vikamme ja syntimme, myös itseinhomme ja traumamme. Vaikka taistelu on ankara, uskon, että se voidaan voittaa!

Luen aivan käsittämättömän upeaa kirjaa Elif Shafakin Rakkauden aikakirjaa. Siitä ammennan omaan taisteluuni sekä voimia että viisautta. Lue Sinäkin, lukekaa te kaikki, jotka näitä palstoja seuraatte! Siinä on kirja, joka voi muuttaa elämäsi. Tai ainakin helpottaa sitä.

Heippa pala lasia
Hupsista kun en ole huomannut vastata sinulle.
Mutta hyvä kun olet päässyt elämässäsi eteenpäin teet vaan sitkeästi töitä
paremman elämän puolesta.
Mutta muistutan taas että rakenna itsellesi se tukiverkko sillä ihmisen
elämässä aina tulee heikkoja hetkijä.
Itse asiassa joku päivä sitten mietin sinun asiaasi ja elämääsi ennen kuin nukahdin
Millä paikkakunnalla minä asun niin siinä lähi paikkakunnalla on todella upea hoitokoti
jossa käy kaiken laisia laisia ihmisiä joita on elämä murjonut niin kyseiset henkilöt jota
sitä pyörittää niin tekevät todella upeaa työtä kaikille elämän murjomille ihmisille ja siellä
jokainen tekee jotakin jaksamisen ja kykyjen mukaan ( en nyt kirjoita tähän kun tulisi niin pitkä kirjoitus ) itse olen kyseiset henkilöt tuntenut ja kodin yli 20 vuotta.
Niin ajattelin että jos sinäkin miettisit esim jos olet sairauslomalla niin kävisit tuon tyyppisessä
hoitokodissa saisit varmasti uutta inspistä eläämääsi.
Oletkos sinä tehnyt mitään kevät / kesä suunnitelmia???
Kuinkas sinä olet nyt jaksanut???
Kaunista kevättä sinulle.

Hei!

Kiitos Mara70, Etsijä ja Volvomies ihanat ja kannustavat tukijani. Nyt on onneksi enempi niitä parempia päiviä.

Valitettavasti on myös todella pahoja päiviä ja viiltelen tiheämmin. Nyt viikon sisällä kahdesti. Psykoterapeuttini on asiasta huolissaan. Tiistaina en tarvinnut edes tunnekuohua, kun kokeilin mattopuukon terävyyttä ja juuri ennen lääkärille menoa. Piilottelin kättä selän takana, mutta paljastuin. Mun olo on pahentunut raiskauksen jälkeen.

En ole sairaslomalla. Tänä vuonna olen ollut 3 päivää. Olisi kieltämättä mukavaa tutustua hoitokotiin. En vaan tiedä, mikä olisi lähinnä? Turku?

Mun turvaverkosta: ystävä, serkku ja isä pääkaupunki seudulta, setä ja täti Kuopion suunnalta. Hoitohenkilöstöstä: lääkäri, terkkari, psykoterapeutti. Olin tiistaina terkkarilla. Pidän nyt unipäiväkirjaa ja sen jälkeen ruokapäiväkirjaa. Olen tosi kiitollinen saamastani avusta. Edelleen pidän ihmeenä, että joku auttaa mua.

Olen mä myös Sinisessä tuessa, joka on vertaistukifoorumi seksuaalisesti hyväksikäytetyille. Mun seksuaalisuus on yksi pimeä aukko, josta myös terapiassa keskustellaan.

Se lähes ainoa henkilö, jolle haluaisin turvallisesti uskoutua on mieheni. Hän ei ymmärrä mua tai halua ymmärtää vaan halveksii ja ivaa mua ja tarvittaessa vetää turpaan, jos en hiljene.

Jostain tarvitsen sen voiman ja tuen jättää mieheni, jos tilanne ei rauhoitu. Haluan myös hänen parasta. Olisi niin ihana kokea olevansa rakastettu ja turvassa.

Huomenna aamulla päästyäni töistä menen bussilla Hesaan ja sieltä isälleni. Se on vasta toinen kerta raiskauksen jälkeen, kun näen hänet. En vaan voi kertoa asiasta hänelle. Likainen salaisuus kannetaan yksin.

Hei!

Kiitos Mara70, Etsijä ja Volvomies ihanat ja kannustavat tukijani. Nyt on onneksi enempi niitä parempia päiviä.

Valitettavasti on myös todella pahoja päiviä ja viiltelen tiheämmin. Nyt viikon sisällä kahdesti. Psykoterapeuttini on asiasta huolissaan. Tiistaina en tarvinnut edes tunnekuohua, kun kokeilin mattopuukon terävyyttä ja juuri ennen lääkärille menoa. Piilottelin kättä selän takana, mutta paljastuin. Mun olo on pahentunut raiskauksen jälkeen.

En ole sairaslomalla. Tänä vuonna olen ollut 3 päivää. Olisi kieltämättä mukavaa tutustua hoitokotiin. En vaan tiedä, mikä olisi lähinnä? Turku?

Mun turvaverkosta: ystävä, serkku ja isä pääkaupunki seudulta, setä ja täti Kuopion suunnalta. Hoitohenkilöstöstä: lääkäri, terkkari, psykoterapeutti. Olin tiistaina terkkarilla. Pidän nyt unipäiväkirjaa ja sen jälkeen ruokapäiväkirjaa. Olen tosi kiitollinen saamastani avusta. Edelleen pidän ihmeenä, että joku auttaa mua.

Olen mä myös Sinisessä tuessa, joka on vertaistukifoorumi seksuaalisesti hyväksikäytetyille. Mun seksuaalisuus on yksi pimeä aukko, josta myös terapiassa keskustellaan.

Se lähes ainoa henkilö, jolle haluaisin turvallisesti uskoutua on mieheni. Hän ei ymmärrä mua tai halua ymmärtää vaan halveksii ja ivaa mua ja tarvittaessa vetää turpaan, jos en hiljene.

Jostain tarvitsen sen voiman ja tuen jättää mieheni, jos tilanne ei rauhoitu. Haluan myös hänen parasta. Olisi niin ihana kokea olevansa rakastettu ja turvassa.

Huomenna aamulla päästyäni töistä menen bussilla Hesaan ja sieltä isälleni. Se on vasta toinen kerta raiskauksen jälkeen, kun näen hänet. En vaan voi kertoa asiasta hänelle. Likainen salaisuus kannetaan yksin.

Heippa
Mutta hyvä kun sinulla on muodostunut hyvä turvaverkko
niin saat apua aina kun tarviit käytä sitä.
niin tärkein tekijä ihmisen onnellisuudessa on parisuhde / koti olot
et se asia täytys saada kuntoon.
Mitäs ne ammattiauttajat on sanonut sinun parisuhteesta kun olet kertonut
miten puolisosi käyttäytyy sinua kohtaan???
Kyllä minä suosittelisin että kerro vaan isällesi kaikki murheet mitä sinun sydämmellä
on.
Niin varmasti helpottas eläämääsi.
Kaunista kevättä sinulle

Hei!
Kiitos volvomies! Tapasin isäni nyt viikonloppuna toista kertaa lokakuisen raiskauksen jälkeen. On monia syitä, miksen voi asiasta hänelle kertoa. Suurin niistä on isän terveys. Viimeksi kävin juuri ennen ennustajalle menoa. Siitä käynnistä kerroin hänelle. Se kun ennustaja ei nähnyt rinnallani miestä vaan näki mut eronneena ja uuden parisuhteen. Siinä kohdassa järkytin isääni kertomalla, että voisin ruveta parisuhteeseen joko miehen tai naisen kanssa. Homovastainen isäni ei häkeltynyt, mutta suihkautti kielelle nitroa.

Mun seksuaalisuus, joka tuhottiin, ennenkuin se alkoikaan, sekä pelottaa että kiehtoo mua. En tiedä olenko frigidi tai perverssi. Pelkään seksiä, mutta haluaisin tutustua seksuaalisuuteeni. Haluaisin sitä mieheni kanssa, mutta hän ei halua eikä kykene. Mulla ei ole muita kokemuksia kuin raiskaajahyväksikäyttäjäni, haluton mieheni sekä raiskaajani. En ainakaan kykenisi seksiin seksin takia vaan tarvitsen tunnesiteen. Siinä kohdassa tulee ajatus seksistä naisen kanssa. En tiedä, miten sillai ollaan, mutta ystäväni siihen, että kyllä luonto hoitaa. Olen parhaillani vaan niin rikki ja haavoittuva etten päästä ketään lähelle.

Kysyit volvomies ammattiauttajien mielipidettä miehestäni. Olen puhunut miehestäni lääkärin, terkkarin, psykologin ja psykoterapeutin kanssa. He pitävät häntä itsekeskeisenä, narsistisena, isona lapsena. Enkä minä pääse siitä irti. Enhän minä enää kelpaa muille. Minut on murskattu ja tuhottu.

Psykoterapeuttini lausui mulle runon viimeksi Eeva Kilven: Sinä pieni urhea nainen. On mulla työstettävää itseni kanssa. Anteeksi tämä vuodatus. En halua loukata ketään. Enkä myöskään halua tuntea itseäni pervoksi, jos haaveilen seksistä naisen kanssa.

Hei!

Nyt maailma romahti lopullisesti! Itken ja juon viinaa lohduttomaan suruun. Mieheni ilmoitti ettei hänellä ole enää mitään tunteita mua kohtaan. Nyt kun se sai mut itkemään. Nyt alkaa katumaan. Nyt olen aivan lopussa. Tiesin aina ettei mua vaan voi kukaan oikeasti rakastaa!

Jatkoa eiliseen. Olin unessa aamulla, kun mieheni tarttui mua takaapäin ja alkoi hinkkaamaan itseäni vasten. Sain sen luokan paniikkikohtauksen! Enkä voi näyttää sitä miehelleni, kun se loukkaantuu. Mua inhottaa tommoinen intiimikosketus! Enkä mä ollut edes mukana! Olen tosi järkyttynyt! Ensin mies painaa mut alimpaan helvettiin ja sitten kajoaa muhun vasten tahtoani ja tietämättäni. Mä en kestä!

Mä en kykene!!! Mä en halua!! Enkö saa kieltäytyä? Lokakuisella raiskauksella on isompi vaikutus kuin kuvittelin. En siedä edes mieheni kosketusta! Mun rajat on rikottu! 😯🗯️

Eläpä hupata, kait sinä itse itseäsi, sentään rakastat?
Pitää osata rakastaa ensin itseään ja rakastaa sitten muita, kuin itseään.

Heippa
Kysympä sinulta että mitäs ne ammattiauttajat sanoi sinulle mitä pitäs tehdä
että elämäsi parantuisi ja olisit onnellinen.
Mut kyllähän tuosta on helppo tehdä ratkaisut.
Niin kuin minä toivon että et juo viinaa sillä se vaan pahentaa oloasi.
Joo kyllä itseään täytyy arvostaa ja kulje vaan aina pää pystyssä.
Mut jos meinaat olla onnellinen niin kotioloihisi sinun täytyy saada muutos.
Kaunista kevättä sinulle

pala lasia kirjoitti 14.3.2011 23:23

Hei!

Nyt maailma romahti lopullisesti! Itken ja juon viinaa lohduttomaan suruun. Mieheni ilmoitti ettei hänellä ole enää mitään tunteita mua kohtaan. Nyt kun se sai mut itkemään. Nyt alkaa katumaan. Nyt olen aivan lopussa. Tiesin aina ettei mua vaan voi kukaan oikeasti rakastaa!

Älä vielä luovuta, minullekkin on sanottu noin ja seuraavan päivänä olikin jo toinen ääni kellossa, väsymys saa välillä puhumaan mitä sattuu.
Niin ja älä ainakaan hukuta viinaan suruasi, sitä on kokeillut jo moni muukin ja siihen onkin itse hukuttu.

mitä tuohon miehesi lähentelyyn tulee, kertonee se jo sen, että kuitenkin tunnetta on vielä pelissä.

Mä olen väsynyt nainen. Tai enhän mä ole enää edes nainen vaan joku olio ulkoavaruudesta. Mulle on nyt tosi rankka juttu, kun mies ei enää rakasta. Kuitenkin vielä perheenä muutetaan, kun meille tuli häätö. Ja vaan siksi etten minä jaksa. En edes tarkkaa ajankohtaa tiedä, milloin "mun romahdus" alkoi? Siskoni murha 8v sitten? Joo vaikutti. Äitini kuolema vajaa 2v sitten? Romahdutti lisää. Siltikin olen pystynyt olemaan äiti. Olen saanut lapsistani reippaita ja sosiaalisesti pärjääviä. Työni olen hoitanut. Mutta sitten se siivous, johon ei enää voimat riittänyt ja on pakko muuttaa. Häpeän ja olen täydellisesti epäonnistunut.

Ja meidän avioliitto: rikki, rikki ja rikki. Olen täysin toimintakyvytön. Olen tosi pettynyt ja surullinen etten pystynyt olemaan se vaimo. Olinhan hämmästynyt kuin joku voi rakastua minuun. Minua ei vaan voi rakastaa. Mua on helpompi satuttaa niin fyysisesti ja psyykkisesth. Kuka vihaa mua eniten: MINÄ. Mun olemisella ja elämisellä ei ole mitään arvoa. Mut on puserrettu tyhjiin.

Hei!

Äsken mieheni sitten täräytti. Hän on rakastunut toiseen naiseen. Vaikka jostain syrjästä toivoin sitä, on se sitten niin kamala järkytys. On kuin maa olisi vedetty jalkojen alta. Olen nyt julkisella paikalla enkä voi itkeä, mutta kyyneleet valuvat silti. Ja kuudelta mun pitää olla kokouksessa skarppina ja mennä vielä yöksi töihin. Tää kaikki on aivan liikaa!!!! 😭😭😭😭😭😭😭😭😭