Nyt on vuosi takana suhdetta. Eli kaikki oli aluksi ihanaa, toki. Pian kuitenkin alkoi tulla määräyksiä, etten saa olla exieni kanssa tekemisissä. No tässä asiassa olen antanut periksi. MUTTA! Nykyään hän suuttuu joka asiasta. Välillä on liian vähän vaatetta, en saa edes kotona olla vähissä vaatteissa ettei vaan joku nää (hän saa, koska on kyse täysin eri asiasta..) Oon hänen mielestä nudisti. 😀 Jos juttelen tuntemattomalle miehelle niin saatan olla huora, tai muuten vaan tyhmä kun en nää mitä kaikki miehet haluaa. Nyt viikon sisällä ollaan riidelty kaksi kertaa jostain pikkuasioista.

Hän onneksi ymmärtää, että hänellä on ongelma ja hän haluaisi muuttua, mutta mä oon jo tosi väsynyt. Odotan jo että milloin teen taas muka jotain väärin. Kuulemma olen nyt parisuhteessa ja en voi elää niin kuin olisin sinkku. Omasta mielestäni oon jo joustanut niin paljon että olen vaan pieni osa entisestä itsestäni. Tämä jo alkaa näkyä niin, että aina kun puhun jonkun miespuolisen kanssa, niin mietin että mitähän se mieheni nyt sanois, tai jos oon jossain ilman häntä niin onkohan mulla nyt liian lyhyt hame.

Aluksi nuo oli vaan jotain kännisekoiluja hänellä, mutta nyt tätä tapahtuu normaalissa arjessakin. Yleensä kestän nuo sen jutut ja ei kiinnosta välittää kun hän kuitenkin aina lopulta tulee järkiinsä. Nyt kuitenkin alkaa väsymys olla jo sitä luokkaa että ei helvetti! Tämä kaikki neuroottisuus on kuulemma alkanut vasta mun aikana ja hän vaan rakastaa niin paljon ja blaaa ja muuta shittiä, ja häntä aina kaduttaa kun satuttaa mua noilla. En jaksa loppuelämää näin.