Olen ollut parisuhteessa nykyisen poikaystäväni kanssa nyt 3vuotta. Elämme kaukosuhteessa ja matkakustannuksista ja koulukiireistä johtuen näemme pääsääntöisesti vain kerran jokaista lomaa kohden (kesäloma, syysloma, joululoma, hiihtoloma).

Välimatkaan olen jo ajat sitten tottunut, mutta ongelmaksi on alusta asti muodostunut miehen kyvyttömyys ilmaista omia tunteitaa ja yhteydenpito tarpeen puuttuminen. Puhelujen lukumäärä vaihtelee kuukausittain – toisinaan viikon sisällä saattaa jopa olla kaksi tunnin mittaista puhelua, mutta useimmiten yhteydenottoja on se 2-3kertaa kuussa. Näistä 99% on oman puhelinaktiivisuuteni, sekä osittaisen tunneriippuvaisuuteni tulosta. Jos sitä nyt voi tunneriippuvaisuudeksi sanoa, että olettaa parisuhteelta kuitenkin jonkunlaista kommunikaatiota… 🙄

Viestien määrä on myös vastaavanlaisiss kantimissa. Itse saatan kirjoittaa useammankin viestin päivää kohden, mutta mitä pidemmälle sanomaton hiljaisuutemme etenee näkemiskertojen välissä, sitä vähäisimmiksi omatkin yritykseni vähenevät. Keskimäärin saan poikaystävältäni noin 10viestiä vuoden sisään, joten lukua ei voi kovin huimaksi sanoa.

Mistä tämä kaikki sitten johtuu? Siitä ettei miehelläni yksinkertaisesti ole minkäänlaista tarvetta keskustella kanssani. Tai kyllä sen puhelun sattuessa puhumista riittää ja juttua piisaa, mutta jostainsyystä hän omaa käsityksen, jonka mukaan puhelimen käyttö muuhun kuin oikeiden asioiden puhumiseen on turhaa. Tunneilmaisultaan hän myös on hyvin kankea, eikä oikein tiedä miten asioihin pitäisi suhtautua. Pääasiassa rakkaudenosoitukset rajoittuvat hänellä käytännön toimintaan, mikä ei kaukosuhteessa oikein toimi. Vaikka tiedän että hänen tunteensa ovat aitoja, saa se kuitenkin itseni jossain määrin tuntemaan itseni halvaksi, ettei hänellä ole oman itsensä ilmaisemiseksi oikein muita keinoja kuin lähentely.

Vaikka suurimman osan ajasta osaan sivuuttaakin yksinäisyyden, riivaa ongelma kuitenkin arkielämääni koko ajan ja häiritsee muuhun elämään keskittymistä. Että mitäs tälle nyt voisi tehdä? Asiasta on keskusteltu useampaan otteeseen ja olenpa hänet itkemäänkin saanut omia tuntemuksiani esille tuodessa. Mikään ei ole kuitenkaan muuttunut, jollei huomattavan pientä parannusta oteta huomioon. Apuja parisuhteen yhteydenpidon parantamiseen? Kellään ollut samanlaista tilannetta?