Olen 23vuotias nainen ja odotan nyt ensimmäistä lasta. Raskauteni tuli yllätyksenä,mutta toivottuna. Lapsen saaminen pelotti,mutta juttelimme vakavasti poikaystäväni kanssa, että olemmehan valmiita tähän kaikkeen vastuuseen ja suureen elämän muutokseen ja siihen mitä kaikkea se tuo mukana.
Kyllä meistä on tähän.
Mies lupasi my;s olla isänä,miehenä,tukena kaikessa koko raskauden ajan ja sen jälkeen. Hän sanoi my;s,että hänen perheeltään ja sukulaisiltaan saa täyden tuen ja avun tarvittaessa. Minun puoleltani oli sama homma.
Olimme onnellisia, meistä tulee perhe. Luimme yhdessä vauvakirjoja, valmistuduimme tulevaan raskauteen yhdessä kaikin tavoin.

Alku meni todella hyvin kunnes ongelmat alkoivat.
Minulla tul kroppa/ahdistuksia enkä saanut ;itä nukuttua. Olin hieman kärtyinen unen puutteen vuoksi mikä ressasi suhdettamme, itkin useasti enkä osannut kertoa syytä miksi,eikä mieheni uskonut tätä.
Hän luuli etten enää kerro hänelle asioita. Yritin kertoa että se kuuluu tähän raskauteen ja kirjoissakin kerrottiin näistä selittämätt;mistä itkukohtauksista, mutta tuntuu että hän sivuutti ne,turhautui ja syytti turhasta.

Seksi haluni hiipuivat lähes kokonaan alku kuukausina. Mieheni luuli, että pihtaan tahallaan tai kerran hän syytti että pettäisin häntä. Kerroin että se johtuu varmasti väsymyksestä,stressistä ja alapää kivuista joita tule yhdynnän jälkeen. Silti mieheni oli aina niin turhautunut ja suuttui jokaisen hänen yrityksensä jälkeen josta jouduin kieltäytymään.
Tunsin itseni huonoksi turhista syytk_sistä,koska en voinut tyydyttää hänen tarpeitaan ja jokaisesta seksiin liittyvästä tilanteesta tuli kiusallinen molemmille.

Eräs aamu mieheni tila kärjistyi ja hän laittoi kanssani poikki ja lähti. Hän ryyppäsi ystäviensä kanssa.
Parin päivän j’läkeen hän palasi takaisin ja jatkoimme suhdetta.
Meni alle viikko,kun mieheni lähti ja meni jälleen juomaan. Y;ll’ä sain teksiviestin jossa h’n laittoi humalassa kanssani poikki ja sanoi ettei tästä tule mitään.

Ryyppyputken jälkeen hän palasi takaisin ja sovimme että hän alkaa k’äymään redillä jotta voisi lopettaa juomisen ja suhteestamme tulisi vakaa. Kerroimme asiasta my;s neuvolassa.
Hyvää aikaa kesti 2viikkoa,kunnes mieheni keksi jälleen syitä miksi laittaa poikki ja hän lähti taas ryyppäämään. Kaikki syyt olivat minun vikoja, en tue tarpeeksi oikein, niin suhde ei toimi tai ei ole seksiä tai en käy hänen kanssa missään.. mitä milloinkin. Joka kerta hän yritti keksiä jonkun syyn miksi laittaa poikki tai että hän saisi riidan aikaiseksi jottai saisi syyn juoda
Tätä rulianssia jatkui. Hän jätti minut mitä uskomattomilla ja turhanpäiväsillä syillä monesti.. melkein aina tekstarilla humalassa jonka jälkeen selvinpäin morkkiksissa halusi takaisin.

En jaksanut enää ja olin loppuun palanut.. otin hänet aina takaisin,koska lupasi joka kerta lopettaa juomisen ja ottaa suhteen ja raskauden tosissaan. Yritin tukea häntä alkoholismin suhteen,mutta ei se riittänyt. Sanoin hänelle että jos haluat elää vastuutonta ja huoletonta elämää kuten ennen niin elä ja pysy poissa minun ja lapsen elämästä koska hän on suuriman osan ajasta juhlimassa. Tai ottaa itseä niskasta kiini ja olla mukana kaikessa koko ajan eikä tulla ns, valmiiseen p;ytään kun raskausaika on ohi tai jatkaa ei joota sen jälkeenkin.
ä
Hän valitsi vastuullisen elämän ja aikoi etsiä t;itä ja laittaa välit poikki ystäviin jotka häntä houkkasivat juomaan. Pystyin itsekkin ensimmäistä kertaa nauttimaan raskaudesta. Minulla ja miehelläni oli vakaa elämä ja kaikki oli hyvin.
Elimme jälleen onnellista aikaa ja minäkin uskalsin jälleen luottaa,nauttia päivistä,raskaudesta ja jopa nauraa 🙂 Sain niin paljon voimaa ja tunsin eläväni jälleen. Mieheni oli my;s onnellinen..Pystyin panostamaan my;s seksielämään joten senkään puoleen ei ollut ongelmia ja miehenikin oli tyytyväinen.joskus hän sanoi suoraa että häntä haluttaa juomaan,mutta pääsimme niistä yhdessä yli.
Kaikki sujui myös, koska hän ei enää käynyt juoppo ystäviensä luona kylässä ja pysyi poissa houkutuksilta.

Meillä meni niin hyvin, että olimme muuttamassa yhteen. Eräänä aamuna hän sanoi lähtevänsä hakemaan tupakka rahaa itsellensä ja aikoi tulla illalla takaisin. Mitään ei kuulunut. Itselleni tuli outo olo,että nyt on samoja merkkejä ilmassa kuin ennen. Hän vastasi puhelimeen ja sanoi hyppäävänsä bussiin. Odotin. Mitään ei kuulunut. Soitin ja hän oli jälleen sekaisin ystäviensä luona.
Itkin ja huusin tuskaa kuinka näin voi käydä, kaikki meni niin mahtavasti..
Tiesin mitä tuleman pitää, kun mietin aikaisempia kertoja ja niin kävikin. Hän laittoi minulle yöllä jälleen tekstiviestin, että katsotaan että voimmeko olla edes ystäviä. Suhde on poikki.. taas.
Paria päivää tuota viestiä aikaisemmin mieheni itse sanoi minulle peläten että eihän me koskaan erota.. aamulla otti kainaloon ja sanoi rakastavansa. Olen ajatellut koko ajan et vihdoinkin tämä onnistuu.. sit yhtäkkiä yöllä humalassa halusi erota ja jättää minut ja lapsen.. eikä hänestä ole kuulunut enää mitään pariin päivään.

Kuinka hän voi tehdä näin juuri onnellisemmalla hetkellä ja olimme juuri muuttamassa yhteenkin.. hänkin puhui useasti kuinka onnellinen on ja kuinka mukava päästä eteenpäin suhteessa.. Mitä teen. En osannut aavistaakkaan aiemmin,koska hän on lähettäny päinvastaisia signaaleja.
Minulla on henkisesti pahoinpidelty ja hyväksikäytetty olo. Silti rakastan niin paljon että voisin jälleen ottaa takaisin. Järki sanoo ettei kannate mut sydän huutaa toista.
Olen itse elänyt ilman isää ja haluaisin niin että lapsellani olisi isä ja eheä perhe. Vaikea kantaa yksi tämä kaikki.. olisi helppoa jakaa rakkaan kanssa.

Olen voimaton ilman sitä,mut jos alkoholi vetää häntä noin puoleensa ja tekee siitä niin oikukkaan,että onko mitä tehdä.
Paranisko se lapsen synnyttyä,jos hän tajuaisi ettei voi juoda koska silloin karkaa kaikki käsistä ja hän on väkivaltainen ja oikukas eikä mikään enää kiinosta.

Onko kellään vastaavia kokemuksia että alkoholi vetää miestä enempi. Selvimpäin unelmien mies,mutta alkoholia ottaessa kuin toinen ihminen joka ei koskaa ois rakastanukkaa minua tai lasta. Voiko mies muuttua. Hän tietää että hän sekoaa humalassa mutta silti ei voi olla näkojään pitkään juomatta..uskoisin että myos kavereiden houkkauksien olevan osa syy, eikä hän voi olla niistä irti,koska muita jotka ei joisi ei asu paikkakunnalla missä asumme. Mieheni on 27vuotias.
Hänen juominen ja oikukas käytos vaikuttaa minuun paljon. Ainaisia pettymyksiä, turhia lupauksia ja olen vetäytynyt jotenkin kuoreeni että olen salannut raskauttani. Silloinkun hän oli pidempään juomatta pystyin luottamaan jotenkin ja halusin jopa kulkea pää pystyssä ja hymys suin ison mahani kanssa. Tuntuu että kaikki taas murtuu ja on vaikea päästä ylos ja saada rohkeutta. Yritän kaikesta huolimatta olla vahva vauvan vuoksi. Kaipaan miestani kaikesta huolimatta vaikka se satuttaa minua ainaisella jättämisellä.