Minulla on kohta 15-vuotias tytär joka on ollut pienestä pitäen haastava tapaus. Todella tempperamenttinen/omapäinen tyttö jolla on laaja-alaisia oppimisvaikeuksia ja ollut ala-asteen pienluokalla yläasteella siirtyi erityiskouluun ja isommat ongelmat alkoivat. Tyttö lopetti syömisen ja aloitti viiltelyt. On monta kertaa riehunut kotona, hajottaen tavaroita tahallisesti jo ihan pienenä, mutta kukaan ei minua uskonut, koska nämä tapahtui kotona ja koulussa ei mitään. Eli purkautui kaikki väsymys ja pettymys kotona. Kerran on soitettu poliisit tytön takia kotiin viime keväänä. Myös ambulanssi tuli ja tyttö lähti m1 lähetteellä tarkkailuun. Pääsi jo heti seuraava päivänä kotiin sillä edellytyksellä että söi YHDEN palan leipää osastolla…. Käy nyt kyllä säännöllisesti nuorten psykiatrisella juttelemassa, mutta en ole huomannu siitä olevan apua. On kerran käynyt myös ravitsemusterapeutin vastaanotolla jossa vain hoitaja kertoi että täytyisi syödä paremmin. Olen itse todella väsynyt kun tuntuu ettei kukaan ota kunnolla todesta kuinka huonosti tyttö voi. Ruokailut on lähes olemattomia, viiltely pahenee. Omasta mielestä tyttö olisi hyvä saada osasto jaksolle, jossa tehtäisiin laajemmat tutkimukset ja selvitykset ja annettaisiin konkreettisia apua ja neuvoja, mutta miten se onnistuu kun vaan tolkutetaan että tyttö käy säännöllisesti tapaamisissa. Joo kerran viikossa 45min puhumassa mutta kaikki muu aika onkin kaaottista ja saa olla koko ajan varpaillaan tytön takia. Pikku-sisko tulossa myös murrosikään ja siskostaan on kerran ottanut mallia ja kokeillut viiltelyä kun riiteli ystävänsä kanssa. Pelkään että kohta minulla on kaksi murkkua jotka viiltelee ☹️ Mitä voin itse tehdä että saisi parempaa apua lapselle, ennen kuin omat voimt loppuu?