Normaali parisuhde vai narsistin pauloissa?

Normaali parisuhde vai narsistin pauloissa?

Käyttäjä kataja92 aloittanut aikaan 29.12.2015 klo 14:42 kohteessa Parisuhde, koti ja perhe
Käyttäjä kataja92 kirjoittanut 29.12.2015 klo 14:42

Hei kaikille tänne tuki.nettiin!

Haluaisin kuulla mielipiteitä tilanteestani, onko tämä normaali suhde vai sairasta? Pieni pala kerrallaan olen alkanut menettämään mielenkiintoni, rakkauteni ja kiinnostukseni koko ihmiseen.

Suhdetta ennen mies piiritti minua kirjaimellisesti. Hän oli tunteellinen, huomaavainen ja oikea herrasmies. Milloin sain kukkalähetyksiä nallen kera, millon arvokkaita lahjoja. En ollut valmis heti suhteeseen, joten meni aikaa että saimme seurustelun aloitettua. Mies laittoi minut aina ensimmäiseksi, piti minua kukkaa kämmenellä.

Tällähetkellä asumme yhdessä (n. vuosi yhteiseloa), mies on kotona kokoajan somessa, ei välitä muuta kuin seksin aikana. Yleensä silloin tunnen itseni hyväksytyksi ja arvokkaaksi. Yleensä kaikissa asioissa teen jotain väärin, on kyse sitten ruoanlaitosta, pukeutumisesta tai siivoamisesta. Jokin pienikin vähäpätöinen asia on riidan aihe tai en ole osannut tehdä vain tarpeeksi hyvin. Mies ei ikinä ole haukkunut minun ulkoisia piirteitä mutta saan kuulla liikaa sitä, kuinka olen jonkin pienen asian takia paljastanut oikean naamani, olen v**** idiootti tai kusipää, en ole oikea ihminen enkä tiedä elämästä mitään. Mieheni hokee että haluaa opettaa minulle oikean elämän.

Hän on luonteeltaan erittäin sosiaalinen, kaikkien kanssa menee hyvin, muiden ihmisten luona esittää palvovan minua, ihmiset tykkää hänestä tosi paljon. Hokee kuinka muut ovat hänestä kateellisia (hyvä työ, rahaa, asunto, hienot autot..). Pitää itsestä hirveästi huolta ja kehuu kokoajan kuinka hyvältä hän näyttää ja kuinka hän on aina pukeutunut hienosti ja suhteellisen pienellä paikkakunnalla ihmiset ovat siitä ihmeissään.

Arvostelee minua jatkuvasti ja kun asiasta puhuu hänen kanssaan, se on joko vitsi tai minä olen tyhmä kun en omista huumorintajua. Puhuu pahaa aina ystävistäni tai laittaa perhettäni järjestykseen kuka on paras ja komein. Riitapaikan tullessa, olen aina väärässä. Hän on oikeassa ja odottaa minulta anteeksipyyntöä. Sen jälkeen kaikki on mahtavasti ja hän haluaa tietenkin harrastaa kivaa.

Suurin asia mikä sai minut miettimään suhdettamme, on se kun tosissaan suuttuessaan kävi minuun kiinni. Löi, puristi niin kovasti että kannoin sitten mustelmia mukanani, riuhtoi ja puristi kurkusta. Ei ollut aiemmin suuttuessaan tehnyt muuta kuin ottanut kiinni tai puristanut kurkusta. Haluaisin puhua ongelmistani jonkun kanssa, mutta mies on kieltänyt sen. Hänkään ei puhu meidän ongelmistamme kenellekään.

Noin joka toinen päivä hän haluaa keskustella kanssani vakavasti, ja selittää miten hän on hyvä ihminen eikä ole kenellekään tehnyt pahaa. Ja että ikinä hän ei voisi pettää eikä tehdä mitään mikä satuttaisi minua. Hän vakuuttelee sitä turhaan koska olemme puhuneet sen asian läpi monta kertaa. Olen sanonut että mielestäni parisuhteessa ei petetä ja näin ollen siitä ei tarvitse toistella kokoajan. Tulee vain paha mieli molemmille. Ja jos haluaa pettää, voi myös ensin jättää. Olen miettinyt että miksi hän vakuuttelee minulle? Ja miksi hän vähän väliä kysyy kasvotusten tai tekstiviestillä että rakastanko häntä ja haluanko olla loppuelämän hänen kanssaan. Kertooko tämä itsetunto-ongelmista?
Joskus olen nähnyt miehen whatsapissa viestejä naisilta ja kysynyt ketä he ovat. Aina joko hyvä selitys tai nauru sille kuinka mustasukkainen ja epäileväinen olen.

Olen aivan sekaisin tästä suhteesta, toivon joka päivä että meillä menee paremmin ja kaikki muuttuisi hyväksi – mutta sitä ei näy. Muutaman kerran olemme ”eronneet”, mutta aina hän saa kyynelillään ja rakkauden tunnustuksillaan minut vakuuttuneeksi. Elämässäni on tiukasti rajoitettu kenen kanssa voin liikkua, millon ja missä. Välillä tuntuu kuin olisin oman parisuhteeni vanki josta haluan eroon, mutta erosta puhuttaessa mies on taas maailman ihanin ihminen. Rakastan siltikin miestäni paljon ja hän toistaa joka päivä kuinka paljon rakastaa minua ja haluaa olla loppuelämän yhdessä.

Tässä pieniä osia suhteestani. Olisiko jollakin jotain pientä ajatusta? Kiitos☺️❤️

Käyttäjä Amassados kirjoittanut 29.12.2015 klo 16:50

Minulla on vain yksi neuvo sinulle: pakkaa tavarat ja lähde. Äläkä anna kenenkään kohdella sinua enää noin. Henkinen ja fyysinen väkivalta tuhoaa minkä tahansa ihmissuhteen ja tekee siitä alistussuhteen. Et ansaitse olla hänen haukuttavanaan. Kukaan ei ansaitse olla kynnysmattona, syntipukkina ja raivon kohteena.

Minunkin ex-mieheni alkoi yhteenmuuton jälkeen syyttää minua teeskentelystä seurusteluaikana. Että olin näytellyt ja feikannut olevani jotain muuta "saadakseni hänet nalkkiin". (Näin hän määritteli parisuhteen) Oikeasti olin kuulemma niin vittumainen ämmä, että turpaan pitäisi lyödä. Minä en lähtenyt suhteesta ennenkuin oli ihan pakko. Narsistista on vaikea päästä eroon. Hän osaa aina selittää asiat omalta kannaltaan oikein ja saada sinut tuntemaan syyllisyyttä. Niistäkin teoista, joita hän sinua kohtaan tekee.

Minun erostani tulee kohta 2 vuotta. Ei mene päivääkään etten ajattelisi exää jollain tasolla. Suhde narsistiin on sairas ja sairastuttaa. Olen kuitenkin toipunut jo niin paljon, että ymmärrän etten olisi voinut tehdä mitään enää enempää.

Käyttäjä helemi kirjoittanut 29.12.2015 klo 20:32

...vain yksi iso ajatus...sinä tiedät itsekkin, mihin kelkkaan olet joutunut. Sinusta itsestäsi on kiinni, jatkatko alas asti, vain pudottaudutko jossakin kurvissa, pois kyydistä.

Käyttäjä hopeahius kirjoittanut 29.12.2015 klo 21:22

Voi sinua😳

Niin täydellisesti esitit narsistin käyttäytymiskaavan, että aivan varmasti olet narsistisessa suhteessa, sitä ei tietenkään voi sanoa, onko miehellä todella narsistinen persoonallisuushäiriö, sen voi ja saa todeta ainoastaan erikoislääkäri.

Mutta mitä väliä sillä on, riittää että sinulla on paha olla suhteessa, jonka pitäisi olla kumppanuutta, rakkautta, onnea, tyytyväisyyttä, tulevaisuutta.

Olen itse juuri irtautunut monikymmenvuotisen suhteen jälkeen kyseisestä ihmistyypistä.
Vakuutan että noista vuosista jokainen on tuonut kuvailemiasi tilanteita, vain sometusta ei siihen aikaan ollut.

Mutta varsin pidetty, pätevä, etevä, nokkela mies, jota kaikki ylistivät, ja kun hän vilkutti silmää toisille naisille, olin typerä, mustasukkainen, suvaitsematon , sairas.. ja kävin manipuloituna puhumassa lääkärille, että olen sairaalloisen mustasukkainen, vaikka tosiasiassa koin täysin terveitä tunteita.

Syntipukki, hullu, parka, raukka, väärin sovittelija, väkivaltainen( ponnistaessani tuon satakiloisen maanikon alta pois tappouhkauksen jälkeen ).
Huora, juoppo, mitä kaikkea näitä onkaan ollut vuosien mittaan..
En juo, en polta, tuskin uskalsin olla olemassa.
Ylikriittinen, sivistymätön, mitään tajuamaton naisparka, täystorvi ja tumpelo...

Aivan varmasti en ole ollut mitään noista, mutta tuo ihana mies, kiltti halipai-nallelutukkainen ei osannut ikinä kantaa vastuuta teoistaan, tarkalleen ottaen mitään hänen tekojaanhan ei ollutkaan koskaan,minun ymmärtämättömyyttäni vain.
Lutukkainen muuttui lätykkäiseksi vuosien mittaan.

Neuvoni sinulle on: " Take the money and run ! "

Käyttäjä Anne-66 kirjoittanut 29.12.2015 klo 22:14

Minulla aivan samanlainen mies... Tai siis oli nyt yritän kovasti erota. Miehesi on Narsisti ja aivan samanlainen kuin oma exäni. Tällä hetkellä olen ahdistunut, enkä uskalla luottaa vielä kehenkään. En edes tiedä millainen on normaali mies enää, vaikkei tämä exäni ole ensimmäinen mieheni. Kun luet muiden narsistin uhrien kertomuksia, kaikki toistaa samaa. Narsisti osaa olla alussa juuri sitä mitä nainen haluaa tai toisinpäin, sillä onhan niitä naisnarsissejakin

Käyttäjä Anne-66 kirjoittanut 29.12.2015 klo 22:35

Laitan tähän kohdat jotka täsmäävät minun kokemuksiin:
1. Suhdetta ennen mies piiritti minua kirjaimellisesti. Hän oli tunteellinen, huomaavainen ja oikea herrasmies.
- Samoin exäni piiritti minua ihan tosissaan. Oli mukavaa tuntea, kun joku ihan tosissaan ja vielä ns.vanhanaikaisesti piiritti.
2.ei välitä muuta kuin seksin aikana. Yleensä silloin tunnen itseni hyväksytyksi ja arvokkaaksi. Yleensä kaikissa asioissa teen jotain väärin, on kyse sitten ruoanlaitosta, pukeutumisesta tai siivoamisesta. Jokin pienikin vähäpätöinen asia on riidan aihe tai en ole osannut tehdä vain tarpeeksi hyvin. Mies ei ikinä ole haukkunut minun ulkoisia piirteitä mutta saan kuulla liikaa sitä, kuinka olen jonkin pienen asian takia paljastanut oikean naamani, olen v**** idiootti tai kusipää, en ole oikea ihminen enkä tiedä elämästä mitään. Mieheni hokee että haluaa opettaa minulle oikean elämän.
- Samoin seksi sujui hyvin, mutta jos en saanut orgasmia, hän syyllisti minua, kunnes opettelin saamaan sen, loppuaikoina ei edes opittu taito onnistunut, en saanut ja hän alkoi suhtautumaan eritavalla. Otti minut ja se oli siinä. Vaatteet hän valitsi minulle, minun piti näyttää hyvältä jotta hän voisi olla ylpeä minusta.

Hän on luonteeltaan erittäin sosiaalinen, kaikkien kanssa menee hyvin, muiden ihmisten luona esittää palvovan minua, ihmiset tykkää hänestä tosi paljon
-Myös minun ex on hyvin sosiaalinen julkisesti ja puhuu paljon ihmisten kanssa

Arvostelee minua jatkuvasti ja kun asiasta puhuu hänen kanssaan, se on joko vitsi tai minä olen tyhmä kun en omista huumorintajua. Puhuu pahaa aina ystävistäni tai laittaa perhettäni järjestykseen kuka on paras ja komein. Riitapaikan tullessa, olen aina väärässä. Hän on oikeassa ja odottaa minulta anteeksipyyntöä. Sen jälkeen kaikki on mahtavasti ja hän haluaa tietenkin harrastaa kivaa.
.Tämäkin kohta on samoin

Suurin asia mikä sai minut miettimään suhdettamme, on se kun tosissaan suuttuessaan kävi minuun kiinni. Löi, puristi niin kovasti että kannoin sitten mustelmia mukanani, riuhtoi ja puristi kurkusta. Ei ollut aiemmin suuttuessaan tehnyt muuta kuin ottanut kiinni tai puristanut kurkusta. Haluaisin puhua ongelmistani jonkun kanssa, mutta mies on kieltänyt sen. Hänkään ei puhu meidän ongelmistamme kenellekään.
-Olen myös kokenut ruumiillista väkivaltaa ja hän on kuristanut niin kauan, kunnes tunsin meneväni tajuttomaksi, meninkö, en tiedä. Hän myös on kieltänyt menoni saamaan apua, kävin pari kertaa salassa, mutta terapeutti sanoi ettei ongelmani ole suuria ja lopetti. Hän myös sanoi että täällä on terapeutti joka oli nainut hänen kaverinsa kanssa sillan alla, joten meni luottamus noihin terapeutteihin

miksi hän vähän väliä kysyy kasvotusten tai tekstiviestillä että rakastanko häntä ja haluanko olla loppuelämän hänen kanssaan.
- Tämä myös samoin, minun piti melkein päivittäin sanoa rakastavani hänta. Lisäksi, kun hän soitti, piti sanoa "kulta" oli pakko soittaa hyvät yöt ja huomenet- emme asuneet yhdessä, vaikka olimme yhdessä melkein neljä vuotta.

Muutaman kerran olemme "eronneet", mutta aina hän saa kyynelillään ja rakkauden tunnustuksillaan minut vakuuttuneeksi.
- Tuttua

Elämässäni on tiukasti rajoitettu kenen kanssa voin liikkua, millon ja missä. Välillä tuntuu kuin olisin oman parisuhteeni vanki josta haluan eroon, mutta erosta puhuttaessa mies on taas maailman ihanin ihminen.
-Myös näin. Edes työpaikkaani hän ei ole hyväksynyt. Sain vakituisen paikan kaupalta viimeksi hän uhkasi polttaa kaupan.

Rakastan siltikin miestäni paljon ja hän toistaa joka päivä kuinka paljon rakastaa minua ja haluaa olla loppuelämän yhdessä.
-Tähän voisin sanoa, että mies sanoi näin: haluamalla väen väkisin eron. olen tuhonnut hänen onnensa ja haaveensa

Tässä pieniä osia suhteestani. Olisiko jollakin jotain pientä ajatusta? Kiitos

Käyttäjä sappe kirjoittanut 29.12.2015 klo 23:46

Hei kataja92!
Ei kyllä todellakaan kuulosta ns. normaalilta, vaan aivan sairaalta. Mukana on selkeää henkistä ja myös fyysistä väkivaltaa. Miehesi kuulostaa narsistin oppikirjaesimerkiltä. Hän on kieltänyt sinua hakemasta apua - vahtiiko hän sinua niin tiukasti, ettet voi ottaa yhteyttä minnekään? Entä jos ottaisit häneltä "salaa" yhteyttä vaikka kriisikeskukseen, saisit varmasti jotain neuvoja, miten edetä.

Miehesi vakuuttelee, ettei voisi tehdä mitään mikä satuttaisi sinua. Hänhän tekee sellaista koko ajan! Kurkusta puristaminen suuttuessa ei ole mikään "vain". Terveessä parisuhteessa ei _koskaan_ tehdä mitään sellaista. Kertomasi perusteella hän käyttää sinuun myös jatkuvaa henkistä väkivaltaa: teet "väärin", olet tyhmä jne.

Ole kiltti, pelasta itsesi. Mikään miehesi hyvä puoli ei oikeuta tuollaista käytöstä. Ei mikään! Toivon sinulle voimaa ja päättäväisyyttä!

Käyttäjä kataja92 kirjoittanut 31.12.2015 klo 10:01

Olen kiitollinen kaikille vastauksista!

Olen tietoinen että suhteesta pitäisi lähteä nyt nopeasti, mutta lupasin vielä mahdollisuuden meille. Yhden.

Kun luin teidän kokemuksianne, silmäni avautuivat vielä enemmän. En ole ymmärtänyt itse miettiessäni että kuvittelenko vain, mutta nyt ei enää tarvitse miettiä sitä. Ja tuossa kirjoittamassani viestissä oli vain osa asioista. Niitä riittää vielä lisää.

Haluaisin vaan onnellisen ja rakkaudentäyteisen parisuhteen, mutta tässä en tule sitä saamaan ikinä. Ilmeisesti tuollaisesta ihmistyypistä ei niin vain muututa?!

Jaksamista teille muillekin saman asian kanssa kamppaileville!

Käyttäjä Theofano kirjoittanut 31.12.2015 klo 14:32

Taitaa olla niin, että tuollainen ihmistyyppi ei muutu - ei koskaan. Jotta ihminen voisi muuttua, hänellä täytyy olla kyky nähdä itsessään virheitä. Siksihän ihmiset yleensä muuttavat itseään, koska jokin on pielessä. Narsistilla tai ylipäätään ihmisellä, jolla on noita piirteitä vahvana (oikeita narsistisen persoonallisuushäiriön omaavia ihmisiä on itse asiassa hyvin vähän - enemmän on niitä, joilla on kyseisiä piirteitä haitaksi asti), ei ole tällaista kykyä lainkaan ja siten hän ei näe itsessään vikaa eikä muutu.

Toisin sanoen, miehesi ei muutu. Ja todennäköisesti suhteenne vain pahenee, jos jäät. Väkivalta nimittäin lisääntyy ja raaistuu ajan myötä ja etenkin, jos lapsia tulee mukaan.

Sanon samaa kuin muutkin: ole armollinen itsellesi ja lähde.

On helppoa aina sanoa, että "yksi mahdollisuus vielä". Aika moni on saanut kymmeniä, jopa satoja "yksiä mahdollisuuksia".

Käyttäjä kataja92 kirjoittanut 01.01.2016 klo 02:40

Kiitos viestistäsi.

Löytyisikö kokemuksia vielä valehtelusta? Sitä on alkanut ilmenemään vaikka en miestäni epärehelliseksi usko. Selitykset löytyy ja kaikki vain minun parhaakseni.

En tiedä mitä teen. Rakastan häntä.

Käyttäjä hopeahius kirjoittanut 02.01.2016 klo 18:53

Hei Kataja !

Kokemusta on , todellakin.
Valehtelu sujuu heiltä aivan surutta.
Se on osa sitä itsensäpätevöittämistä josta aiemmin puhuin.

Jos valheesta jää kiinni, se sivuutetaan olankohautuksella, olet ymmärtänyt väärin tai hän on tarkoittanut muuta ja musta muuttuu valkoiseksi ja hyvässä tapauksessa vielä takaisin mustaksikin, kun jonkin aikaa puhutaan.

Tai sitten asiasta tehdään niin hirveä riita, että koko valhe unohtuu ja alat vain sovitella ja pyydellä anteeksi kun edes kysyit koko asiaa. Yleensä riitaa ei saa poikki vaan se päättyy mökötykseen tai toisen marttyyriksi heittäytymiseen koska uskalsit epäillä hänen puheitaan.

Tuo marttyyrius ja mökötys erityisesti jos hänellä on sivusuhde/suhteita. Jännityksenhakuisuus on keskeisiä piirteitä, joten usein syrjähyppyjä on, ja niistä voidaan jäädä jopa kiinni.
Exäni heitti kännykkänsä seinään, siitähän ei voi sitten nähdä keskellä yötä tapahtuneita soittoja tai tekstareita. Kännykkä oli useimmiten äänettömällä ja tiesin että joka lauantai klo 18.00 mies vetäytyi partsille tai mökillä puuhaamaan , kännykkä ei ikinä ollut muualla kuin tiukasti hänen taskussaan.

Kyllä, olin niitä vaimoja, jotka katsoivat miehensä kännykkää salaa, kun kysymällä ei saanut vastausta vaan juuri kuvailemaani raivokohtauksia tai hirmuisen riidan.
Tiedän nyt, kun lopetin vahtaamisen, että kulutin itseni siinäkin surullisella tavalla loppuun, petyin ensin itseeni ja omaan touhuuni ja sitten siihen,että epäilyni osoittautuivat todeksi ja että se suhde, jossa muutenkaan ei ollut päätä eikä häntää, oli toisen ihmisen rikkoma vuosikaudet.

Olen aina halveksinut toisia naisia, ja jostain niitä silti sikiää. Alhaisin tapa naisten keskuudessa on ruveta suhteeseen varatun miehen kanssa, joku viehätys siinäkin pitää olla, ja sisäisen ryhdin puute.

Näin jälkikäteen ajatellen syytän itseäni, olen ollut todella hyväuskoinen, hölmö, naiivi nainen, kun olen tiennyt kaiken tuon, mutten silti ole saanut itsestäni aikaiseksi jättää mokomaa häntäheikkiä.

Hassuinta on, että kun kysyin suoraan asiaa, hän sanoi ettei ole lainkaan mustasukkainen, ja että oma mustasukkaisuuteni on sairasta. Ettei sellaisella nysällä naisia pidetä... että olenkin ollut sinisilmäinen ja tyhmä.

Kaiken ydin on ihmistyyppi joka ei KYKENE kantamaan vastuuta teoistaan, koska ei omista moraalia, omaatuntoa eikä empatiakykyäkään, kuten ns. normaali-ihmiset.