Normaali parisuhde vai narsistin pauloissa?
Hei kaikille tänne tuki.nettiin!
Haluaisin kuulla mielipiteitä tilanteestani, onko tämä normaali suhde vai sairasta? Pieni pala kerrallaan olen alkanut menettämään mielenkiintoni, rakkauteni ja kiinnostukseni koko ihmiseen.
Suhdetta ennen mies piiritti minua kirjaimellisesti. Hän oli tunteellinen, huomaavainen ja oikea herrasmies. Milloin sain kukkalähetyksiä nallen kera, millon arvokkaita lahjoja. En ollut valmis heti suhteeseen, joten meni aikaa että saimme seurustelun aloitettua. Mies laittoi minut aina ensimmäiseksi, piti minua kukkaa kämmenellä.
Tällähetkellä asumme yhdessä (n. vuosi yhteiseloa), mies on kotona kokoajan somessa, ei välitä muuta kuin seksin aikana. Yleensä silloin tunnen itseni hyväksytyksi ja arvokkaaksi. Yleensä kaikissa asioissa teen jotain väärin, on kyse sitten ruoanlaitosta, pukeutumisesta tai siivoamisesta. Jokin pienikin vähäpätöinen asia on riidan aihe tai en ole osannut tehdä vain tarpeeksi hyvin. Mies ei ikinä ole haukkunut minun ulkoisia piirteitä mutta saan kuulla liikaa sitä, kuinka olen jonkin pienen asian takia paljastanut oikean naamani, olen v**** idiootti tai kusipää, en ole oikea ihminen enkä tiedä elämästä mitään. Mieheni hokee että haluaa opettaa minulle oikean elämän.
Hän on luonteeltaan erittäin sosiaalinen, kaikkien kanssa menee hyvin, muiden ihmisten luona esittää palvovan minua, ihmiset tykkää hänestä tosi paljon. Hokee kuinka muut ovat hänestä kateellisia (hyvä työ, rahaa, asunto, hienot autot..). Pitää itsestä hirveästi huolta ja kehuu kokoajan kuinka hyvältä hän näyttää ja kuinka hän on aina pukeutunut hienosti ja suhteellisen pienellä paikkakunnalla ihmiset ovat siitä ihmeissään.
Arvostelee minua jatkuvasti ja kun asiasta puhuu hänen kanssaan, se on joko vitsi tai minä olen tyhmä kun en omista huumorintajua. Puhuu pahaa aina ystävistäni tai laittaa perhettäni järjestykseen kuka on paras ja komein. Riitapaikan tullessa, olen aina väärässä. Hän on oikeassa ja odottaa minulta anteeksipyyntöä. Sen jälkeen kaikki on mahtavasti ja hän haluaa tietenkin harrastaa kivaa.
Suurin asia mikä sai minut miettimään suhdettamme, on se kun tosissaan suuttuessaan kävi minuun kiinni. Löi, puristi niin kovasti että kannoin sitten mustelmia mukanani, riuhtoi ja puristi kurkusta. Ei ollut aiemmin suuttuessaan tehnyt muuta kuin ottanut kiinni tai puristanut kurkusta. Haluaisin puhua ongelmistani jonkun kanssa, mutta mies on kieltänyt sen. Hänkään ei puhu meidän ongelmistamme kenellekään.
Noin joka toinen päivä hän haluaa keskustella kanssani vakavasti, ja selittää miten hän on hyvä ihminen eikä ole kenellekään tehnyt pahaa. Ja että ikinä hän ei voisi pettää eikä tehdä mitään mikä satuttaisi minua. Hän vakuuttelee sitä turhaan koska olemme puhuneet sen asian läpi monta kertaa. Olen sanonut että mielestäni parisuhteessa ei petetä ja näin ollen siitä ei tarvitse toistella kokoajan. Tulee vain paha mieli molemmille. Ja jos haluaa pettää, voi myös ensin jättää. Olen miettinyt että miksi hän vakuuttelee minulle? Ja miksi hän vähän väliä kysyy kasvotusten tai tekstiviestillä että rakastanko häntä ja haluanko olla loppuelämän hänen kanssaan. Kertooko tämä itsetunto-ongelmista?
Joskus olen nähnyt miehen whatsapissa viestejä naisilta ja kysynyt ketä he ovat. Aina joko hyvä selitys tai nauru sille kuinka mustasukkainen ja epäileväinen olen.
Olen aivan sekaisin tästä suhteesta, toivon joka päivä että meillä menee paremmin ja kaikki muuttuisi hyväksi – mutta sitä ei näy. Muutaman kerran olemme ”eronneet”, mutta aina hän saa kyynelillään ja rakkauden tunnustuksillaan minut vakuuttuneeksi. Elämässäni on tiukasti rajoitettu kenen kanssa voin liikkua, millon ja missä. Välillä tuntuu kuin olisin oman parisuhteeni vanki josta haluan eroon, mutta erosta puhuttaessa mies on taas maailman ihanin ihminen. Rakastan siltikin miestäni paljon ja hän toistaa joka päivä kuinka paljon rakastaa minua ja haluaa olla loppuelämän yhdessä.
Tässä pieniä osia suhteestani. Olisiko jollakin jotain pientä ajatusta? Kiitos☺️❤️