No sinne meni koira mitä vielä...
Joo kiva ilta.
Vanhemmat ja 2 sisarustani oli lähdössä new yorkiin ja mie jäisin yksin kotiin.
Joo ei siin mitään, mutta sitten tapahtui asia jota en olisi ikinä halunut kokea/nähdä omin silmin.
11 vuotis rotvailerimme kuukahtaa maahan eikä nouse tietysti mennään auttamaan mutta…
Eihän koira edes yritä tai ootas se ei pysty…..
Nyt on kyl jotain vialla.
Siinä sitten ollaan koko ilta sen vierellä. (niin kauan kun pystyi)
Ja sitten sen sydänreistailee koira rupee potkimaan tyhjää..
Tämä kestää jonkin aikaa.
Kaikki itkee ja ovat tosi surullisia.
Viimesinä hetkinä koiramme katsoo äitiäni silmiin ja potkasee viimeisen kerran……
=( =( =(
Ei ole kiva näky ku näkee koiran joka on ollu rakas ja ollut elämässäni 11vuotta ni kuolee suoraan edessäni.
Siinä kyllä sydämmessä nipistää ja sattuu tuhottomasti.
Mutta faktahan on se että se on vaan elämää ja kyl siihen viellä tottuu.
Mutta aamusin on vaikea mennä olohuoneeseen ku näkee mielessään se paikan missä koira potkasee viimeisen kerran ja yrittää selvitä.
Mutta syy miksi kuoli oli naapurin vika kun oli antanut koiranmakkarapaketin jossa oli kääreet päällä ja metallinen sulkija oli tehnyt sisäisen veren vuodonkoiranmahaan…😭😭😭😭☹️
hei,
Otan osaa suruusi.
Oma koirani on 8-vuotias ja mietin sitä päivää, kun se ei enää ole osa elämäämme. Miten siihen tottuu ettei sitä enää ole, kuinka sen odottaa saapuvan innosta pinkeänä ovelle vastaan... eikä se enää tule, niin niitä lukuisia juttuja, joita sinä nyt muistelet.
Kiintyessämme ja rakastaessamme tulemme myös haavoittuviksi. Mutta olisiko sitten parempi pelätä tuskaa niin, ettei uskalla kiintyä? Rakkaus satuttaa.
Voimia ja jaksamista teille. Koira on perheen jäsen ihan omalla erityisellä tavallaan.
Lämmin osanotto suureen suruusi.
Oma 14,5 vuotias mäyräkoirani siirtyi taivaan tähtitarhaan viikko sitten. Suru ja ikävät ovat lohduttomat. Kamalinta on hiljainen tyhjän oloinen koti. Koiruus on aina ollut eteisessä odottamassa, ylipäätään kaikessa tekemisessä mukana. Katse hakeutuu tottumuksesta paikkoihin, missä mäykky usein oli. Outoa laittaa ruokaa, kun kukaan ei ole säätämässä jaloissa esim.
Kaiken surun keskellä on muistettava, että mäyris oli paras ystäväni, enkä olisi suonut sille päivääkää lisää kipuja ja huonoa oloa. Päätökseni oli kaikessa raskaudessaa oikea. Mäykkyä olisi ehkä voinut lääkitä vielä pari päivää, mutta se ei olisi ollut enää reilua tälle uskolliselle kaverille. Sydän oli jo vanha ja uupunut. Ero oli haikea, mutta vääjäämätön.
Voimia ja jaksamista!
Otan osaa. Meidän koira jouduttiin lopettamaan vuonna 2004, kun se kärsi vanhuuden vaivoista ja koki kipua. Olisi pitänyt lopettaa aikasemmin, ettei sen olisi tarvinnut kokea loppuaikoina sellasta kipua. Ei pystynyt kunnolla syömään ja pissaamaan lopun aikanansa. Syyllinen olo vieläkin siitä, ettei osannut elinaikana kohdella sitä niin hyvin kuin olisi pitänyt, olisi pitänyt hoitaa paremmin ja antaa sen olla ulkona enemmän ja vapaammin. Ja rakastaa sen koiramaisuutta.