Neuvoja käsittämättömään tilanteeseen..
Olen siis hengaillut täällä jo pitkään. Jossain vaiheessa kirjoitin tarinaakin. Teen nyt pienen tiivistelmän, että pääsen tähän varsinaiseen ongelmaan.
4 vuotta sitten mies petti ensimmäisen kerran ja asialle oli jälkeenpäin ajateltuna ihan looginen syykin. Mies oli muutaman päivän poissa ja asiat sovittiin. Vuoden päästä oli sama tilanne ja asia sovittiin. Kaksi vuotta meni hyvin, kunnes merkit olivat ilmassa. Mies oli tavannut yhden kerran nuoren tytön (17v), mutta mitään erityisempää siinä ei ollut. Viime vuonna loppu vuodesta taas mies käyttäytyi samoin, tiesin sillä olevan toisen, mutta en saanut todisteita ja mies kielsi. Ennen joulua sain avioeropaprut postissa ja mies ilmoitti muutavansa parin päivän varoajalla. Elämä alkoi mennä eteenpäin, tehtiin lasten kanssa just mitä haluttiin ja oli mukavaa. Tammikuun lopussa mies kirjoitti viestin, että nyt on ymmärtänyt miten on minua kohdellut. Oli valmis keskustelemaan ja ilmoitti, että ratkaisun avain on nyt minulla. Olin onnellinen, koska mies ei ollut enää muutamaan vuoteen ollut tuollainen (mitä oli siis aikaisempina vuosina ollut). Lupasi alkaa käydä keskustelemassa jossakin, ja on käynytkin.
Asiat alkoi kuitenkin muuttua, mies oli ollut tekemisissä tämän naisen kanssa, jonka kanssa oli ollut meidän suhteen aikana. Johtuen siitä, että ystäväni jolle olin asioista puhunut sai tarpeekseen ja laittoi tälle naiselle viestin. Nainen oli sitten ottanut yhteyttä mieheen jne. Yhteydenpito ilmeisesti loppui, sillä olin itse tähän naiseen yhteydessä. Nainen tosin on kuulemma syytön, koska hän on alkanut sinkun kanssa olemaan.
Nyt mies kuitenkin käyttäytyy ihan kuten ennen. Välillä on lämmin ja mukava ja meillä on hauskaa yhdessä. Kuitenkin aistin, että miehellä on joku pielessä. Välillä voi olla viikko, ettei halua koskea minuun. Välillä ollaan kuten ennen. Olen mieheltä aiheesta kysynyt, mutta hän hermostuu vähän kaikesta. Olen kuullut uskomattomia väitteitä ja vihjailuita, niistäkään ei voi puhua, mies hermostuu ja häipyy. Haluaisin jotenkin ymmärtää mistä tämä käytös johtuu. Siis voihan olla, että miehellä on sen naisen kanssa jotain meneillään, mutta mitä jos ei ole? Mistä tämä käytös sitten tulee? Mies on joskus sanonut, että aamulla herätessä on ahdistus ja yhdistää sen minuun. Itsehän olen ollut muutaman vuoden masentunut, joten ymmärtäisin jos siitä olisi kyse. Miehelle oli psykiatri ja yleislääkäri tarjonneet lääkitystä, mutta ei koe kuulemma tarvetta.
Olen itse väsynyt tähän tilanteeseen. Haluaisin, että tätä hommaa voisi alkaa kehittää. Mies kuitenkin joka välissä sanoo, että ei voi luottaa minuun, kun puhuin omista asioistani muille (johon tosin mies luonnollisesti kuuluu) ja ystäväni laittoi sille naiselle sen viestin. Hänen mielestään olemme syyllistyneet vääriin asioihin yhtä paljon, eikä sitä voida arvottaa, että mikä teko on toistaan pahempi. Itse kun näen, että miehen teot ovat moninkertaisesti pahempia.
Ongelmana on siis tämä, että mies ei oikein ota vastuuta mistään. Hoidan itse kaikki asiat. Hänestä minunkin masennus, ei ole hänestä lähtöisin, vaikka itse tiedostan milloin tämä on alkanut. Hän jopa sanoi, että hänellä on värisokeus, niin se on saisus missä muutkin, tosin, että masennuksesta voi jopa parantua. Tälläisiä ”kohteliaisuuksia” on lukemattomia, mutta mies ei ymmärrä, että voisin niistä loukkaantua. Mies nyt kuitenkin täällä meidän vanhassa kodissa hengailee. Hänellä on siis mahdollisuus mennä omalle asunnolleen, ja on siellä käynytkin päiväaikaan, yöt on ollut aina täällä. Jos hänellä olisi joku meno jonnekin muualle, niin miksi olisi täällä. Sen kun vain avaisi oven ja menisi, paikkakin on valmiina. Tämän toisen naisen kanssa eivät juuri läheisissä väleissä olla kiun mahdollisesti puhelimen välityksellä, sillä heillä on 400km välimatkaa.
Onko kenelläkään mitään ehdotuksia? Tiedän, että moni sanoo/ajattelee: jätä se sika ansaitse parempaa.
Koska teillä on lapsia, että saisi ylläpitää tuollaista epävarmaa kotitilannetta. Lapsi haluaa ja toivoo ydinperheen säilyvän. Te kaksi poukkoilette ulko-ovissa niin, että aiheutatte lapsillenne kuukausitolkulla jatkuvaa turhaa kärsimystä.
Teidän on mentävä yhdessä pariterapiaa keskustelemaan, miten jatkatte vanhempina. Joskus se auttaa solmuihin, joita teillä on, ja parisuhde lähtee rullaamaan. Jos ei auta, ainakin löydätte selvät sävelet, miten voitte erota niin, että lapset eivät enempää kärsi.
Vast:guuglaa pariterapia paikkakunnallasi. Jos mies ei halua mukaan, mene yksilöterapiaa, käsittelemään kysin samoja asioita.
Haluan tuoda ilmi kipeän, mutta vakavan asian.
"Mies oli tavannut yhden kerran nuoren tytön (17v), mutta mitään erityisempää siinä ei ollut."
Ymmärrän, että miehesi voisi olla kolmenkympin tienoilla. Tuolla iällä on jo henkisessä auktoriteettiasemassa yhä alaikäiseen tyttöön, ja ilmeisesti luonut tähän suhdetta tytön huoltajien tietämättä. Se osoittaa vähintään piittaamatonta vastuuttomuutta 30v perheelliseltä mieheltä. Syy miehen omaan ahdistukseen voi olla hänen oma käytöksensä, josta et ehkä voi tietää. Joka tapauksessa, varmaan on tärkeää, että mies käy itse keskustelemassa jossain, oman vastuunsa alla olleista asioistaan. Lue hieman, mikä voisi ahdistaa.
EronnutNainen kirjoitti 16.4.2015 14:36
Koska teillä on lapsia, että saisi ylläpitää tuollaista epävarmaa kotitilannetta. Lapsi haluaa ja toivoo ydinperheen säilyvän. Te kaksi poukkoilette ulko-ovissa niin, että aiheutatte lapsillenne kuukausitolkulla jatkuvaa turhaa kärsimystä.
Teidän on mentävä yhdessä pariterapiaa keskustelemaan, miten jatkatte vanhempina. Joskus se auttaa solmuihin, joita teillä on, ja parisuhde lähtee rullaamaan. Jos ei auta, ainakin löydätte selvät sävelet, miten voitte erota niin, että lapset eivät enempää kärsi.Vast:guuglaa pariterapia paikkakunnallasi. Jos mies ei halua mukaan, mene yksilöterapiaa, käsittelemään kysin samoja asioita.
Haluan sanoa, että minä en poukkoile/enkä ole poukkoilemassa missään ovissa. Tiedän mitä lapset haluaa, tiedän mitä itse haluan. Siksi lapsia ei asialla ole vaivattu. Ymmärrän kyllä asian vaikuttavuuden lapsia kohtaan. Enkä kysynyt siihen neuvoa. En usko lapsia ainankaan suuresti kärsivän tilanteesta, jota he eivät edes tiedä.
Olemme käyneen pariterapiassa, joka oli aivan turhaa. Meidän kunnassa siis seurakunta järjestää terapiaa, joka taas ei mahdu meidän katsomukseen. Olen käynyt yksilöterapiassa ja puhunut omat asiat jo läpi. Tällä hetkellä mies siis työstää omiaan.
EronnutNainen, olen samoilla linjoilla kanssasi. Olisi parempi, ettei mies suotta kävisi entisellä asunnollaan viettämässä aikaa, jos ei ole pysyvästi muuttamassa takaisin. Lapset kyllä näkevät ja hoksaavat yllättävänkin paljon, vaikkeivat osaisi ajatuksiaan sanoiksi pukea.
Korppi83, minä en oikein luottaisi mieheesi. Hän syyttää sinua ongelmistaan. Se ei ole reilua eikä kovin aikuismaista käytöstä. Aikuisella ihmisellä on oikeus puhua ystävilleen omista asioistaan. Eri asia sitten on, jos levittää toisesta valheita. Ex-mieheni on sitä taitavasti tehnyt.
Ymmärrän, että toivot rakkautta mieheltäsi. Luulen, että on parasta, että kunnioitat itseäsi pitämällä etäisyyttä mieheesi. Ei välttämäti tee hyvää itsetunnolle viettää aikaansa sellaisessa seurassa, johon ei voi luottaa 100 %.
En minä sen suuremmin luota mieheen, mutta kyse ei ole nyt siitä. Jotenkin vain ymmärrykseeni ei mene se, että mies haluaa välillä lähteä kämpälleen ja olla siellä ja sitten tulee uutena ihmisenä takaisin. Toki ymmärrän, että välillä pitää saada ollakin yksin. Välillä meillä menee mukavasti ja välillä mies on aivan eri ihminen. Vaikuttaa vihamieliseltä, sanoo, että yksin osaa lasten kanssa olla, eikä ongelmaa ole. Ilmeisesti minun läsnäolo saa hänet hermostuneeksi.
Juteltiin vähän asioista. Mies sanoi, ettei voi luvata, että osaisi olla pettämättä tulevaisuudessa. Sanoin, että eikai sitä voi varmasti kukaan luvata. Tärkeintä on yrittää olla pettämättä. Jos tulee joku kriisi, niin siitä pitää puhua. En ymmärrä mikä voi olla, että tässä hetkessä kaikki on hyvin ja toisessa hetkessä mies on suorastaan vihamielisen oloinen. Mie ei kuitenkaan osaa sen enempää kertoa, että mitä hän sitten haluaa.
Itseäni väsyttää koko tilanne, kun koitan tietenkin olla avuksi. Kuitenkin kokoajan on tunne, että en kelpaa mihinkään. Eikä mies osaa ahdistustaan sen enempää eritellä. Kysyinkin, että oletko varma, että se tulee minusta, eikä hänestä itsestään.
korppi83, viestisi tuntuvat tutuilta omasta parisuhteestani. Ex-mieheni ei tosin tietääkseni pettänyt minua toisen naisen kanssa, keskittyi vain valehtelemaan raha-asioiden hoidosta ja monista muista käytännön asioista. Sekin söi luottamusta pitkällä aikavälillä. Kaikki miehen paha olo oli miehen mukaan minusta lähtöisin ja siitä saimme lapsen kanssa kuulla erittäin kovaan ääneen! Lopulta kyllästyin olemaan syntipukki ja heitin miehen lopullisesti pihalle. Välillä mies on minulle mukava, mutta välillä kohtelee todella tympeästi ja lapsen tapaamisista neuvottelu vääntää vatsani tuhannelle mutkalle.
En silti kadu eroani. Olen suunnattoman huojentunut päätettyäni lopettaa miehen ongelmien ratkomisen. Ehdotan, että teet päätöksesi omaa ja lastesi hyvinvointia ajatellen. Mielestäni sinun ei tulisi yrittää ratkaista miehesi ongelmia eikä olotiloja eikä kantaa niistä vastuuta. Älä anna miehesi pompotella sinua, sillä sitä hän tekee lupaamalla hyvää ja käyttäytymällä yht'äkkiä kylmästi.
Haluatko olla suhteessa ihmiseen, johon et luota? Haluaisiko miehesi olla sinun kanssasi, jos ei luottaisi sinuun?
Parempia vointeja! 🌻🙂🌻
Sinun tuntema tunne ei ole väärässä. Vaikka toinen sanoisi mitä. Rakastatko Sinä tuota miestä ja pystytkö häntä rakastamaan tulevaisuudessa, vaikka pettää Sinua. Mitä tuo mies antaa Sinulle, ei ainakaan rakkautta. Älä pilaa omaa elämääsi, vaan nauti siitä. lapsesi ovat myös sen arvoisia. He huomaavat tietämättäsi perheessä tapahtuvat asiat. Ei niiltä pääse salamaan kaikkea. Eivät vain halua paljastaa tietoaan.
Toivottavasti pääsette teitä molempia miellyttävään ratkaisuun.