Onhan nykyään jo laki muuttunut myös avoliiton erotilanteeseen. Lue netistä ohjeita.

Herkkä kirjoitti 22.8.2011 20:27

Olen eroamassa avopuolisostani ja mietin kuinka selviän rahallisesti.
Olemme olleet yhdessä lähes seitsemän vuotta, jonka aikana olen saanut opiskella itselleni uuden ammatin ja avopuolisoni on käytännössä elättänyt minut ja lapseni koko tämän ajan.
Kuitenkin yhteen mennessämme minulla oli valmis koti, mutta yhteiselomme aikana kaikki tavarani on myyty ja mieheni on ostanut uusia ja "parempia" tilalle.

Koko suhteemme ajan olen ollut töissä, myös opiskelujeni ohella ja kaikki palkkani on myös menneet yhteiseen elämäämme joko ruoan tai kodin sisustuksen merkeissä.
Nyt mietinkin että jos ja kun tästä lähden, saanko mitään mukaani vai joudunko aloittamaan elämän tyhjästä.

Jos jollain olisi hyviä neuvoja / tietoja tällaisesta tilanteesta niin olisin ikuisesti kiitollinen niistä.

Hei Herkkä,

Ikävää että avoliittosi on päättymässä, haluatko kertoa miksi? Ei siis ole pakko kertoa.
Onko sulla vielä se työsuhde olemassa? Se nimittäin auttaa rahallisesti alkuun pääsemisessä.

Ois varmaan hyvä sun keskustella avopuolison kanssa, onko tavarat olleet yhteisiä ja voitteko jakaa jotain tavaroita.
Itse erosin kuukausi sitten avoliitosta, henkisen/fyysisen väkivallan takia. En ollut luopunut mistään tavaroistani, joten itsellä tilanne oli eri.
Periaatteessa ajattelen, että kun yhdessä elää niin tavaratkin menee puoliksi eron kohdatessa. Meillä ei miehen kanssa oikeastaan ollut mitään yhteistä tavaraa.

Mulla kävi hyvä tuuri,kun pikkuveljeltä sain pyykinpesukoneen, sukulaisilta ruokapöydän ja tuoleja. Sänky ja astiat mulla oli itellä.
Telkkarin ja digiboxin ostin työkamulta ja telkkaripöydän sitten löysin SPR:n konttimyymälästä.
Kannattaa kierrellä kirpputoreja, kierrätyskeskuksia,kattella kaupan ilmoitustauluja jne.
Mitään ei ehkä kannata ostaa näkemättä. Mä olen saanut hyvää halvalla, niin ja sukulaisilta kannattaa kysyä.
Mulla oli muuton hetkellä rahat aika finaalissa, joten menin sosiaalityöntekijän juttusille, kerroin tilanteen ja sossusta sain muutto-avustusta. Että sekin vaihtoehto kannattaa käyttää.

Itse ajattelen, että avolitosta erotessa joutuu ehkä aloittamaan kaiken kuitenkin tyhjästä, siis oman elämän kun toinen ei ole enää läsnä arjessa, on otettava vastuu itsestään jälleen ja selvittävä omillaan. Tietysti kaikki suhteet on erilaisia ja niissä on tapahtunut asioita jotka muuttaa tilannetta. Eron mukana tuomat tunteet ja ajatukset on käytävä läpi.

Laki tosiaan on muuttunut avoliiton suhteen, sosiaalityöntekijät varmaan tietää mikä on tämän hetkinen laki. Itsekin sitä tutkin, mutta se ei oikeastaan koskenut minua.
Teillä on 7 vuoden suhde takana, niin kannattaa selvittää tilanne. Koska lapsenkin tilanne otetaan huomioon esim. sossussa.
Onko lapsi teidän yhteinen vai sinun?

Voimia suureen prosessiisi ja myötätuulta elämään🙂🌻

Kiitos Sirpale!

Olen sillälailla onnellisessa tilanteessa että mulla on vakituinen työpaikka eikä minkäänlaista pelkoa töiden loppumisesta, joten pitkällä tähtäimellä selviän varmasti.
Suhde on päättymässä henkisen väkivallan vuoksi. Pitkään minua on yritetty alistaa ja mitään en ole osannut tehdä oikein enää vuosiin, mutta en ole alistumaankaan suostunut, joten elämä on tällä hetkellä pelkkää riitaa ja kyräilyä.

Tyttäreni kannalta tilanne on hyvä, koska mies ei ole hänen isänsä ja hänellä on läheiset suhteet isäänsä ja he tapaavat säännöllisesti viikoittain.

Oma elämäni on pelkkää varomista ja varpailla kävelyä kun ei yhtään tiedä mitä odottaa ja millä tuulella avomieheni sattuu olemaan. Jos hän on ihana niin hän on IHANA ja jos hän on kamala niin hän on KAMALA. Joskus mietin jopa että onko hänellä jonkinlaisia mielenterveydellisiä ongelmia, koska mielialat heittelee niin hurjasti. En kuitenkaan jaksa enää välittää siitäkään vaan halua vain pois.

Ihanaa että on tällainen paikka jossa voi hieman avautua ja saada puolueettomia mielipiteitä.

Hei Herkkä!

Surullista että sinäkin olet joutunut kohtaamaan henkistä väkivaltaa😞
Mun tarinaa pääset lukemaan osiosta: Lähtö, suunta kohti parempaa. Olen aloittanut ketjun noin kuukausi sitten.

Edellinen viestisi kuulosti ihan tutulta.
Se on hyvä, että lapsellasi on hyvät suhteet biologiseen isään ja se luo lapselle varmaan turvaakin. Ja sekin on hyvä, kun sulla on vakkarityö 🙂 se auttaa kummasti, kun tietää ettei rahattomana tarvi olla, työt on ainakin minulle suuri voimavara.

Niin, lähtö tuossa tilanteessa on luultavasti oikea ratkaisu, vaikka helppoa se ei olekaan. Mä suunnittelin omaa lähtöäni puolivuotta ja nyt olen asustellut yksikseni kuukauden päivät omassa uudessa kodissani, kissaani tietenkään unohtamatta! Aika myllerrystä mielessäni on ja pääsinkin avokriisityöntekijän kanssa keskustelemaan, koska tiedän, etten olisi selvinnyt tästä kaikesta yksin.

Kannattaa tosiaan kuunnella itseään ja kun olet huomannut ettet enää jaksa. En minäkään enää jaksanut.Henkinen väkivalta on raadollista ja kamalaa, et sinä semmoista ole ansainnut! Ei kukaan semmoista ole ansainnut!
Alkoiko tuo väkivalta sinun kohdallasi pikkuhiljaa, onko sitä kestänyt tuo seitsemän vuotta?
Ei se varmaan koskaan lopu miehesi puolelta, jos hän ei itse tiedä tekevänsä väärin tai tajua kuinka paljon se sinuun sattuu. Tai jos hän ei edes myönnä sitä. En suosittele jäämistä, koska väkivalta voi muuttua pahemmaksi. Kohta olet menettänyt itsesi ja sielusi.
Lähdön hetkellä miettii myös niitä hyviä asioita joita suhteessa on ollut ja se voi saada epäröimään lähtöä.

Mä löysin asunnon aika nopeesti, yllättävänkin nopeesti.
Luulisin että nyt on kaikki opiskelijatkin löytäneet asuntonsa, ei ehkä ole niin paljon ruuhkaa vuokranvälitysfirmoissa.

Rankkahomma koko prosessi tulee olemaan, mutta teet sen kutenkin itsesi ja lapsesi takia.
Itsekin olen nyt yllättänyt päässäni ja sisimmässäni olevia tunteita, ne ei ole mitään kevyttä kannettavaa, mutta helpottaa ajanmyötä!

Voimia🌻🙂🌻