Narsistinen alkoholistimummo - oma lapsuus toistuu
Hei!
Olen aika eksynyt nykyisten vihantunteideni kanssa omaa äitiäni kohtaan ja tarvisisin neuvoja mitä tehdä tilanteen kanssa. Olo on aika toivoton. En tiedä pitäisikö kääntyä sosiaalitoimiston, neuvolan, lakimiehen vai poliisin puoleen ja voivatko ne edes auttaa.
Oma lapsuuteni oli lievästi sanottuna kauhea; vanhempien ainaista ryyppäämistä, riitoja ja kodin tuhoamista. Myös tappouhkaukset ja kodista ulos ajaminen oli minulle arkipäivää, varsinkin viikonloppuisin. Jopa aivan ensimmäinen lapsuusmuistoni on äitini tappouhkaus, tukenaan hänellä oli kädessään iso lihaveitsi.☹️
Äitini epäili vähintään kerran viikossa että isälläni on suhde ja repi omat vaatteensa saksilla tai rikkoi kukat tai jotain muuta yhtä järkevää. Itse hän lähti viinanhuuruisille reissuille ja palasi muutaman päivän päästä kehuskellen miesvalloituksilla; ”nyt oli minun vuoroni” -hän virnuili isälleni. Hän on myös jokaisen isäni työpaikan pilannut soittelemalla tämän pomoille ja väittämällä että isäni tekee jotain muuta kuin töitä työajallaan, seurustelee siivojien kanssa tms.
Äitini oli myös täysin varma että isäni käytti minua hyväkseen ja siitäkin syntyi suuria riitoja. Koskaan ei isäni minuun koskenut, siitä olen aivan varma enkä tiedä mistä nuo epäilyt ovat alkunsa saaneet. Ja tuskinpa narsisti mitään syytä tarvitseekaan. Kun minulla alkoi aikanaan kuukautiset, asia kääntyi äitini mielestä niin että minä viettelin isäni aina kun hän selkänsä käänsi. Nämä syytökset luonnollisesti ovat aina vaikuttaneet minun ja isäni väleihin, emme esimerkiksi koskaan istu vierekkäin samalla sohvalla jos tilassa on useampi istuin. Olemme aina varpaillamme ettei äidin tarvitse epäillä mitään. ☹️ Kuitenkin rakastan isääni syvästi ja haluaisin että hän saisi elää rauhallista vanhuutta. Mutta hän ei halua lähteä suhteesta, vaikka me aikuiset lapset olemme häntä kannustaneet, hän on myös jonkin verran alkoholisoitunut ja niin alistettu asemaansa ettei hän usko pärjäävänsä ilman vaimoaan.
Pääsin kuitenkin heti kun mahdollista muuttamaan kotoa pois ja aikaa kului. Olen pysynyt väleissä vanhempiini lähinnä isäni vuoksi vaikka vuosien myötä on sattunut kaikenlaista. Äitini on syyttänyt että mieheni on ”murhannut” kissamme ja olemme sen salaa haudanneet johonkin, uhkaili siten poliisilla. Hän ei vain suostunut tulla tarkistamaan että kissa on elossa ja voi hyvin. Kun lähdimme ulkomaille ja paluulennolla sammutimme puhelimet hän ajatteli että lentokone on tippunut ja kaikki ovat kuolleet ja soitti mieheni vanhemmille ja poliisillekin kuulemma.
Kun ilmoitin odottavani ensimmäistä lastani, hänen ensimmäistä lastenlastaan, hän kysyi että eikö kannattaisi vielä miettiä ja vihjaili että monet naiset synnyttävät muiden tietämättä ja sitten tappavat lapsensa. Olin aivan järkyttynyt.😭 Koko raskausajan sain kuunnella tämmöisiä juttuja.
Kun lapsi syntyi ja joutui teholle, hän otti vähän miestä väkevämpää ja haukkui teho-osaston työntekijät. Suivaannuin ja ilmoitin että en halua hänen kanssaan puhua enää ollenkaan, ilmoitin isälleni kuitenkin milloin kotiudumme ja että hän saa tulla katsomaan vauvaa. Kun olimme jo kotona, kuulimme että äitini oli soitellut kaikille puolitutuilleenkin että lapseni on kuollut sairaalassa.😭
Muutimme toiselle paikkakunnalle kuukauden päästä lähinnä sen takia koska tiesin miten vaikea äitini tulee olemaan. Toivoin kuitenkin että isoäitiys muuttaisi häntä ja alkoholi jäisi mutta asiat ovat vain menneet pahempaan suuntaan. Nyt tyttö on jo kohta kaksivuotias ja on tapahtunut kaikki mitä olen ajatellutkin tapahtuvan. Äitini epäilee että minä olen väkivaltainen lastani kohtaan ja mieheni käyttää häntä hyväkseen. En ole edes jaksanut hänelle selittää ettei se edes olisi mahdollista koska olen aina tyttäreni luona koska olen hoitovapaalla, isä ja tytär ovat olleet tuskin koskaan kahden. Mutta sillä ei ole tietysti mitään merkitystä koska äitini on nyt tätä mieltä niin eihän mikään muu ole mahdollista.😠
Enkä ole väkivaltainen, äitini ei ole edes nähnyt lapsellani mitään mustelmia jos ei yhtä vauvana poskella olevaa kynnennirhaumaa lasketa. Siitä hän otti valokuvan ja kehui kuinka hienosti se tässä kuvassa näkyy. 🤨
Ilmoitin heti isälleni tuon äitini hyväksikäyttösyytöksen jälkeen, ettemme enää luultavasti koskaan näe ja kerroin myös veljilleni tilanteesta. Äidilleni ilmoitin etten halua häntä enää meidän elämään ja sanoin että jos hän laittaa syytöksensä eteenpäin niin tutkia saa mutta me teemme sitten siitä poliisiasian. Nyt hän lähettelee aina perjantaisin tekstiviestejä, tyyliin: ”Joko sossun tädit on hakeneet tytön pois? Soita vaikka isälles, tai soitan poliisille ja käsken niiden tulla tarkistamaan että olette hengissä.” Olen aivan äärettömän vihainen äidilleni, en halua että tyttäreni joutuu kokemaan samaa kuin minä mutten tiedä miten saisin tehtyä selvän pesäeron äitiini vaikka hän asuu yli sadan kilometrin päässä.😯🗯️ Jos vaihdan numeron salaiseksi, niin hän saattaa soittaa poliisille että tytär on varmaan kuollut. Hän esim. soitti hätänumeroon kun veljeni ei kerran vastannut puhelimeen ja poliisit soittivat veljeni vaimolle että onko mies kunnossa.
Yritin saada isäni kanssani viemään äitini hoitoon mutta isäni ei suostunut. Hän sanoi, että sehän muistaa sen sitten vuosia! Eli uskallusta ei riitä ja veljeni mielestä hoitoon väkisin laittaminen on nykypäivänä äärimmäisen hankalaa, varsinkin kun potilaan mielestä kaikissa muissa on vika paitsi hänessä itsessään. Oikeassahan se veli on. Isäni myös pelkää äitiäni, hän sanoi ettei uskalla nukkua kuin lukkojen takana. Pelkäänkin että hän vie vielä hengen isältäni.
Olen yrittänyt monesti kertoa äidilleni että olemme aivan tavallinen tylsä perhe, meillä ei tapahdu mitään kamalan dramaattista. Mies käy töissä, minä olen kotona, emme edes ota viinaa. Miehenikin on näet alkoholistiperheestä.
Oloni on aika turhautunut ja vihainen, olen heittänyt hyvästit isälleni mutta päällimmäisenä huolenani on oman tyttäreni hyvinvointi ja ettei hänen tarvitsisi kärsiä sairaasta mummista.😯🗯️
Hei,
Oletko tietoinen, että on olemassa eri puolilla Suomea vertaisryhmiä narskujen uhreille? Se voisi olla sinullekin voimaannuttava kokemus, kun pääsisit jakamaan näitä asioita ihmisille, jotka tietävät tasan tarkkaan, mistä puhut. Voit katsoa Narsistien uhrien tuki ry:n nettisivuilta lisätietoa, missä sinua/teitä lähin ryhmä toimii. Sitä paitsi kun on useampi pää pähkäilemässä, itsekin on luovempi keksimään ratkaisuja eri käytännön tilanteisiin. Tai kuunnellessaan toisten ratkaisuja saa vinkkejä, miten taklata näitä hankaluuksia.
http://narsistienuhrientuki.yhdistysavain.fi/
Olet ollut urhoollinen tehdessäsi jo selviä ratkaisuja oman elämänne rauhoittamiseksi. Hyvä niin. Itse olen ollut ihan nolla yrittäessäni pistää rajoja narskuille sen enempää kuin muillekaan. Vasta viime vuosina olen alkanut opetella, että minun ei tarvitse hyväksyä läheisiltäni asioita, jotka satuttavat minua tai jotka aiheuttavat minulle pahaa oloa. He eivät hyväksyisi sitä minulta eikä minun tarvitse hyväksyä sitä heiltä. Reilu peli.
Hei,
Oletko tietoinen, että on olemassa eri puolilla Suomea vertaisryhmiä narskujen uhreille? Se voisi olla sinullekin voimaannuttava kokemus, kun pääsisit jakamaan näitä asioita ihmisille, jotka tietävät tasan tarkkaan, mistä puhut. Voit katsoa Narsistien uhrien tuki ry:n nettisivuilta lisätietoa, missä sinua/teitä lähin ryhmä toimii. Sitä paitsi kun on useampi pää pähkäilemässä, itsekin on luovempi keksimään ratkaisuja eri käytännön tilanteisiin. Tai kuunnellessaan toisten ratkaisuja saa vinkkejä, miten taklata näitä hankaluuksia.
http://narsistienuhrientuki.yhdistysavain.fi/
Olet ollut urhoollinen tehdessäsi jo selviä ratkaisuja oman elämänne rauhoittamiseksi. Hyvä niin. Itse olen ollut ihan nolla yrittäessäni pistää rajoja narskuille sen enempää kuin muillekaan. Vasta viime vuosina olen alkanut opetella, että minun ei tarvitse hyväksyä läheisiltäni asioita, jotka satuttavat minua tai jotka aiheuttavat minulle pahaa oloa. He eivät hyväksyisi sitä minulta eikä minun tarvitse hyväksyä sitä heiltä. Reilu peli.
Hei taas!
Viimeksi kun tänne kirjoitin helpotti oloani aika tavalla ja sainkin vähän lajiteltua ajatuksiani. Olen kyllä tutkinut noita Narsistien uhrien sivuja, taapamisia ei vain ole lähellä meitä joten vielä ainakaan en ole ajatellut kauemmaksi lähteä.
Pari viikkoa sitten huomasin ilokseni olevani raskaana, vauva syntyy toukokuussa.☺️❤️ Kerkesin siitä vielä eilen iloita ja jo ajattelin jopa että ehkä voisin antaa äidilleni vielä kerran anteeksi kun on ollut hiljaistakin, ei yhden yhtä puhelua kolmeen viikkoon! Mikä rauha!
No, tänään sitten ovella oli kaksi sosiaalitoimiston naista ja poliisi.☹️ Äitini oli neuvolaan juovuksissa soittanut viikko sitten ja järkytyin aika tavalla nähdessäni raportin puheluista. Hän ei syyttänyt meitä vanhempia pelkästään seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja pahoinpitelystä mutta myös pidämme lasta nälässä, köytämme hänet sänkyyn ja talossamme käy 2-3 miestä jolle häntä myymme!😮 Hän ilmoitti että meidät pitäisi pidättää ja hän kyllä hoitaisi lapsen,yllätys.
Poliisisetä ainakin tuntui olevan minun puolellani, hän oli jo käynyt haastattelemassa vanhempiani ja sanoi ettei hän kovin ystävällinen äidilleni ollut joten se ei varmaan vähään aikaan soittele. Tämä prosessi on kuitenkin nyt käytävä läpi ja huomenna varaan ajan lääkärille että saadaan todistus tytön fyysisestä kunnosta. En muista millon viimeksi olisin itkenyt niin paljon kuin tänä iltana, sen jälkeen kun sain tytön nukkumaan.😭
Sosiaalitoimiston täti ehdotti kyllä minulle jotain keskusteluapua kun valotin heille omaa lapsuuttani, saa nähdä mitä sieltä sitten tarjotaan. Nyt tuntuu että ollaan varmaan suurennuslasin alla ja pitkään, varsinkin minun äitiyttäni tuntuivat tutkivan etukäteenkin tarkkaan, eikä siinä mitään mutta en voi ymmärtää miksi äitini on mennyt tähän pisteeseen. Aivan kuin hän vain vihaisi minua niin äärettömän paljon.
Toisaalta on taas helpotus että nyt mummi ei voi enää kiristää meitä tällä asialla.
Voi luoja mikä päivä!😭
Heippa
Nyt luin tuon tarinasi ja ikävä kyllä on todella surullinen ja kurjaa kun noin menee
mutta joskus elämä on ihmeellinen.
mutta ei äitisi ole terve kun noin tekee.
Mut tämä on sitten minun neuvo.
Sano äidillesi että ei olla missään tekemisissä ja jos ei jätä rauhaan niin sano että
hommaat lähestymiskiellon.
ja tee rikosilmoitus niin saat asiat viralliseksi ja viranomaisien tietoon.
Sillä ei mielestäni nyt ihan mitä vaan valheita saa puhua et kyllä raja on nyt ylitetty.
Kaunista syksyä sinulle
Hei!
Volvomies, olen aivan samaa mieltä kanssasi. Tätä ei enää voi painaa villasella. Veljillänikin on tyttöäni pienempiä lapsia ja yksi vauvakin tulossa. Pahoin pelkään että kun meidän asiat on saatu selvitettyä niin hän ottaa jonkun muun lapsen silmätikukseen. Juttelin molempien veljieni kanssa tänään ja molemmat olivat tietysti järkyttyneitä ja pahoillaan että äiti on mennyt tähän pisteeseen. He kyllä antoivat siunauksensa sille että aiomme tehdä tästä rikosilmoituksen ja meidän on toivottavasti mahdollista saada myös lähestymiskielto hänelle. Kun äitini nimittäin kuulee että olemme tehneet tästä poliisiasian, hänen vihallaan ei ole rajoja. En siinä vaiheessa yhtään yllättyisi jos hän seisoisi kännissä joku yö meidän pihalla kirves kädessä. Toivottavasti näin ei kuitenkaan käy.
Lääkärintarkastuskin oli tänään ja neuvolatäti (hänelle äitini soitti) oli kovin pahoillaan että hän joutui asian viemään eteenpäin koska hän ei uskonut äitiäni ja epäili että näiden syytösten takana on jotain muuta. Sain myös häneltä ajan psykologille jonne pääsen ruotimaan lapsuuttani. Huomenna sitten varaan sosiaalitoimistoon ajan keskutelua varten. Ehkä tämä tästä, tänään on jo parempi päivä kuin eilen.🙂
Hei,
Hurjaa - koeta kestää selväpäisenä! Tehkää se rikosilmoitus - ei sairas ihminen muutu. Hänen elämänsä sisältö ja huvi on teidän sukulaisten kiusaaminen. Tiukka linja, eikä yhtään löysää - ei koskaan! 🙂👍
Kiitos Jasse!🙂
Kamalaahan tämä on, voiko se enää tästä pahemmaksi muuttua? Toivottavasti ei. Olen nyt yrittänyt miettiä minne voisin äitini oireista ilmoittaa, päihdeklinikalle, hänen lääkärilleen vai johonkin muualle? Hirmuisen tärkeää olisi saada tämä ihminen tutkimuksiin ja hänelle oikea lääkitys tai ihan hoitoon/katkaisuun. Nykyäänhän hän on yleensä viikosta vain torstait selvinpäin kun taas silloin kun asuin kotona hän joi vain viikonloppuisin. Hän on myös vainoharhainen (kaikki ovat hänelle kateellisia ja haluavat hänen omaisuutensa tai henkensä) ja näkee kännissä näkyjä mm. enkeleitä. Ongelmanahan tässä on se ettei hän itse tunnusta juovansa liikaa tai tunne olevansa sairas. Eli väkisin olisi vietävä mutta se ei taida Suomessa onnistua ennen kuin hän on tehnyt jotain todella pahaa.☹️