Olen noin 30-vuotias nainen. Erosin pitkäaikaisesta avopuolisostani vuosi sitten ja eron jälkeen paljastui asioita, jotka saivat minut kyseenalaistamaan koko tuon pitkän suhteen. Jotenkin tämänkin vuoksi olen jäänyt junnaamaan tunteissa paikalleni, koska en oikein ymmärrä miksi asiat menivät niinkuin menivät ja minkälaisen ihmisen kanssa oikeastaan edes elin.

Kun tapasimme niin ex-puolisoni oli hyvin hurmaava, huolehtivainen ja kiinnostunut kaikesta mitä tein. Hän loukkaantui siitä, että vietin aikaa ystävieni kanssa, mutta tästä asiasta tuolloin keskusteltiin monesti ja lopulta ystävien näkeminen oli ok. Kuitenkin vuosi pari suhteessa oltuamme hän muuttui. Hänestä tuli selvästi välinpitämättömämpi ja hän kaipasi yhä enemmän omaa aikaa. Lopulta erosimme lyhyeksi aikaa, jonka jälkeen palasimme yhteen.

Se mikä yhteiseloa leimasi loppuvuodet oli hänen välinpitämättömyytensä minua kohtaan. Tuntui, että ihan kaikki muu on tärkeämpää kuin kanssani vietetty aika ja häneltä ei saanut vaatia yhtään mitään (eli ei tullut kysymykseenkään, että olisin voinut sanoa, että en halua, että hän menee esimerkiksi viikonlopuksi jonnekin), koska hän ahdistui. Hänellä oli myös tapana jutella muiden naisten kanssa netissä tai työpaikalla ja kehittää näiden kanssa jonkinlainen suhde, joka ei ilmeisesti ollut kuitenkaan fyysinen. Hän itse selittää asiaa niin, että hän on addiktoitunut siihen, että saa toisen ihmisen pitämään itsestään paljon tai rakastumaan itseensä. Tätä kuviota toistui monta kertaa. Lopulta tilanne eskaloitui niin, että hänelle ei vaikuttanut olevaan lainkaan merkitystä sillä, että halusin viettää välillä yhteistä aikaa eikä hän myöskään vaikuttanut haluavan viettää kanssani aikaa. Lopulta siis erosimme.

Eron jälkeen olimme tekemisissä ja hyvissä väleissä. Kuitenkin joitain kuukausia eron jälkeen minulle selvisi, että hän oli seurustellut uuden tyttöystävänsä kanssa jo muutaman kuukauden ennen eroamme. Se mikä tekee tilanteesta oudon on se, että ero oli minun ajatukseni ja jälkikäteen kun olemme asiasta jotenkin pystyneet keskustelemaan niin hän on sanonut, että todennäköisesti hän ei olisi minusta missään vaiheessa eronnut vaan pitänyt tämän toisen siinä sivussa. Nyt hän on eronnut kyllä myös jo tämän uuden kanssa.

Hän itse kuvaa, että kokee kyllä pahana sen, jos hän loukkaa (tässä tapauksessa pettämisen kautta) muita jos se tapahtuu aivan hänen kasvojensa edessä. Mutta jos toisen pahaa oloa tai hänen tekemistensä seurauksia ei työnnetä hänen naamaansa niin hän kykenee sulkemaan nämä asiat kokonaan mielestään ja tämän vuoksi hän ei koe väärin tehdessään sellaista huonoa omaatuntoa, että se saisi häntä lopettamaan. Hän on myös äärettömän itsekäs ja sanoo sitä myös itse.

Tästä ihmisestä on eron jälkeen piirtynyt itselleni hyvin tunnekylmä kuva. Joudumme olemaan tekemisissä ja hän on nykyään hyvin ystävällinen ja tuttavallinen, mutta samalla sanoo, että ei hän voi luvata, että häntä kiinnostaa olla näin ystävällinen enää puolen vuoden päästä. Hän sanoo, että kuitenkin minusta suhteen aikana jotenkin välitti. Hän ei koe olevansa psykopaatti mutta on miettinyt, voisiko hän olla toimintakykyinen sosiopaatti.

Itse en pysty käsittelemään menneisyyttäni, koska en ymmärrä minkälaisen ihmisen kanssa olen ollut vuosia yhdessä. Tiedän kyllä, että eron tai ongelmien syy ei ollut minussa, mutta jotenkin itseäni vaivaa, että onko hänenlaisensa ihminen edes kykenevä rakastamaan tai todella olemaan parisuhteessa, koska onnellisuutta ja tunteitahan voi aina esittää.