Olen kolmen lapsen äiti ja avioliitossakin ollut jo kohta 15 vuotta. Minulla on huoli miehestäni. Luulen, että hänen mielenterveytensä on pettämässä. Hän ajaa autoa töikseen ja on paljon pois kotoa. Luulin kaiken olevan normaalisti..tai luulin kaiken olevan normaalia..monta vuotta, kunnes muutaman vuoden aikana olen oppinut huomaamaan miehessäni omituisia piirteitä ja ajatuksia. Hän näkee salaliittoja jokapaikassa..on jopa vainoharhainen. Pintaa syvemmältä; Hänen mielestään tietokoneesta joku salakuuntelee ja -katselee meitä, eli kaikki kamerat on peitetty, samoin älypuhelimissa (joka on tosin ihan ok), omakotitalomme naapurit salakuuntelevat meidän keskusteluja joten kaikki ”salaiset” jutut pitää supisemalla kertoa, kun olemme autolla ajelemassa, pitää hymyillä (vaikka sitten tekohymyä), koska vastaantulijat kyttäilevät meitä ja nauravat, kun rouva näyttää kiukkuiselta. Puhelimiamme salakuunnellaan. Autojamme sabotoidaan jos niitä ei ajeta autotalliin, koska tällä aluella liikkuu sellaisia jotka ovat töiden puolesta hänelle katkeria. Jos joku on minulle ilkeä (olen asiakaspalvelija), mies heti miettii kenen tuttava, ystävä, sukulainen ilkeilijä on, koska ilkeily oli varmasti välillinen ilkeily hänelle..ja kuinka ollakkaan töiden vuoksi tietysti.
Olemme kerran yrittäneet erota, koska vainoharhaisuudet kohdentuivat silloin minuun; kuten pikkuvauvamme kun nukkui, olin varmasti naapurin miehen kanssa touhuilemassa vaikka ja mitä. Tai talvella jos pihalla oli jonku oudon kengän jäljet, oli se varmasti jonkun miesystäväni jälki (vaikka todellisuudessa hänen oma isänsä kävi meille tuomassa jotain..).. mutta eroyrityksen jälkeen harhat ovat kohdentuneet vain työasioihin ja minut hän on jättänyt rauhaan. Mutta esim. lastemme ystävien vanhemmat ovat nyt harhojen kohde; ”Maijan” isä on varmasti sen ja sen ja sen kautta kuulluut hänen työasioista ja se on sitten varmasti sen ja sen serkku tai kaveri ja siksi se katsoi äsken meitä nuin pahasti kun ajoi autolla vastaan.

Jossain vaiheessa olin varma, että minun oma mielenterveyteni horjuu ja olin jo itseäni hommaamassa lääkärille. Mies aina sanookin, että minä en ymmärrä miten maailma toimii ja siksi ihmiset nauravat minulle ja pitävät tyhmänä.

Mieheni on kuitenkin aivan ihana mies ja isä. Ei ole väkivaltainen eikä juo. Kaikin puolin ihana, eikä ajatuksena ole ero missään muodossa, vaan haluaisian apua miehelle, jo lastemme vuoksi. Mutta miten auttaa miestä, jonka mielessa hän on ainut joka on oikeassa ja muut menee laumassa kuin pässit narussa. Ei näe omassa mielessä tai käytöksessä mitää outoa.

Näitä outoja esimerkkejä on ihan mielettömästi eikä niitä voi kaikkia kirjata..ja niitä tulee päivittäin lisää. Näinä päivinä jään vain katsomaan haavi auki, että mistä ihmeestä se kaiken keksii.. 🙄 Jos oikein kovasti mietin, niin ensimmäiset ”oudot” salaliittoteoriat oli jo joskus 10 vuotta sitten..ja näkyy tulevan tuo huono vaihe jaksottain. Aina näin keväisin.

Onko kenelläkään vastaavaa?
Mitä minun pitää tehdä?
..vai olenko minä itse väärässä?☹️