Elämä järkkyy… kaikki menettää merkityksensä…kyllä puhun nyt petetyksi tulemisesta.
Mieheni oli viikonloppua viettämässä ystäviensä kansssa eräillä festareilla. Pitkin viikonvaihdetta kirjoitteli ja soitteli ikääväänsä ja kertoi mitä pikku juttuja olivat puuhailleet. Kun kotiutui, oli niin rakastunut, ettei tuntunut saavan minusta tarpeekseen ollenkaan. Joku olisi voinut tyytyä siihen, mutta tuo outo käytös herätti epäilykset ja mitä löysinkään kurkistettuani hänen puhelimeensa. Ihania hempeitä viestejä toiselle naiselle jonka oli kohdannut samaisilla festareilla. Nainen oli muuten hänkin varattu.
Ei voi kun ihmetellä miten vähän parisuhdetta todellisuudessa arvostetaan. Luottamus minkä pohjalle keikki perustuu on nyt poissa. Miten voin jatkaa elämää tästä. Sattuu niin paljon, että en osaa edes kuvailla. Lapset pitäis hoitaa, mutta kun ei tahdo tulla itkusta loppua😭
Soitin sille naiselle ja kysyin mikä on homman nimi. En tiedä teinkö tyhmästi…toisaalta olisin voinut soittaa vaikka hänen miehelleen, mutta olisiko se mun tuskaani vähentäny. Nyt ainakin tiedän etten riitä miehelleni tällaisena vaan hän haluaa jotain muuta, parempaa, kauniimpaa, mukavampaa…
Olen niin maassa….ikuinen kakkonen, johon ohikulkijat pyyhkivät jalkansa.
Mitä minä teen? Mitä minä teen? En jaksa edes ajatella enää…😭
Ikävä kuulla että joutunut kokemaan nämä tuskat jotka monet meistä täällä palstalla olevat. Itse elelen vielä päivä kerrallaan menetelmällä. Itkemisen olen jo lopettanut, mutta tämä pettämisasia tulee joka päivä mieleeni ja tunteet kuohuvat. En tiedä onko viestistäni mitään apua, mutta olisin vielä kysynyt oletteko miehen kanssa jutelleet tästä pettämisestä? Ja onko kyseessä ihastuminen (näin kävi omalle miehelleni, joka nyt puhuu virheestä) eli onko hän mahdollisesti ottanut järjen käteen ja miettinyt onko kyseessä ihastuminen vai luuleeko että on vakavampaa ja haluaa vaihtaa kaiken pois; avioliiton ja perheen? Entäs mitä tämä "toinen nainen" selitteli kun hänelle soitit?
Toivon että kysessä on vain ihastus jonka ohimeneväisyyden miehesi tulee ymmärtämään. Lohdutuksen sanoja en valitettavasti osaa sanoa, vaikka elämä nyt tuntuu raskaalta, niin joku päivä se tuska helpottaa vähän. En vaan tiedä milloin, kun en vielä sitä päivää ole nähnyt. Älä tee hätiköityjä päätöksiä ennen kuin olet päässyt ensi järkytyksen yli.
Niin kysehän on oikeastaan miesystävästä, jonka kanssa olen seurustellut vakavasti vuoden ajan. Puhuimme asiasta paljonkin...lähinnä minä puhuin minun tuntemuksista ja kivusta sekä arvoista joita haluan elämässäni olevan. Puhetta aiheesta taisi tulla neljättä päivää peräkkäin, mutta sitten tunsin saaneeni sydämmeni puhdistettua ja olokin on jo tasaantunut.
Kiitos vastauksesta petetty...vaikkei konkreettista apua aina osaakkaan antaa, niin se että joku kommentoi kertoo että en ole yksin ja joku välittää... Tuli todella tarpeeseen.
Kysyit mitä se nainen sanoi minulle kun soitin. Hän sanoi tavanneensa miesystäväni jo useita vuosia sitten ko festarien yöelämässä. Sanoi ettei heillä silloin ollut mitään, ei nyt, eikä tulevaisuudessa tule olemaankaan. Sen haluan myös uskoa. Tarkemmin ajatellen tekstaritkin olivat lähinnä luokkaa :" olis ollu kiva jutella pidempään ja mites yö meni, onko pää kipee..." Taidan olla ylireagoiva mustasukkainen tyttöystävä. En vain voi itselleni mitään, sillä elän niin sydämellä ja tunsin että kerrankin olin löytänyt miehen johon pystyn luottamaan.
Seurustelu jatkuu ja kovasti mies vakuutta että haluaa olla kanssani hamaan tulevaisuuteen. Oltiin viime viikonloppu yhdessä ja minusta tuntuu, että kaikki on nyt jollain lailla kunnossa. Vie tietenkin aikaa toipua loukkauksesta ja muistot karhentaa välillä mielessä, mutta olen päättänyt antaa anteeksi.
Jostakin taisin lukea, että anteeksi pyytäminen ei ole niin vaikeaa kuin anteeksi antaminen, johon tarvitaan kehittynyttä aivotoimintaa ja suurta henkistä kypsyyttä. Toivon että minusta on siis siihen.🙂🌻