Naimisissa narsistin kanssa joka manipuloi ja vähättelee
Yhdeksän vuotta sitten tapasin sielunkumppanin, ihmisen jonka kanssa tuntui olo hyvältä. Sain olla oma itseni ja koin, että minua rakastetaan. Vuosien saatossa tapahtui muutos. Huomasin ettei mikään ollutkaan niin kuin olin kuvitellut aluksi. Olimme edenneet nopeasti kihloihin ja muuttaneet yhteen. Sitten aloin kokea myös huonoa oloa. Mieheni välillä jumaloi ja rakasti, välillä manipuloi ja kontrolloi. Alkoi vähättely, haukkuminen ja muu henkinen kiusaaminen. Muilta sain kuulla kuinka hän kehui minua ja rakasti. Se tuntui hyvin oudolta.
Hakeuduin työperäisen stressin vuoksi terapiaan. Kerroin paljon terapian sisällöstä myös miehelleni. Alkoi ohjailu ja kontrollointi. Hän ohjaili minua myös terapian suhteen ja en saanut terapiasta hyötyä jota olisin tarvinnut.
Jossain vaiheessa tuli myös miehen raivonpuuskat;hän hajotti tavaroitani, epäili etten ole luotettava, haukkui ja nimitteli. Pyytelin aina anteeksi. Avioerokortti nousi myös monesti esiin riitojen aikana.
Sitten tuli fyysinen väkivalta; tuuppiminen, läpsäisyt, vaatteista riepottelu. Aina hän kertoi, että tämä on vasta pientä ja kun hänet oikein suututtaa niin sitä en varmaan halua kokea. ☹️ Aloin toimia kuten hän vaati kaikessa. Koin silti aina olevani liian huono ja koin ansainneeni raivoamiset. Syyllistin itseni ja yritin unohtaa.
Asetin hänet ja muut aina itseni edelle. Sain sitten kuulla olevani muiden miellyttäjä ja epäluotettava. Olin tyhmempi kuin vasemman jalan kumisaapas jne.
Viimeisen riidan aikana sain kuulla olevani kaiken em. lisäksi itsekäs ja sain jo lyöntiä kasvoihin, sääreni oli mustelmilla.
Huutamalla hän on saanut minut hiljaiseksi ja kuuliaiseksi, kuten tälläkin kertaa. Nöyryytystä on ollut kavereiden, vanhempien ja ulkopuolisten kuullen, jopa julkisilla paikoilla.
Mieheni on kokenut ääreiskovia asioita lapsesta asti ja hän on myös fyysisesti sairas sekä muista hyvin riippuvainen. Hän on kertonut kokevansa ettei pysty oikein mihinkään ja halusi jo vuosia sitten hoitaa raha-asiat. Jo vuosia hän on hoitanut/kontrolloinut sekä omien että minun rahojen käytön. Siinäkin asiassa olin kyvytön/epäluotettava hänen mukaansa. Pankissakin annoin hänen puhua puolestani kuinka holtiton olen rahan kanssa. ☹️
Tilanne muuttui jokin aika sitten kun hän sairastui myös psyykkisesti ja joutui psykoosiin. Sain hänelle apua viemällä hänet sairaalaan. Edelleen hän kokee halua kontrolloida kaikkea ja kokee olevansa terve ja muut kaikki sairaita. Nyt kontrollointi tapahtuu vierailujen, puhelimen ja anopin välityksellä.
Olen pohtinut paljon oloani ja parisuhdetta hänen sairaalassa ollessa. Pelkään kaiken taas jatkuvan ennallaan. Pahin pelkoni on oma romahtaminen ja sairastuminen. Hänen lähellään en kykene rohkeasti ilmaisemaan itseäni vaan miellytän ja myötäilen. Pelkään tilanteen pahenevan. Pelkään häntä ja varsinkin hänen reaktioitaan jos otan eron puheeksi tai hänen manipuloivan, itsekkään käytöksen puheeksi.
Mistä saan voimia puolustaa itseäni?
Lapsia meillä ei ole. Saimme lapsettomuustuomionkin muutama vuosi sitten. Koen olevani umpikujassa ja poispääsy on vaikeaa.
Ystäväni ja harrastuksenikin olen joutunut jättämään hänen kontrolliin halun vuoksi. Kaverit on olleet vääriä ja samoin harrasteet. Olen hoitajana 24 h ja mitään omaa ei ole – vain hän ja hänen tarpeensa. Olen potenut myös lääkärien mukaan eriasteisia masennusoireita jo pitkään, ainakin 15 vuotta.
Olen voimaton, väsynyt ja stressaantunut 24h/7.
Nyt on tulleet unettomuus, painajaiset, fyysinen pahaolo, valintojen teon vaikeus jo pidempään sekä ärtyneisyys ja keskittymiskyvyn ongelmat.
Mikään ei innosta eikä kiinnosta ja ruoka ei maistu. Joskus olin iloinen ja jopa rakastin seuraa sekä kaikkea toimintaa. Halusin kehittää itseäni ja minulla oli haaveita sekä unelmia. Nyt en tiedä edes kuka oikein olen…
Mikä neuvoksi? Muita samaa kokeneita täällä?
Voi tilannettasi! Rakkain, läheisin ystäväni koki samatyyppistä. Hän erosi miehestään seitsemän vuoden yhdessäolon jälkeen, hyvin nuorena. Hän kantaa noita arpia yhä edelleen, siis niitä henkisiä. Mutta onneksi hän on ollut rohkea, hakenut apua ja puhunut meille läheisille. Nyt hän on onnellisessa parisuhteessa.
Voi kunpa voisin auttaa ja näyttää tien pois tilanteesta. Sen voin sanoa, että älä luota siihen, että asiat muuttuisivat. Miehesi on mieleltään sairas, sellaisella tavalla johon ei ole muita lääkkeitä kuin oma halu muuttua. Ja miksi hän haluaisi? Hänhän saa kaiken haluamansa.
Ota aikaa, etäisyyttä. Jos pelkäät fyysistä väkivaltaa, tee kaikkesi saadaksesi uuden alun. Sinun ei tarvitse sietää moista. Usko kun sanon, että olet arvokas. Kerro kaikki lääkärille, myös manipulointi, pahoinpitelyt. Soita naisten linjalle. Mitä vain, että saat kipinän muutokseen.
Voimia ja auringonpaistetta risukasaan!
Pakene. Ihan oikeasti, pakkaa välttämätön, lähde turvakotiin tai jonkun kaverisi luokse äläkä missään nimessä jätä yhteystietojasi miehelle/anopille.
Älä yritä puolustaa itseäsi, siihen sinulla ei ole voimia, kuten sanoit. Pakenemisessa ei ole mitään häpeällistä etkä tasan tarkkaan ole miehellesi velkaa yhtään mitään. Jos kerrot hänelle haluavasi erota, hän kyllä kääntää pääsi ja manipuloi sinut lyttyyn. Älä siis kerro hänelle mitään vaan katkaise yhteys ja katoa keräämään voimiasi ja hankkimaan tukea.
Oletteko naimisissa? Jos ette ole, riittää, kun vaan häivyt. Jos olette, voit palata hoitamaan virallista eroa, kun olet ensin saanut tukea ja kerännyt voimia. Entä asunto? Onko se vuokralla vai oma? Kenen nimissä? Huonekalut? Mitä omaa sinulla on asunnossa?
Kuten Nanie sanoo, tilanne ei tule paranemaan vaan pahenemaan. Fyysinen väkivalta pahenee parisuhteen jatkuessa. Sinulle ei fyysisesti ole käynyt vielä pahasti, joten nyt kannattaa ehdottomasti viheltää peli poikki ennen kuin käy pahemmin. Miehesi on sairas eikä lopeta. Sinun täytyy lopettaa itse.
Sinulla oli ennen vanhaan ystäviä, eikö niin? Voit mennä jonkun entisen hyvän ystäväsi hoiviin, jos muuta paikkaa ei ole. Vaikka et olisi ollut tekemisissä vuosiin, hyvät ystävät auttavat kyllä, jos kerrot heille, mikä on tilanne. He ovat voineet itsekin aikanaan huomata jonkin olleen vialla tai jos eivät, ovat voineet surra ystävyytenne loppumista. Rupea puhumaan aiheesta. Mitä enemmän puhut, sen vähemmän häpeät. Loppuviimeksi sinä et ole tehnyt mitään pahaa vaan miehesi on tehnyt pahaa sinulle.
Naisten linjalla osataan neuvoa enemmän ja paremmin etenkin käytännön asioissa:
0800 02400
suomeksi ma-pe klo 16-20 ja la-su klo 12-16
OIkeasti, sinulla on kullanarvoinen tilaisuus nyt, kun miehesi on sairaalassa eikä pysty sinua fyysisesti estämään. Kimpsut kasaan, ulos kämpästä ja kaikki yhteydet poikki. Et mene hänen luokseen, et vastaa puheluihin (vaihda vaikka numero, jos on pakko), et tapaa anoppia jne. Äkkiä turvaan!
Hei Sarsi!
Minä neuvoisin samaa kuin Theofano, että pakene! Se on ainut toimiva keino kun on narsistimies kyseessä, ja siitähän tuossa mitä ilmeisemmin on kyse, muiden psyykkisten oireiden lisäksi. Mutta tuommoiset ihmiset eivät muutu, ja jokainen päivä lisää alistettuna olemista on hukkaan heitettyä, omaa, arvokasta elämää.
Mutta tuossa on vielä yksi olennainen ongelma: miehesi kontrolloi raha-asiasi. Minä neuvoisin ensimmäisenä menemään pankkiin ja hankkimaan ehdottomasti omat oikeudet omiin raha-asioihin takaisin, ja pois mieheltä, jolle ne eivät kuulu. Ja jos et ole työelämässä, eikä ole taloudellista mahdollisuutta hankkia omaa kämppää, voisit yrittää hakea sosiaalitoimistosta apua.
Olet varmaan henkisesti aivan lopussa☹️ Toivon sinulle mitä lämpimimmin nyt voimia sen verran, että onnistut oikeasti lähtemään ja ottamaan oman elämäsi itsellesi, niin kuin kuuluu!
Hei Sarsi
Olin kaksikymmentä vuotta naimisissa narsistin kanssa. Hän rajoitti ja kontrolloi elämääni täysin. Yritti kieltää oman pankkitilin, koetti estää työssäkäynnin, esti tapaamasta ystäviä ja sukulaisia, nimitteli, syytti, alisti, vähätteli, oli väkivaltainen jne. Kaikki tuttua sinullekin. Narsistista on äärimmäisen vaikea irrottautua. Pitkän kokemuksen jälkeen pidän itseäni tässä aika hyvänä asiantuntijana. Toivon, että voisin siis jotenkin neuvoa sinua.
Eroaminen sovussa ei onnistu. Eroaminen avoimesti ei onnistu. Käytä tilanteesi nyt hyödyksesi. Hanki asunto salaa ja lähde pois, jos ehdit tekemään sen miehesi ollessa poissa. Ota kerralla mukaan kaikki, mitä haluat. Et voi palata enää hakemaan mitään. Tiedän, että olet lopussa, mutta jos jäät vielä odottamaan, olet vielä enemmän uupunut. On vain repäistävä ja lähdettävä. Siitä alkaa toipuminen. Voimasi alkavat palautua, kun ei enää tarvitse olla hakuttavana eikä tarvitse pelätä.
Vaikka olisit nyt kuinka väsynyt tahansa, toimi. Tiedät, ketä miehesi tulee syyttämään sairaalakokemuksestaan. Kaikki hänen ongelmansa tulevat projisoitumaan sinuun. Pelasta itsesi ja lähde nyt.
Hei sisko
Tiedän, mistä puhut.
Narsistilla on aseet "tanassa" niin kauan, kun hän tuntee, että toinen on hänen hallinnassaan ja hän käyttää niitä alistaakseen ja viedäkseen toisen toisen toimintakyvyttömään tilaan. Hän nauttii vallasta ja vaikka kyse on vallan väärästä käytöstä, hän ei tunne niin. Vastuuta hän ei kanna, vaikka veisi toiselta viimeisenkin energiapisasan, siihen hän ei kykene. Hän osaa olla hurmaava ja esitää olevansa pahoillaan niin kauan, kun toisessa on vähääkään, mitä vielä viedä. Kun hän on syönyt kumppaninsa loppuun/hautaan, on seuraavan vuoro. Hän ei koskaan sydämestään kadu. Hän on siinä mielessä jäänyt jossain ihmisyyden kehityksessä jälkeen, että hän manipuloi itsensäkin uskomaan tekojensa oikeutukseen, ja sellaista ihmistä ei voi parantaa. Kukaan ei voi luoda narsistiin niitä puuttuvia "geenejä", joita hänellä ei ole. Häntä ei voi rakastaa terveeksi.
Siksi narsisti erottaa "uhrinsa" kaikista tämän ystävistä ja läheisistä, että hänen vinksahtaneisuutensa ei tulisi tietoon eikä kukaan voisi tulla väliin, kun hän mellastaa "pellollaan". Narsisti on herkkä aistimaan ja tietää, että yhteiskunta ei hyväksy tekoja, siksi hän varmistaa taustoja mustamaalaamalla ehkä selän takana tai jos on varma, että uhri on hänen vallassaan, puolustuskyvyön, myös julkisesti.
Jos suinkin jaksat potkaista itseäsi muutokseen, irrottaudu hänestä. Älä anna säälinkään tulla tiellesi, kun miehesi nyt on mielisairaalassa ja tunnet itsessäsi kuitenkin velvollisuutta häntä kohtaan. Säästä kaikki tunteesi ihmiselle, joka pystyy niihin tasa-arvoisesti vastaamaan.
Ihminen joka "potkii" kärsivää sielua, ei ansaitse myötätuntoa. Narsisti ei pysty muuttumaan, muistathan sen, kun käyt taistelua itsesi puolesta, olet sen arvoinen!