Noin vuosi sitten tutustuin maailman ihanimpaan mieheen! Kaikki välillämme tuntui loksahtavan paikalleen heti ensi tapaamisesta lähtien kuin palapelin palat. Rakastuimme päätäpahkaa enkä ollut tuntenut niin voimakasta rakkautta ketään kohtaan, en edes lasteni isiä kohtaan! Mies hemmotteli minua jatkuvasti. Toi kukkia, kirjoitti rakkauskirjeitä ja yllätti kaikilla pienillä asioilla joista hän tiesi minun pitävän. Hoiti lapsia jos olin uuvuksissa, teki ruokaa, siivosi, korjasi kaikkea pientä ja remontoi. Luulin löytäneeni maailman ihanimman miehen! Mies kosi minua pari viikkoa ensitapaamisemme jälkeen ja ensihuuman sokaisemana suostuin hänen kosintaansa! Sitten alkoi kovaäänisemmät riidat jotka päättyi yleensä siihen että mies lähti omille teilleen eikä vastannut pariin päivään puhelimeen. Alkoholi kuului aina näihin katoamisretkiin. Aika pian huomasin olevani mustasukkainen kun minulle selvisi että mies oli jättänyt kertomatta hyvinkin oleellisia asioita retkistään. Kerrankin pyykkipäivänä löysin 3 hyttikorttia hänen taskustaan. Ei mies ollut kertonut mitään laivaretkistään..kavereiden kanssa jonkun kämpillä olivat nämä miehet kertomuksen mukaan olleet dokaamassa. Sain kauheat raivarit ja käskin miehen pakata tavaransa ja häipyä! Mies raivostui siitä niin paljon että alkoi vetää minua hiuksista pitkin lattiaa! Lapset tietysti heräsi siihen meteliin! Mies katui kovasti tekoaan ja osoitti olevansa pahoillaan joten lopulta annoin anteeksi. Pikkuhiljaa miehellekkin alkoi ilmaantua mustasukkaisia piirteitä joita hän oli kertomansa mukaan piilotellut jo jonkin aikaa (oli ollut kuulemma jo seuraavana iltana tavattuamme kamalan mustasukkainen!). Sitten kävi jotain odottamatonta! Huomasin olevani raskaana! Mies oli toivonut pitkään ja hartaasti omaa lasta ja oli onnensa kukkuloilla kuullessaan raskaudesta, kunnes kuuli päätöksestäni. En ikimaailmassa hyväksyisi aborttia mutta nytpä ei ollut vaihtoehtoja! Minulta oli leikattu kasvain vajaa pari vuotta sitten enkä uskaltanut ottaa riskiä raskauden ja synnytyksen suhteen! Mies yritti kaikkensa että olisin pitäny lapsen, mutten uskaltanut! Minulla oli jo ennestään 3 lasta huolehdittavana! Mitä jos raskaus ei sujuisikaan niinkuin pitäisi? Mies meni tietysti puhumaan asiasta eteenpäin muille jättäen kertomatta kaikkein oleellisimman asian aborttiin liittyen! Terveysriskit! Miehen äiti tuli eräänä päivänä 15 minuutin pikavisiitille, jolloin näin hänet ensimmäisen ja viimeisen kerran. Tämä ammatiltaan lastentarhanopettaja ei ollutkaan yhtä mukava kuin antoi tämän lyhyen hetken ymmärtää. Mieheltä lipsahti myöhemmin riitatilanteessa: ”mun mutsi sano että sulla on kieroon kasvaneet lapset!” SIIS MITÄ!!? Ja millähän perusteella?? Minua on päinvastoin kaikki kehuneet hyväksi äidiksi!! Koskaan en saanut järkevää perustelua, eikä mieskään, pelkkää ympäripyöreää mutinaa. Epäilin pitkään että abortti liittyisi siihen jotenkin mutta myöhemmin kuulin hänen äitinsä olleen sitä mieltä että käyttäisin hänen poikaansa jollain lailla hyväkseni!! Se ei ollut missään määrin mahdollista, ei edes taloudellisesti koska mies oli sillä hetkellä työtön joten minä maksoin kaiken! Olin pitkään todella loukkaantunut niin miehelle kuin hänen äidilleenkin! Mielestäni mies ei puolustanut minua tarpeeksi. Joulukuussa tein keskeytyksen. Mies oli tukenani vaikkakin hän oli aborttia vastaan. Sen jälkeen alkoi alamäki. Jatkuvaa riitelyä ja miehen katoamistemppuja. Erosimme. Hain lohtua toisesta miehestä mutta se tuntui väärältä! Rakastin edellistä miesystävääni liikaa enkä päässyt hänestä millään keinoin yli! Palasimme takaisin yhteen. Eräänä iltana mies alkoi raivota autossa ollessamme tästä lohduke miehestä. Mies vei puhelimeni eikä päästänyt minua ulos autosta vaikka useampaan kertaan pyysin. Mies ajelutti minua pieniä metsäteitä pitkin ja raivosi raivoamistaan! Olin todella peloissani koska en ollut nähnyt miehen käyttäytyvän ennen niin oudosti! Hänen pupillinsa olivat lautasen kokoiset ja täynnä raivoa. Mies käski minun riisua housuni jotta hän ”voisi haistaa onko sisälläni ollut vieläkin vieraita kulleja!!” Hänen suustaan pääsi ihan kamalia asioita! En tietenkään riisunut housujani. Mies alkoi juoda matkan aikana kaljaa ja muuttui aina vaan oudommaksi. Itkin ja huusin: ”Ole kiltti ja päästä mut ulos tästä autosta!” Huutoni meni kuuroille korville! Mies paasasi vain siitä kuinka joutuisin hyvittämään kaiken tekemäni vääryyden ja minun tulisi olla hänelle pitkän aikaa alamainen ja tehdä juuri niinkuin hän käskee. Silloin mies käänsi auton keulan kohti kaidetta, painoi kaasua ja huusi tappavansa meidät molemmat! En voinut katsoa! Lyhistyin auton jalkatilaan ja aloin hyperventiloida. Tunto lähti kokonaan ranteista ja nilkoista! Onneksi mies käänsi auton takaisin tiensuntaan. Piinaa kesti kaikenkaikkiaan 3 tuntia!! Myöhemmin selvisi että mies oli ollut psykoosissa. Lähdimme hakemaan yhdessä apua mutta juuri sinä aamuna kun oli tarkoitus tavata lääkäri, mies sekosi taas ihan täysin! Alkoi retuuttaa minua pitkin ystävänsä asuntoa. Juoksin rappukäytävään ja ehdin soittaa naapurin ovikelloa mutta mies ehti saada takistani kiinni ja raahasi rappukäytävän lattiaa pitkin takaisin sisään. Mies veti minut jaloista takaisin olohuoneeseen ja heitti tietokoneen ja näytön minua kohti. Sitten hän meni keittiöön, jolloin tiesin että nyt on vaan päästävä äkkiä pihalle!! Juoksin sydän kurkussa kompuroiden raput alas ja viereiseen rappuun hakemaan apua! Myöhemmin asunnosta jossa olimme yöpyneet, löytyi veitsi sohvan alta jonka hän oli karkuun juostessani hakenut keittiöstä!! Olohuoneen ikkuna oli rikottu kuten eteisen peilikin ja lattialla lojui tuhansiksi palasiksi piesty tietokone! Mies pääsi hoitoon vielä samana päivänä poliisin saattelemana, sai psykoosi lääkityksen ja pääsi 10 pvn kuluttua ulos osastolta! Mutta eipä tämä mies kauaa lääkkeitä syönyt, perusteli sillä kun ne tekee olon niin väsyneeksi ja voimattomaksi. Onoffia kesti monta kuukautta. Välissä oli ihania hetkiä ja välissä riitoja haukkumista ja pahoinpitelyjä. Uutena vuotena miesystäväni tönäisi minua tiiliseinää päin niin että sain muutaman tikin takaraivoon. Uhkasipa hän tappaakin minut muutamaan otteeseen. Tässä pari viikkoa sitten mies lähti taas omille teilleen eikä vastannut puhelimeen. Suutuspäissäni lähetin hänelle viestin jossa ilmoitin etten enää koskaan haluaisi nähdä häntä! Saimme sovittua riidan mutta haistoin edelleen palaneen käryä. Miehen sähköpostitili oli synkronoitu puhelimeeni joten pääsin muuttamaan miehen facebook salasanan sen kautta ja lukemaan miehen facebook viestit. Siellä oli kaksi, kahden eri naisen kanssa käytyä keskustelua joista selvisi että jotain muutakin kuin kaveruutta oli niiden muutaman illan aikana harrastettu! Mies ei voinut muuta kuin tunnustaa tekonsa ja oli hetken pahoillaankin mutta alkoi vedota tekoaan siihen kun olin itse silloin aiemmin tapaillut toista miestä vaikkemme olleet silloin yhdessä! Aina kun otin miehen petturuuden esille hän vetosi kaikkeen mahdolliseen menneeseen, jopa aborttiin josta olin jo muutenkin saanut kuulla puolen vuoden aikana ihan riittävästi! ”Lapsen tappaja, lapsen murhaaja!” Mies oikeutti tekonsa mitä ihmeellisimmillä asioilla! En olisi saanut olla loukkaantunut ja näyttää pahaa mieltäni. Mitä enemmän pahamieleni ja epäluottamus mieheen nousi esille, sitä enemmän mies haukkui minua kaikilla mahdollisilla tavoilla. ”Huora, lutka, pillun jakaja, pettävä ämmä, akka, hullu, sairas, huono äiti, lapsen murhaaja, repsahtanut ja heikko akka! Tätä se oli taas nämä viimeiset pari päivää. Miehen ei mielestään tarvinnut vastata puhelimeen, hänellä oli oikeus lähteä juomaan ja haukkua minua, vaikka oli itse pettänyt minua ainakin kahden naisen kanssa! Ja vielä pari päivää sitten mies vannoi ettei ottaisi enää pisaraakaan ja tekisi kaikkensa saadakseen anteeksi! Eilen menin käymään hänen työpaikallaan jossa on joka ilta virolaisten työntekijöiden järjestämät bileet! Mies vielä aiemmin pyysi minua tulemaan sinne. No minä menin mutta heti alkoi puristelu ja aggressiivinen käyttäytyminen. Miehen virolaiset työkaverit käänsivät vaan päänsä jolloin mies alkoi retuuttaa minua kohti ulko-ovea. ”Ulos täältä senkin pettävä huora!” Mies huusi ja kaatoi minut maahan ja alkoi potkia selkään ja häntäluuhun! Huusin apua mutta yksikään firman työntekijöistä ei ollut kiinnostunut, vaikka miesystäväni pahoinpiteli minua parin metrin päässä heistä! Linkutin itkien ulos. Kaksi firman työntekijää tuli ovelle katsomaan mutta kumpikaan ei tullut perääni kysymään yhtikäs mitään!! Olo oli todella piesty ja nöyryytetty!! Mies on siitä eilisestä potkimisesta saaka lähetellyt pelkkiä huorittelu ja haukkumis viestejä eikä minkäänlaista anteeksi pyyntöä!! Miehen versio tapahtuneesta oli se että minä olin menny paikalle riehumaan ja hänen työkaverinsa olivat olleet sitä mieltä että hän on huono mies kun antaa minun sillä lailla riehua!! MITÄÄN SELLAISTA EI TODELLAKAAN TAPAHTUNUT!! Veikkaan että psykoosi on ottanut taas vallan! Heitin miehen tavarat tänään pihalle enkä aio enää koskaan ottaa häntä takaisin!! Niin olen ennenkin luvannut itselleni mutta nyt todella toivon pysyväni lujana!!