Olen hirveän mustasukkainen ihminen, taustalla varmaan paljon mikä vaikuttaa, en itse oikein vielä tiedäkään. Olen terapiaryhmässä ja siellä varmasti hiljalleen nekin solmut aukeavat.

Tällä hetkellä minulla on ahdistus ja paha olo vähän hassustakin asiasta. Olen mustasukkainen, jos poikaystävä pitää jostakusta hyvännäköisestä elokuvahahmosta. Näinhän on käynyt peräti kerran, ja se aiheuttaa raastavaa ahdistusta. Hän katsoo paljon elokuvia ja on kerran onnistunut möläyttämään, että Megan Fox on Transformersissa hyvä. Tämä tietenkin on laukaissut aivan järjettömän ahdistuksen. Kyseessähän on hahmo, joka on yhtä tissiä, takapuolta ja seksikkyyttä. Itselläni on käynyt vähän niin, että olen toki ihaillut kaikenmaailman Brad Pittejä, mutta rakastumisen myötä ne ovat menettäneet merkityksensä, rakkaushuumassa nuo hahmot eivät ole enää ”sytyttäneet”. Koen siis niin, että jos rakkaani todella rakastaisi minua, jos olisin ihana, ei hän kokisi tuollaista hahmoa enää hyväksi. Kyselyn ja ahdistuksen myötä on kertonut, että toki hyvännäköisyys on osa hahmon hyvyyttä, osa hahmon pakettia. Hän on vakuutellut hirveän paljon, että ei ole halunnut eikä halua elokuvahahmoa, että se ei häntä viehätä, että ei katso siksi että katsoisi keikistelyjä.. Mutta minua ahdistaa eikä mikään auta.

Niin ja iältäni olen kolmekymppinen, vaikka kuulostaakin lapselliselta 😉