Moro!Kyselit et onko jollakin samanlainen ongelma toi mustasukkaisuus,kun lukaisin ton tekstin ihan kun olisin itse sen kirjoittanut se ero siinä on et syytän mun mustasukkaisuudesta mun tyttöystävää vaikka todellisuudessa tiedän et hän ei pettäis mua.Saatan vetää siitä kamalat pultit jos hän ei esim.vastaa heti mun puheluun tai tekstiviestiin.Enkä tiedä yhtään mistä pitäisi hakea apua,kun todella haluan muuttua.Olemme seurusteltu 9v ja oltu tos vuosi erossa ja nyt yritetään uudestaan enkä haluaisi enää et suhde kaatuu mun mustasukkaisuuteen.Kertokaa mistä voin hakea apua!!!😯🗯️

Hei Petronella!

Johtuisiko mustasukkaisuutesi juuri tuosta aiemmasta miehestäsi? Useinhan narsisti persoonat saavat toisen itsetunnon täysin maahan ja useinhan mustasukkaisuus on vain oire siitä eli huonosta itsetunnosta. Eivät naiset ole uhka suhteellesi, sun pitäis jotenkin vain järkeillä tuo et jos mies on ollu kolmekin vuotta jo sun kans ja jaksanu sun mustasukkaisuutta niin varmalla hän sua rakastaa. Tsemppiä ja jos se terapia vaiks sua auttais ni sehän on tosi hyvä. Ja jo se on todel hyvä juttu et tiedostat et mustasukkaisuutes on menny iha yli ja haet siihen apua 🙂

petronella kirjoitti 3.1.2008 21:3

Hei vaan..
olisi mukava kuulla onko muilla samanlaisia ongelmia kuin minulla tai miten olette niistä selvinneet/päässeet yli. Harkitsen juuri suostunko syömään mielialalääkkeitä vai yritänkö itse vielä kerran selvitä tästä.
Kyse on siis sairaalloisesta mustasukkaisuudestani. Pelkään jatkuvasti että poikaystäväni pettää tai löytää toisen johon rakastuu. Hän sanoo kyllä rakastavansa minua ja on ollut tosi pitkäpinnainen ongelmani kanssa..
Olen usein mustasukkainen myös televisiosta. Pornosta olen tullut välillä aivan hysteeriseksi..tosin yhdessä vaiheessa yritin hyväksyä sen kun sain tietää poikaystäväni katselleen sitä salaa jo monta vuotta..enkä pystynyt eroamaan.
Sitten kuitenkin tuntui niin pahalta että sanoin hänelle että joko minä...tai porno, ettei mielenterveyteni kestä sitä.
Nyt kuitenkin pelkään että hän aina katsoo sitä ollessaan pois luotani.Emme asu yhdessä, mutta nukumme yöt aina yhdessä. asumisjärjestely johtuu pitkälti lapsistani joita on aiemmasta väkivaltaisesta suhteesta petollisen, narsisti miehen kanssa.

Jotenkin jokainen vastaantulevan nainen on minulle potentiaalinen uhka ja joskus jotkin kavsot voivat jäädä mieleeni moneksi viikoksi kummittelemaan ja peloissani mieheni kuvitelluilla uusilla naisilla on ne kasvot.

olen aloittamassa terapiaa kunhan paikka vapautuu..mutta jotenkin olen jo niin väsynyt tähän, kolme vuotta kestäneeseen ongelmaan(suhteen pituus)..etten tiedä uskonko että tämä tästä mihinkään muuttuu.
Emme tapaa edes ihmisiä tämän ongelman takia...alunperin hain ammattiapua kun sain järjettömiä mustasukkaisuuskohtauksia vaikka kaupassa vastaan tulevasta ihmisestä...
Mieheni on välillä sanonut että tämä sairastuttaa pian hänetkin.
Olisi kiva kuulla muiden ajatuksia ja kokemuksia..

Ystäviä minulla ei ole..arvaatte varmaan miksi...
pelkään muita naisia.😭

terapiassa on hyvä ainakin käydä, älkää jääkö kahdestaan tämän ongelman kanssa. voisitko mitenkään koittaa ystävystyä naispuolisen henkilön kanssa? ihan vain sillai et näkisit sitä yksin. lääkitys on paikallaan jos terapia ei auta tai mikään muukaan. koittakaa jaksaa ja voimia🙂

Sinun olisi tosiaan hyvä hankkia naispuolisia ystäviä itsellesi, niin näkisit, ettei kaikki naiset kuolaa just sinun miehen perään! Katsos, jokaisella naisella on oma makunsa ja se mikä sinusta on "aaah ihana", jonkun toisen mielestä voi olla "limanuljaska" tms.
Mutta sinua vaivaa ihan eniten itsetunnon puute, kuvittelet, että sinun pitää nyt vahtia tuota miestä, kun "olet sen sattunut saamaan", ehkei kukaan toinen sinuun päin katsoisikaan! Jos et muuta keinoa keksi, "markkina-arvosi" mittariksi, niin lähde tyttöporukassa vaikka ravintolaan tansseihin, jos sinua hakee yksikään mies tanssimaan, niin et sinä mikään frankesteinin hirviö ole, ulkonäöltäsi ja jos joku jää juttelemaan kanssasi, niin tuppisuukaan et ole.
Jos näitä parisuhde asioita vain jahkaa mielessään, niin sitä kohta kuvittelee, että miehellä on haaremi piilossa.
Opettele ajattelemaan, jos toinen ei vahtimatta ja pitelemättä pysy, niin sellainen joutaakin mennä! Me kuvittelemme monesti, että elämä on just sen yhden ainoan ihmisen ympärillä ja mitään muuta ei olekkaan, mutta "yksi jos jättää, niin toinen ottaa"...ehkei aivan lennossa, mutta ajan kanssa ja välillä yksinolo on parasta koulutusta, siihen, ettei "ripustaudu" toiseen ihmiseen. Sinäkin tulisit huomaamaan sen, jos sinulla olisi mustasukkainen kaveri, olisit vain helpottunut välillä, jos olisi muualla, eikä jatkuvaan "ajelemassa kärpäsiä, sinun ympäriltäsi".
Parisuhde on vapaaehtoinen suhde ja siihen ei voi toista kahlita, joka tuntee, että silmukka kiristyy, pakenee.
Mustasukkaisuus on sairaus, josta paranee, mutta se vaatii kovia otteita itseltä ja oman itsen jatkuvaa koulutusta ja apuakin lienee tarjolla.

Hei! Tämä on vanha ketju, mutta selaillessani löysin tämän ja aloitusviestin lukiessani tajusin, että teksti olisi voinut olla minun kirjoittamani. Mutta n.3vuotta sitten. Minä nimittäin olen ollut tosi mustasukkainen ja sen takia menetin elämäni suurimman rakkauden. Rakastin avopuolisoani maailman eniten (olen nyt suhteessa, mutta en usko koskaan rakastavani ketään niinkuin tätä exääni) ja hyvänä naisena hankin hänelle töitä minun työpaikaltani. Kaikki oli hyvin ja suunniteltiin jopa häitä.
Mutta mutta... minä olin kaikesta huolimatta niin hirvittävän mustasukkainen ja epäluuloinen kaikesta. Plus minulla oli huono itsetunto. Suhteemmehan loppui lopulta siihen, että avokkini löysi minun työkaverista itselleen uuden emännän, saivat lapsen ja menivät naimisiin.
Tuo koko tilanne oli elämäni pahin mutta samalla opettavaisin. Nykyään olen uskomattoman varma itsestäni, koska olen tehnyt virheitä ja käynyt pohjalla. Nykyään en osaa olla mustasukkainen (paitsi normaalissa mittakaavassa silloin tällöin), enkä epäilevä. Ja pidän itseäni itselleni tärkeimpänä ihmisenä. Opin sen, että kaikesta selviää.
Mutta mustasukkaisuus on oikeasti vakava asia.. ja voi olla kohtalokaskin.