Olen pitkään kärsinyt mustasukkaisuudesta, nyt useamman suhteen aikana. En tarvitse siihen mitään selvää, aiheellista syytä, vaan tunne voi syntyä myös muista kohteista, kuin sellaisesta, joka voisi oikeasti uhata parisuhdettani, että joku toinen ottaisi paikkani kumppanina. 

Mustasukkaisuuteni ei ole menetyksen pelkoa, vaan pelkoa parisuhteen rajojen rikkomisesta, sillä minulla on aika tiukat näkemykset rajoista. On monia asioita, jotka mielestäni kuuluvat vain parisuhteeseen, ja monia huomioinnin tapoja pitäisi mielestäni eniten antaa juuri kumppanille. Kumppanin pitäisi mielestäni monessa mielessä saada parasta huomiota verrattuna muihin. Ongelmaa syntyy, jos kumppanillani ei ole yhtä tiukat rajat, ei ajattele samoin siitä, kenelle antaa millaistakin ja minkä verran huomiota.

Jos kumppanini rikkoo näitä rajoja, se saa minussa aikaan hirvittävän tunneryöpyn. Vaikka tilannetta käsiteltäisi yhdessä myöhemmin, muistot tilanteesta eivät katoa, vaan ne ovat aivan yhtä kamalia. Jos ne eivät pyöri mielessä päivällä, niin ne ikävästi muistuttavat itsestään unissa. Onko joku päässyt eroon tällaisista mieleen syöpyneistä ajatuksista?