Hyvä Troubles, voisin tietysti saada tukea mutta itselläni ei ole hänen puhelinnumeroaan ja jos tilanteeni venyisi seuraavaan puhelinlaskuun, jäisin asiasta kiinni. Puhelin on myös ainoa vaihtoehto saada hänet kiinni. Olen myös aikaisemmin tätä kokeillutkin mutta se kariutui aikanaan. Puolisoni antoi myöten sen verran, että sai minut takaisin kotio ja pikku hiljaa hivutti nuoran taas tiukaksi ja tiukemmallekin. Yritän siis etsiä apuvoimia jostain perheidemme ja tuttujemme ulkopuolelta koska minun auttajani jää aina pahaan välikäteen.

Eroprosessi tulee olemaan rankkaa varmasti siihen asti kunnes pääsen omille ja omaan rauhaani. Siksi juuri en voi olla saman katon alla enää sen jälkeen kun tämä asia saa alkunsa. Puolisoni on parhaillaan ollut pari vuorokautta putkeen hereillä, itse en samaan pysty. Hänen tapansa selvittää asiat on se, että kun ongelma ilmenee, se selvitetään heti ja muuta ei tehdä kunnes asia on selvitetty. Esim. töistä heti kotio jos työpäivä on kesken ja asia selvittämään. Koska tuotakin vaatimusta on pidetty joskus hyvin epärealistisena on hän aina puolustatunut tekemällä itse saman minulle kun on itse töissä.

Asunnon haku on todella hankala juttu minulle, koska olen tosiaan täysin auki. Toisekseen minulla oli velkoja jokunen vuosi takaperin mutta ne on maksettu. En vain tiedä näkyykö minulla vielä häiriömerkintä niistä vai ei. Joten asunnon saaminen voi olla hankalaa, ellei sitten sosiaalitoimen kautta näin alkuun. Töissä käyvänä asia olisi tietysti helpompi. Näitä minun täytyy vielä selvitellä itsekseni parhaani mukaan.

Tämän hetken pulmana tuntuu olevan ”kulissin” pitäminen ylhäällä. On vaikea keskittyä hoitamaan arkisia tehtäviä koska niillä ei tunnu olevan merkitystä. Väsyttää myös tämän prosessin käyminen sisäisesti ja sitähän puolisoni ihmetteleekin jo. Joudun vetoamaan syysmasennukseen.

Onko puolisollasi diagnosoitu mitään psyykepuolen sairautta, onko hänellä mitään lääkitystä ja onko hänellä mahdollisia hoitojaksoja joko sairaalassa tai avopuolella ? Hän ei siis ole nukkunut kahteen vuorokauteen ollenkaan ? Kuulostaa pahalta, herää jo epäilys, onko hän menossa psykoosiin. Eihän hän enää voi olla ihan tolkuissaan. Vai onko moinen käytös normaalia hänelle ?
Yritän jollain tavoin hahmottaa teidän kuvioita siellä kotona. Kuulostaa niin kaoottiselta, että ihmettelen , kuinka siellä voi lapset, sinä ja puolisosi olla.
Onko asuinpaikassasi ensi-ja turvakotia ? Pääsisitkö soittamaan tai paremminkin käymään siellä koulupäivän aikana ? Silloinhan olet tunnilla, joten vaimosi ei saa tietää asiasta.

Hei, kyllä kamalaa elämää joudut viettämään. Tuli ensimmäisenä mieleen, että lakkaa varomasta vaimosi kiljumista ja huutamista ja vastusta hänen idioottimaisia sääntöjään. Laita luu kurkkuun ja sano et nyt mennään näin ja jos ei miellytä niin siinä on ovi. Kerroit että olet alkoholistiperheestä ja varmaan siis saanut kävellä munankuorilla ettei suututa arvaamatonta alkoholistia. Olisiko sinusta tullut sitten kaikeenlaista riitelyä hinnalla millä hyvänsä karttava ja manipuloiva vaimosi on tämän huomannut. Ettet siis jaksa panna vastaan. Älä turhaan pelkää hänen huuteluaan ja sen sellaista. Yllätä hänet ja tee niinku tykkäät. Lähimaastossa oli samanlainen kuvio ja sama tausta. Siinä taas vaimo oli niin säikkynyt että yritti pois jopa lasten kinoista, ei kestänyt edes lasten kinastelua kotona. Ja ihmiset köytti hyväksi kun vain aina yrittii miellyttää ja sopeutua. Kunnes päätti, että on samanarvonen ja hänen halunsa painaa yhtä paljon. Rupesri sitten sanomaan ei ja minä teen nyt näin.

Kylläpä tuli huonosti artikuloitua itseä. Ei siis nyt ole riitatilanne päällä eikä puolisoni siis ole ollut tuota paria vuorokautta hereillä. Tästä tapauksesta on nyt melkein kolme vuotta aikaa. Piti kirjoittaa parhaimmillaan, ei parhaillaan. Pahoittelut turhasta huolen nostattamisesta!! Mutta kyllä, mielenterveysongelmia on taustalla. Hän vain ei usko omaan sairauteensa enää, koska uskoo minun aiheuttavan hänelle nämä epäilykset. Minä manipuloin lääkärit häntä vastaan, koska kerron asiat heille asiat siten, että se on vahingollista hänelle. Lopulta hän sai uskoteltua itselleen, että minä olen se sairas ja hän on terve. Näin on menty pari vuotta.

Tarkoitukseni oli tosiaan kuvata kuinka pahaksi nuo tilanteet voi riitojen aikana äityä. Myös oma käytökseni vaikuttaa todella paljon. Mitä suostuvaisempi olen, sitä rauhallisemmin mennään. Jos taas pidän täysin oman pääni ja mieleni, päästään todella tähän parin vuorokauden valvomiseen asti. Silloin olin todella päättänyt, että joko eroamme tai sitten asioihin tulee muutos. Ensin sovimme jatkavamme yhdessä, jonka jälkeen keskustelimme siitä, mitä hän antaa myöten, kohta kohdalta. Muuutama kuukausi tämän jälkeen huomasin olevani alkuperäisessä tilanteessa.

Vielä kerran, olen todella pahoillani tuosta asiavirheestä! Sattui olemaan niin kiire kirjoittaa, että en kerennyt kunnolla tarkastamaan tekstiäni. Tilanne siis on kohtuullisen rauhallinen, väsymykseni vain aiheuttaa epäilyksiä himpun verran. Pettämisepäilyt ovat myös nyt kasvaneet. Koulu aiheuttaa tämän epäilyn kasvamisen.

Näitä kriisipaikkoja olen ajatellutkin tutkia, jos sellaisen kautta pääsisin täältä pakenemaan.

Ei tarvitse pyydellä anteeksi, kerrankos sitä tulee tehneeksi pikkuruisen kirjoitusvirheen tapaisen. Olen toiminnan ihminen ja soitin paikalliseen ensi- ja turvakotiyhdistykseen miesten ongelmia hoitavan tahon kanssa. Kerroin elämäntilanteestasi, kuinka rajoitettua elämää elät, työssä että koulussa ilmenneet ongelmat, puhelimen ja sähköpostien (?) syynäämisen sekä vaimon mielipiteen huoltajuusasiassa, jos eroatte. Kerroin myös teidän käyvän ammattiauttajalla,, mutta ettei se voi olla tuloksekasta, koska et voi tuoda todellista arkeanne rehellisesti esille.
Turvakodin henkilö kuunteli, sanoi sitten, että on todella pahan kuuloinen tilanne. Se, että vaimosi on kääntänyt asiat päälaelleen ja näkee sinut ongelmien aiheuttajana, tekee lähes mahdottomaksi muutoksen. Sairaudentunnoton kieltää sen jyrkästi. Hän antoi vaihtoehdoiksi sinulle hakea apua perheasiain neuvottelukeskuksesta, Matalan kynnyksen väkivaltayksiköstä tai paikallisesta ensi- ja turvakodista. Ystäväni asiat asunto- ym. lähti rullaamaan juuri turvakodin kautta. Lapsiasiassa työntekijä kertoikin sen, jonka myös sinä itse varmaankin tiedät, eli jos eroatte äiti ei voi erottaa sinua lapsistasi, siinä tulee laki vastaan. Paremminkin vaimosi on siinä altavastaajan asemassa, koska on henkisesti epävakaa. Puhelua ei kirjattu mihinkään ja luonnollisesti häntä sitoo vaitiolovelvollisuus.
Kuten sanoin, olen toiminnan ihminen. Toivottavasti tuli jotain, josta voit itsellesi toivoa ammentaa.

Kiitoksia tästä selvityksestä. Selvennyksenä vielä, emme ole siis avioliitossa vaan avoliitossa. Paperiasiat menevät niin, että kahteen vanhempaan lapseen minulla on täydet oikeudet, kolmanteen ei. Juuri silloin kun kolmannen lapsen kohdalla piti papereita kirjoittaa, meillä oli iso kriisi päällä ja se kävi miten kävi. Isyyden voi tunnistaa jälkikäteenkin, muista jutuista en todellakaan tiedä.

Puolisoni on todella epävakaa ja lasten menettämisen pelko pahentaa asiaa. Ja jos on pelko pettämisestä, se myös vaikuttaa dramaattisesti. Tosin ei niin pahasti kuin pelko lasten menetyksestä. Molemmissa tapauksissa viha kohdistuu minuun. Nyt yritän selvittää miten saisin asiat järjestettyä siten, että voisin meidän parisuhdeterapian jälkeen häipyä turvakotiin. Lasten kohtaloa en tiedä silloin. Kun käymme pariterapiassa, on meillä kotona lapsia hoitamassa perhetyöntekijä ja vanhin lapsemme on päiväkodissa. Toki puolisoni voi saada tukea siskoiltaan ja muutamalta muulta sukulaiseltaan. Kaikkiin hän ei ole yhteydessä riitojen vuoksi, mutta ainakin jotain. Näin lapset olisivat ainakin jotenkin turvassa.

Nyt parina päivänä hänellä on tosin ollut paljon epäilyksiä suhteeni. Toinen nainen -kuviota epäilee kovasti. En toisaalta ihmettele, koska huomaan etääntyneeni hänestä sen jälkeen kun olen tänne itseäni purkanut. Ehkäpä vapauden loiste valaisee kasvoja ja puolisoni sen nähdessään yrittää pitää tiukemmin kiinni. Eilen nimittäin oli jo melkein tilanne, että koulu loppuu. Pisti minun väsymykseni sen piikkiin ja koska minun apua tarvitaan kovasti kotona, pitää koulun loppua. Onneksi tuosta keplottelin.

Nyt voin vain olla ja toivoa, että tämä onnistuu kaikin puolin hyvin. Sekä osoittautuu hyväksi ratkaisuksi! Tulevaisuutta kun en voi ennustaa.

Hei.

Sinulla on hyviä jo pitkälle meneviä suunnitelmia, mitä aiot toteuttaa.

Minä tahdon seuraavalla tarinalla vahvistaa aikeitasi muuttaa kotoa. Tapasin viime torstaina n.70-vuotiaan naisen. Keskustelin hänen kanssa vanhustenhoitoon liittyvistä asioista. Aivan yllättäen hän tahtoi avautua minulle omasta elämästään. Hän kertoi eläneensä yli 40-vuotta perhehelvetissä, mies on väkivaltainen, estänyt naisen töihin lähdön, hallinut perhettä kaikessa. Nytkin nainen oli ollut kylässä yötä, kun kotona on riita päällä. Nainen itki ja kertoi, että hänen aikuinen lapsi oli sanonut, että kenenkään lapsen ei pitäisi joutua kasvamaan sellaisessa ilmapiirissä.

Ei sinun elämä paljon hullummaksi tuosta voi muuttua. Lasten turvallisuus on tietysti numero yksi, ja se että saat heitä säännöllisesti tavata. Asioilla on tapana järjestyä! Uskotaan niin.

Voimia ja uskoa parempaan!

Kyllä ihmisessä varmaankin tapahtuu jonkinlainen muutos, kun itselle alkaa selkiytyä se ajatus, että haluaa muutoksen elämäänsä. Tietynlainen emotionaalinen irrottautuminen käynnistyy, eikä siinä oikein pysty eikä enää haluaisikaan pitää natisevia kulisseja pystyssä.
Puolisosi varoituskellot hälyyttävät, että jotain on tapahtumassa ja hän yrittää ottaa tilanteen haltuun kiristämällä otettaan sinusta. Hän ei vielä ymmärrä, että on itseasiassa jo menettänyt sinut.
Toivottavasti saat tilaisuuden uuden elämäsi aloittamiseen verrattain nopeasti, koska mitä pidempään joudut odottamaan, sitä vaikeammaksi teeskentely muuttuu.
On hyvä että puolisollasi on joitakin läheisiä, jotka katsovat sekä hänen että lastesi perään. Olet selkeästi kypsä ja ajattelevainen ihminen. Ansaitset kaiken mahdollisen onnen maailmassa. Ilmoittelethan, kuinka sinulla sujuu 🙂

Hei Tampattu !

Palaan vielä tuohon turvakotiasiaan; löysin tämmöisen linkin kuin Nettiturvakoti. Sieltä aukesi palkista Apua, turvakodit. Asuinpaikkakuntaasi tietämättä turvakotiosiossa sai auki sellaisen kuin muiden kuin ensi- ja turvakotien liiton turvakotien ja kriisiasuntojen yhteystiedot.
Sitten löytyi linkistä Väkivaltaa kokeneille alatunniste Jos olet päättänyt muuttaa pois kotoa.

Siinä kerrotaan, millä tavalla turvakoti auttaa ja siellä on ihan käytännön neuvoja tilanteesta, kun lähtee kotoa, mitä ottaa mukaan ym. Touhotan tässä näitä käytännön asioita, mutta en toki sivuuta sitä tosiasiaa, että olet myös sydänverellä. Siinä tulee tunteiden eri kirjo käytyä varmasti melkoisella intensiteetilläläpi. Voimia

Kiitos Riippumatto kommentista. En todella aio jäädä enää oottamaan mitä tapahtuu tulevaisuudessa. Lupauksia paremmasta saan aina jos vain MINÄ lupaan toimia sovittujen ohjeiden mukaan. Olen niitä niin paljon rikkonut, että en usko koskaan asioiden palautuvan normaaliin. Muutenkin näiden ”sovittujen” linjojen mukaan on mahdoton toimia ja pahinta olisi lasten elää samojen sääntöjen mukaan.

Hyvä troubles, nyt kun olen ehtinyt käymään turvakotien sivuja läpi (törmäsin itsekin tuohon nettiturvakotiin) niin tuntuvat omat ongelmani aina kovin mitättömiltä. En ole hengenvaarassa, en myöskään elä niin, että minun pitäisi pelätä fyysistä väkivaltaa. Muuten koko elämäni onkin täysin eristetty ja väännetty nurin. Jotenkin vain sain käsityksen, että nuo paikat ovat tarkoitettu vähän huonommissa olosuhteissa oleville kuin minä. Toki soittosi ja keskustelusi turvakodin henkilön kanssa puoltaa sitä, että sellaisen kautta pääsisin alkuun. Ehkä en vain myönnä itselleni kuinka kurjasti tässä on eletty viimeiset vuodet .

Noin kymmenen päivää on vielä aikaa selvitellä omia asioita ja yrittää kerätä hiukan rahaa ja tavaroita talteen. Puhelinnumeroita pitäisi vielä kerätä jokunen ja joitain tavaroita olen pakannut kellariin meneviin pahvilaatikoihin, jos vaikka säilyisivät vähän paremmin raivolta siellä. Haaveilen jopa pystyväni siirtämään ne ystäväni luokse. Kenellekään en ole päässyt aikeistani kertomaan vieläkään. Puhelin on siihen liian arka väline. S-postilla saatan ehkä onnistuakin.

Tunneskaalat todella vaihtelevat. Eilen oli kutakuinkin normaali päivä ja illalla mietin vain, etät miksi olen tästä menossa pois. Miksi tästä haluan eroon. Kaikkihan on hyvin. Todella vaikeaa on miettiä koko ajan miksi tästä pitää päästä pois. Pitää ne huonot asiat mielessä, että jaksaa pitää päänsä. Nyt vain vielä puolisoni on kovasti suunnittelemassa tulevaisuuttamme. Vaikea keskittyä asioihin, mitkä eivät tule ikinä toteutumaan. Muutaman kerran vain tehnyt mieli sanoa, että tämä on jo ohi. En voi sitä kuitenkaan tehdä, koska siitä syttyisi täysi sota. Minulla on toinen nainen -syytöksiä tulee kuitenkin lähes päivittäin. Ne vain vahvistuvat siitä, että ero tulee ilmoille. Itse asiassa jännä, että hän ei voi uskoa, että vain jätän hänet, on aina joku kenen takia jätän.

Ensimmäisessä kirjoituksessasi kyseenalaistit omat motiivisi lähtöön ja epäröit ajoittain, onko päätöksesi oikea. Se on ihan luonnollista, olet tekemässä suuren harppauksen uutta kohti ja tasaisempi hetki saa omat epäilyt nousemaan pintaan. Ammunko nyt yli tässä asiassa ?😐 Muistuta itsellesi tuolloin seuraavat asiat; joudut elämään tällä hetkellä toisen asettamien sääntöjen mukaan, sinulla ei ole vähäisintäkään päätäntävaltaa asioidesi suhteen, henkinen kaltoinkohtelu ei tule loppumaan vaan eskaloituu ja jonakin päivänä puolisosi iso ratas voi hirttää lopullisesti kiinni puhumattakaan siitä, että pitkään valtavan paineen alla eläneenä sinulla tulisi mitta täyteen ja näkisit punaista.
Älä siis enää epäile äläkä vetäydy ja kun pääset pois, älä anna minkäänlaisten lupausten kääntää päätäsi. Sinun on nyt aika laskea itsesi kahleista. Sulje silmäsi, vedä keuhkot täyteen ilmaa ja laske ulos. Olet pian vapaa☺️

Ajattelin hieman päivittää tilannettani.

Sain eilen kerrottua suunnitelmani ensimmäiselle tutulle ihmiselle, kaverilleni. Sain häneltä täyden tuen ilman mitään epäröintiä. Tiesi tilanteemme olevan paha mutta ei uskonut niin pahaksi kun mitä hänelle kerroin. Saan siis nopeasti myös hänen luotaan väliaikaisen majapaikan. Rahaa pystyinkin jo hänelle antamaan hiukan talteen. Tämä asian selvittäminen edes yhdelle tutulle helpotti kyllä paljon. Vahvisti omaa uskoani tilanteeseen.

Nyt sitten mietin ilmotanko kouluun eroprosessin käynnistyttyä. Yhden työn aikana puolisoni näet uhkaili lähettävänsä herjausviestejä pomolleni. Nyt hän voi tehdä saman opettajalleni. Eihän hän mitään vahinkoa saa aikaiseksi, muuta kun ison häpeäntunteen.

Nyt alkaa jo kovasti jännittämään tämä tilanne. Päivät menee toisaalta hitaasti, toisaalta aika tuntuu loppuvan kesken. Mihinkään on vähän vaikea keskittyä. Yritän purkaa energiani kotitöihin, etten kiipeilisi kattoa myöten.

Nyt on siis hankittuna turvapaikka, josta pääsen sitten tarvittaessa turvakoteihin yms. Myös kouluun pääsen ja saan yhteydet kaikkiin tarvittaviin paikkoihin. Rahaa etten kuole täysin nälkään ja saan ainakin prepaid-liittymän hankittua. Enää tarvitsee miettiä miten saisin koulutavarat, tärkeät paperit ja vaatteita kulkemaan pois täältä. Onneksi vielä on aikaa! 🙂👍

Hieno juttu, että sait tukea ystävältä. Se tosiaankin auttaa jo paljon. Tunnelma siitä, kun kirjoitit ensimmäiset viestit ovat muuttuneet sellaisiksi, että olet saanut varmuutta ja voimaa tehdä ja myös toteuttaa päätöksesi. Olen todella iloinen puolestasi.
Ei olisi yhtään huonompi ajatus ilmoittaa koulussa elämäntilanteestasi. Hekin voivat omalta osaltaan tukea sinua ja ymmärtävät, mistä on kyse, jos puolisosi ottaa kouluun yhteyttä.
Olo on varmasti kuin istuisi tulisilla hiilillä, toisaalta asiat etenevät liian hitaasti ja toisessa kohtaa H-hetki onkin jo hyvin lähellä. Sinä selviät siitä ja saat voimavaroja sekä tukea itsellesi kohdata myös ne kuprut, joihin puolisosi yrittää sinut saada kaatumaan. Musta tuntuu sanomattoman hyvältä sun tilanne, hyvä kun pysyn nahoissani☺️

Hei,
Kirjoitan nyt tähän, koska äitini on tuollainen ihminen. Toivon, että saat asiat järjestykseen ja lapset itsellesi, koska puolisosi saattaa aiheuttaa valtavat henkiset ongelmat lapsillenne ja he saattavat kasvaa samanlaisiksi aikuisiksi kuin puolisosi. Voisit lukea narsismista, koska tuo kuulostaa siltä.
Tsemppiä sinulle!

Tampattu, mitenkäs siellä nyt on asiat edenneet?