Lueskelin tätä ketjua ja minulle tuli halu kirjoittaa heränneitä ajatuksia. Tiedän, että mustasukkaisuus on kiduttavaa ja kamalaa, siksi olisi hieno homma, jos pystyisi jollain tavalla tuomaan sellaisia ajatuksia ja kuvaa esille, että mustasukkaisuudesta käsivä pääsisi eteenpäin itsessään. Itsekin olen kokenut mustasukkaisuutta, joten aihe on tuttu. Olen myös todennut esim. vuoden kuluttua vaikerruksistani, että kas vain, eteenpäin ollaan päästy hyvinkin paljon oman pään sisällä ja sen myötä omassa olemisessa. Mustasukkaisuus on itsessään jo kiduttava tunne ja sen kokemisesta ja ilmentymisestä toiselle seuraa vielä häpeä, joka ei myöskään mieltä kohota. Oman mielenrauhan kannalta ja siis suhteen kannalta toki tärkeä asia, ettei se häiritsisi kovin olemista.

Mieleen tulleita ajatuksia olivat kontrollointi, oman navan ympärillä pyöriminen ja itsesääli. Myös ajatus hyväksymisestä nousee jotenkin tärkeäksi. Kontrollointia ajattelin suhteessa itseen ja puolisoonsa. Tämä asia varmastikin menee melkoisen käsikädessä, kuinka itseään ja toista kohtelee. Täällä onkin jo tullut esiin itsetunto ja itseluottamusasiaa, jotka tietysti ovat itsen kokemusta ja ilmentymää.

Pettämisen kohteena oleminen varmasti helposti vaikuttaa tuleviin kokemuksiin ja sen syyt voivat olla moninaiset, mutta oman itsen ja tulevan/nykyisen suhteen kannalta on tosiaan tärkeää tiedostaa tilanteeseen liittynyt oma käytös.

Puhut aloittaja siitä, miten sinä haluat tietää kaiken kaikesta. Yltiöpäinen tiedonhalu, jos se on jo pakkomielle, ei ehkä ole ihan itselle hyväksi. Tiedon omaaminenhan tarkoittaa valtaa ja myös parempaa kykyä kontrolloida asioita, näin minä sen näen. Jos ei tiedä, on enemmän tuuliajolla ja ennalta-arvattavuus ainakin tuntuu olevan enemmän kadoksissa. Kuitenkin elämää ei pysty etukäteen ohjaamaan hirveästi ja hallitsemaan. Siinä vain kuluttaa itseään. Siltikin moni yrittää elää niin, koska toinen vaihtoehto on paljon pelottavampi. On pelottavaa antaa "virran viedä" tai antaa "elämän kulkea".

Sanon vielä, että minusta on kuitenkin ihan normaalia haluta tietää asioista ja haluta hallita elämäänsä, mutta on myös normaalia luottaa, että "elämä kantaa", luottaa myös ihmisiin ja lähimmäisiin." Kohtuus kaikessa"-on tässäkin hyvä lause. Parisuhteessa itse haluaisin antaa toisen olla ja jakaa ilot ja surut hänen kanssaan. Joskus on tuntunut, että elämässä on kaikista vaikeinta antaa asioiden olla, ilman sitä omaa johtamista, ohjaamista ja kontrollointia. Miten iloista onkaan, jos itse saa ja toinen saa olla oma itsensä ja toteuttaa itseään parisuhteessa. Siinä voi itsekin aina välillä huomata uusia puolia toisesta.

Itsessä olevien asioiden ja ominaisuuksien tiedostaminen on hyvä asia, onhan se pohja motivaatiolle, joka johtaa kenties haluttuun muuttumiseen. Tärkeää on tietysti sitten myös antaa itsen vain olla ja nauttia niistä hyvistä ja kivoista asioista, joita omassa elämässä on. Parisuhteessa on lupa kuitenkin pyytää ja minusta ei ole välttämättä paha asia, jos pyytää toiselta, ettei hän menisi johonkin sinkkujen illanviettoon ja yöksi, jos se itsestä tuntuu pahalle. Minä näen toisaalta tuommoisetkin parisuhteen hoitamisena, että joistakin asioista voi luopua toisen hyväksi. Nämä ovat kuitenkin niin henkilökohtaisia juttuja, että miten kussakin parisuhteessa toimitaan.

Oman navan ympärillä pyöriminen tietysti tarkoittaa sitä, että omat ajatukset kohdistuvat hyvinkin voimakkaasti itseen, itsen tutkiskelemiseen ja siihen, mitä mieltä muut ihmiset ovat minusta. Tilanteissa jotenkin "kaikki liittyy minuun". On helpottavaa päästä irti tälläisestä oravanpyörästä. On hienoa kyetä ajattelemaan asioita enemmän irtonaisesti, omissa lokeroissaan olevina. Olen ainakin siitä asiasta varma, että niin kauan, kun ihminen keskittyy kaikkeen muuhun elämässään, kuin omaan napaan, eli keskittyy siis esim. perheen ulkopuolisiin asioihin, oli ne sitten omia harrastuksia tai yhteiskunnallisia asioita, on ihminen onnellisempi. Toki onnellisuus koostuu monista tekijöistä, mutta tässä kohtaa yksinkertaistan asiaa. Tietysti lasten tukeminen harrastuksissaan tms. voi antaa muutakin hyvää sisältöä elämälle.

Nyt en muista, kirjoititko aloittaja harrastuksistasi tms, mutta jollaitapaa yritin tässä valaista ajatuksiani. Tulee mieleen myöskin sellainen asia vastuusta, että jos on itseä aikanaan (lapsena) kannettu tarpeeksi ja avustettu ja tuettu elämään, sitä on ihminen valmiimpi itsekin kantamaan vastuuta. Ajattelin asian näin. Ja sitä myöten, kun uskaltaa ottaa vastuuta alkaa myös nauttimaan sen tuomasta onnistumisen tunteesta ja oma itseluottamus kohoaa. Nämä ovat onnellisuustekijöitä.

Oli takana sitten mitä hyvänsä ja itsetutkistelua tms. on selvää, että keinot mennä eteenpäin nousevat tärkeiksi. Minäkin kannatan luottamisen opettelua ja vain päätöksiä. Sisäinen puhe itselle on tärkeää ja sitä voi opetella vaikka koko lopun elämäänsä. Aloittaja, olet hyvinkin tietoinen itsessäsi ilmenevistä tuntemuksista ja asioista. Minusta kysymyksesi itsellesi ovat hyviä ja kirjoittaminen varmastikin tosiaan auttaa sinua.

Toivotan sinulle roppakaupalla lisää itsesi hellimistä ajatuksissasi. En tiedä, onko mustasukkaisuuden kohdalla niin, mutta olen todennut hyväksi konstiksi jostakin irti päästämisessä sen, että antaa sen asian olla itsessä rauhassa, sensijaan, että yrittäisi hakat sitä itsestä väkisin ja väkipakolla/väkivalloin ulos. Tyyliin: "sä et saa kokea tuollaista, et ikinä, olet huono ihminen , jos noin koet, kamala sun kanssa, hylkiö,joudat kuoppaan. "

On muistettava sellainen tosiasia, että tunteet meissä eivät tule koskaan turhasta, niille on aina jokin syy olemassa, siksi ne siis ovat tosia ja eivät kiellettävissä. Ja jos niitä kieltää, ne näkyvät jopa fyysisenä pahana olona meissä. Syyt mustasukkaisuuden kehässä oleville tunteille saattavat johtua monista asioista, kukin vain ne itse tietää. Puolisoa on usein helpompi tarkastella, kuin itseään ja nähdä niitä syitä puolison käytöksessä. Toki toisen käytös voikin aiheuttaa monenlaista tunnetta itsessä, mutta sekin on tosiasia, että itse me ne tunteet kuitenkin koemme. Ja sitten ne muut syyt, joista voisi jo kirjoittaa toisen esseen...

Mustasukkaisuuteen tietysti sisältyy monia tuntemuksia ja voisikin sitten kysyä NIISTÄ tuntemuksista, mitä niille tehdään, vai uskalletaanko antaa olla, kysyä, mihin minä tätä tunnetta tarvitsen ja sen kautta päästä eteenpäin niissä, kypsyä, hyljätä sitten lopulta tarpeettomina? Sinä jo tiedostat itsessäsi...

🌻🙂🌻 sinulle, joka olet mustasukkaisuuden ympyröimänä ja vaivaamana. Sinun hellälle sielullesi armonantoa ja hellyyttä 🙂🌻

Kiitoksia ajatuksistasi. 🙂 Paljon ajateltavaa.

Jotenkin kaikkien näiden parisuhteen kriisien jälkeen en ole tuntenut juurikaan paloa harrastusten pariin. Ja on tässä jotenkin paljon muutakin mietittävää. Jonkinlaista takertuvuutta on edelleen, pelkoa päästää irti, mutta ihan erilaisella tasolla. Tuntuu samalla että koko ajan on ajatukset näissä asioissa ja ehkä tavallaan pelkään että tartutan tämän myös niihin asioihin, jotka ovat poissa kotoa. Niihin harrastuksiin. Mietin näitä niidenkin yhteydessä ja haluan etten yhdistäisi niitä oikeastaan mihinkään.

Olen aina vain elänyt enkä ikinä pohtinut mitään sen suuremmin, tukeutunut vain valmiisiin mielipiteisiin ja ehdottomuuksiin. Nyt kun tämä kaikki on kartalla yhtä aikaa, on ne suurempia kuin mikään muu. Mitään valmista en odota ihan hetkessä mutta odotan että koko ajan menee harppauksin parempaan ja saan itsellenikin selville omat ajatukseni. Tuntuu vain että joka päivä ne ovat taas uudessa järjestyksessä, ainakin jossain määrin.

Mustasukkaisuutta en ole kovinkaan vahvasti vähään aikaan kokenut, tosin ei ole ollut paljon "mahdollisuuksiakaan" moiseen. Kovinkin usein muuten tuntuu että toinen ei oikeasti avaudu ihan täysin. Kumpa joskus voisi edes vähän vilkaista mitä toisen päässä liikkuu.

Nyt ei jotenkin pysty ajattelemaan. Palataan taas kun usva päässä laskeutuu.

Parempaan huomiseen!

Mustasukkaisuudesta kärsin itsekin ja paljon oli samoja asioita mitä itsessänikin huomaan. Mustasukkaisuus nostaa helposti päätään ja alkaa pyörittämään hulluja ajatuksia päässä, meillä se on johtanut ongelmiin kun olen kertonut ajatuksia vaimolle mikä on johtanut siihen, että vaimo ei uskalla kertoa enää mitään minulle, koska pelkää päähäni tulevia ajatuksia.

Ajatuksista olen pyrkinyt eroon ja pari toisinaan toimivaa tekniikkaa olen löytänyt, toinen on vain sulkea ajtukset pois ja toinen on päättää että mietin tuota vaikkapa huomenna klo 16-16.30, yleensä itsellä käynyt yleensä niin et jää sit miettimättä. Suosittele joku ajatusten kirjoittamista lapulle, sitten niiden lukemista ja tuon lapun repimistä heti perään. Toiselle on vaikea selittää että ajatuksilleen ei vain voi mitään. Pieni mustasukkaisuus on mielestäni ihan hyvästä, mutta kun se menee sairaaloiseksi kyttäämiseksi, kyselyksi ja miettimiseksi niin sillä saa koko parisuhteen isoihin ongelmiin.

Itse huomaan helposti jos joku valehtelee tai salaa minulta jotain. Vaimo on muutaman kuukauden ajan pitänyt puhelinta aina mukanaan ja piilotellut sitä kun olen tullut samaan huoneeseen, mustasukkaiset voivat kuvitella mitä sen jälkeen päässäni pyörii. Selvisi että hänellä on ystävä joka auttaa häntä kun meillä on mennyt vähän huonosti. Tuo ystävä on ex-poikaystävä yli 10 vuoden takaa joten taas hullu mieleni on aivan sekaisin. Ollaan siis oltu yhdessä yli 10 vuotta ja tuo poikaystävä on siis "edeltäjäni" joten ajatukset pyörii. Tuohon kun lisätään että tälle ystävälle vaimo vastailee tekstiviesteihin melko nopeaan ja minulle ei niinkään, niin saadaan lisää hulluja ajatuksia. Tämä johtaa siihen että painostan ja kyselen, mikä johtaa siihen että vaimo vain etääntyy minusta, joka saa päähän lisää mustasukkaisia ajatuksia.

Tällä halusin vain sanoa että mustasukkaisuus voi olla sellainen oravanpyörä että kohta sen kanssa on niin isoissa ongelmissa ettei niistä ole enää ulospääsyä ilman ulkopuolisen/ulkopuolisten apua.

Kirjoittelen varmaan vielä omista ongelmista paremman/pidemmän viestin kunhan saan vähän voimia käsitellä asiaa.

Conda kirjoitti 20.8.2012 20:54

Mustasukkaisuudesta kärsin itsekin ja paljon oli samoja asioita mitä itsessänikin huomaan. Mustasukkaisuus nostaa helposti päätään ja alkaa pyörittämään hulluja ajatuksia päässä, meillä se on johtanut ongelmiin kun olen kertonut ajatuksia vaimolle mikä on johtanut siihen, että vaimo ei uskalla kertoa enää mitään minulle, koska pelkää päähäni tulevia ajatuksia.

Ajatuksista olen pyrkinyt eroon ja pari toisinaan toimivaa tekniikkaa olen löytänyt, toinen on vain sulkea ajtukset pois ja toinen on päättää että mietin tuota vaikkapa huomenna klo 16-16.30, yleensä itsellä käynyt yleensä niin et jää sit miettimättä. Suosittele joku ajatusten kirjoittamista lapulle, sitten niiden lukemista ja tuon lapun repimistä heti perään. Toiselle on vaikea selittää että ajatuksilleen ei vain voi mitään. Pieni mustasukkaisuus on mielestäni ihan hyvästä, mutta kun se menee sairaaloiseksi kyttäämiseksi, kyselyksi ja miettimiseksi niin sillä saa koko parisuhteen isoihin ongelmiin.

Itse huomaan helposti jos joku valehtelee tai salaa minulta jotain. Vaimo on muutaman kuukauden ajan pitänyt puhelinta aina mukanaan ja piilotellut sitä kun olen tullut samaan huoneeseen, mustasukkaiset voivat kuvitella mitä sen jälkeen päässäni pyörii. Selvisi että hänellä on ystävä joka auttaa häntä kun meillä on mennyt vähän huonosti. Tuo ystävä on ex-poikaystävä yli 10 vuoden takaa joten taas hullu mieleni on aivan sekaisin. Ollaan siis oltu yhdessä yli 10 vuotta ja tuo poikaystävä on siis "edeltäjäni" joten ajatukset pyörii. Tuohon kun lisätään että tälle ystävälle vaimo vastailee tekstiviesteihin melko nopeaan ja minulle ei niinkään, niin saadaan lisää hulluja ajatuksia. Tämä johtaa siihen että painostan ja kyselen, mikä johtaa siihen että vaimo vain etääntyy minusta, joka saa päähän lisää mustasukkaisia ajatuksia.

Tällä halusin vain sanoa että mustasukkaisuus voi olla sellainen oravanpyörä että kohta sen kanssa on niin isoissa ongelmissa ettei niistä ole enää ulospääsyä ilman ulkopuolisen/ulkopuolisten apua.

Kirjoittelen varmaan vielä omista ongelmista paremman/pidemmän viestin kunhan saan vähän voimia käsitellä asiaa.

Itse olen huomannut että tässä nimenomaan tarvitaan myös puolison tukea ja apua. Tahtoa ja avoimuutta.

Ilman meille pikkuhiljaa kasvavaa avoimuutta ja sen tuomaa turvaa olisin ainakin itse vieläkin aika hukassa. Tuollainen puhelimen piilottelu yms asiat eivät ainakaan auta asiaa, päinvastoin. Avoimuuden kautta voi luoda sen turvallisuuden tunteen jonka mustasukkainen tarvitsee. Ainakin omalla kohdallani. Siitä se usko kaikkeen taas vahvistuu pikkuhiljaa, joskus ihan isoin harppauksin. Ja puhuminen, sekin on avainasemassa. Jos vaimosi ymmärtää mitä yrität sanoa ja haluaa oikeasti parantaa asioita, on hänenkin opeteltava käyttäytymään siten että et tunne pahaa oloa. Hänkin varmasti pystyy siihen, jos mitään oikeaa salailtavaa ei ole ja haluaa olla yhdessä. Oikeanlaista avoimuutta, ei sellaista että jokaista hetkeä ja ajatusta pitäisi toiselle tilittää, sellaista ei kukaan jaksa pidemmän päälle.

Ihan ensi askel omassa suhteessani parempaan päin oli, kun ymmärsimme että voimme puhua asiasta avoimesti. Syistä ja tunteista. Nimenomaan syy mustasukkaisuuteen pitää löytää ennen kuin sitä voi hoitaa. Ei syyllistä vaan nimenomaan SYY. Syyllisen etsiminen ja toisen syyttäminen ei kehitä eikä auta. Missään parisuhteen kriiseissä.

Aina on huominen. 🙂