Olen neljän lapsen äiti. Pojat 21v, 19v ja 18v ovat jo täysikäisiä. Esikoinen on ainut, joka asuu pois kotoa.

Kuopukseni on 15-vuotias tyttö ja on ainakin nimellisesti 8. luokalla. Ala-aste meni tytöllä hyvin ja oli kavereita koulussa. Seitsemäs luokka, kun alkoi niin, alkoi myös kiusaaminen. Tyttäreni joutui toisen tytön kanssa kiusaamisen ja pilkkaamisen kohteeksi, kun he viihtyivät tytön seurassa, joka oli lastenkodissa. Tyttäreni alkoi olemaan pois koulusta. Syyslukukausi meni huonosti koulussa käynnin osalta. Seitsemännen keväällä alkoi sujumaan paremmin. Häiriötekijät poistettiin.

Sitten tuli kesä väliin ja tuli koulun vaihto, koska koulu, jossa tyttäreni oli yläasteen aloittanut lakkautettiin. Oppilaat sijoitettiin asuinpaikan mukaan. Tyttäreni joutui ainoana kouluun X omalta luokalta. Tyttö ekalla kouluviikolla joutui matikan tunnilla opettajan silmätikuksi, kun ei osannut. Tyttö pahoitti mielensä. Sitten hän yritti uudestaan mennä kouluun, niin ruotsin opettaja sanoi pahasti uudelle vieraalle tytölle. Se oli vika tikki ja tyttö ei mennyt kouluun.

Asiasta puhuttiin ensin rehtorin ja luokanvalvojan kanssa. Sovittiin, että tyttö menee pienryhmään. Käytännössä se tarkoittaa, että tyttö on yksin opettajan kanssa. Kuvioon on mukaan tullut tytölle masennus ja käy viikoittain nuorisopsykiatrian poliklinikalla. Silti tyttöä ahdistaa eikä pysty/tahdo mennä kouluun. Mukaan on tullut lastensuojelu, jonka avoasiakkuus tytöllä on.

Vapaa-aikana tytöllä on ystäviä. Uudessa koulussa hän ei halua eikä uskalla eikä anna itselleen mahdollisuutta tutustua uusiin. Miten minun rohkeasta pienestä tytöstä tuli pelokas nuori?

Mä olen äitinä hyvin ahdistunut tilanteesta, kun en osaa olla avuksi, enkä tytön mukaan osaa auttaa. Tänäänkin olen asiasta itkenyt. 😭