Miten unohtaa menneisyys

Miten unohtaa menneisyys

Käyttäjä Nova1908 aloittanut aikaan 21.01.2009 klo 10:25 kohteessa Parisuhde, koti ja perhe
Käyttäjä Nova1908 kirjoittanut 21.01.2009 klo 10:25

Hei kaikki,

painin tässä ajatusteni kanssa. Takanani on väkivaltainen suhde joka on aiheuttanut täydellisen itsetunnon romuttumisen jota nyt olen kasaillut nippuun kohta vuoden ajan kun pääsin exästäni eroon. Oikeudenkäyntiä odotellaan, syytteenä raiskaus, joten ihan ohi ei vielä tuska ole.

Viime elokuussa tapasin kuitenkin uuden miehen. Olen tuntenut hänet jo yli viisi vuotta mutta aiemmin ei romanssia ole ollut kun hänkin ollut varattu tahollaan. Uusi suhde tuli ehkä liian äkkiä mutta tein päätöksen että haluan katsoa mihin tämä johtaa, koska tunteet olivat niin voimakkaat. Olemme nyt siis seurustelleet 6kk ja siitä jo 5kk asuneet yhdessä. Muutin toiselta paikkakunnalta exääni pakoon ja etsiessäni asuntoa olin tämän uuden miehen luona, oleminen sujui joten päätimme jatkaa saman katon alla.

Melko aikaisessa vaiheessa keskustelimme hiukan menneisyyksistämme exien suhteen kun mietimme jätämmekö kondomin pois ehkäisynä. Mies sanoi silloin ettei hänellä kovin montaa suhdetta ole ollut ja on testeissäkin käynyt hiljattain. Luotin tunteeseen ja luotin mieheen. Aloin myöhemmin vähän epäillä asiaa kun miehen kaverit vihjailivat miehen olevan aikamoinen pelimies. Vihjailut eivät menneet yhtään yksiin oman kuvitelmani kanssa joten uuden vuoden tienoilla päätin nostaa kissan pöydälle. Tarkkoja lukuja en olisi halunnut tietää mutta mies kertoi että on ollut seksisuhteessa n. 30-40 naisen kanssa. Luku on aika paljon enemmän kuin itselläni miehiä, olen ollut useammin pitkässä suhteessa. Pahimmalta tuntui kuitenkin että asiasta oli pitänyt valehdella ja iski tauti pelko. Puhuimme asiaa läpi ja sanoin että tuntuu pahalle että asiasta piti valehdella ja vielä heikko itsetuntoni tietenkin pahensi asiaa. Olen itse ihan sievä ihminen mutta seksikkyys on hukassa itsetunnon myötä. Aloin tietenkin kuvitella kaikenlaista miksi mies tunsi tarvetta valehdella, ehkä suhteissa oli jotain salattavaa.

Mies sanoi että häntä lähinnä hävettää että on pitänyt olla niin monen kanssa. Siksi ei ollut halunnut sanoa alunperin että naisia on ollut enemmän. Hyväksyin ja ymmärsin tuon kunnes pienen riidan yhteydessä viikko sitten mis sanoi että naisia onkin ollu reilusti yli 50. Eli oli valehdellut taas. Oli jäänyt painamaan mieltä. Tuntui vielä pahemmalta että piti valehdella samasta asiasta uudestaan. Ehkä luku nousee kohta 100. Mies sanoo etsineensä sitä oikeaa ja minä olisin mahdollisesti hänelle se. Mikä minussa olisi niin erikoista mitä muissa noin monessa ei ole ollut? Ei hän tiedä itsekkään.

Pakko myöntää että valehtelun myötä miehen naishistoria on jäänyt vaivaamaan. Jos olisi ollut rehellinen ennen kuin tunteet syvenivät en usko että se ottaisi niin koville. Määrällisesti olen varmaan itse harrastanut seksuaalisena ihmisenä enemmän seksiä kuin hän kun kumppanit ovat olleet pidempi aikaisia joten kokemuksen puutteestakaan ei ole kyse. Tuntuu että ihminen johon ihastuin/rakastuin on eri kuin nyt näiden luurankojen myötä paljastunut. Olen ehkä aina ollut vähän liian sinisilmäinen ja uskon ihmisiä liian herkästi. Mies ei kuitenkaan vaikuta miltään playboylta joten nyt painin sen ristiriitaisuuden kanssa että hän aika lailla sellainen ollut. Mitä siis uskoa, menneisyyden luomaa kuvaa vai omaa intuitiota? Jos luottaa tuntemukseensa, pitääkö kokajan pelätä että se kostautuu ja lisää luurankoja ilmestyy..

Yritän tietoisesti unohtaa miehen menneisyyden, eikä naismäärä enää niin vaivaa. Kaikilla on menneisyys jolle ei mitään voi ja se tekee ihmisestä juuri sellaisen kuin on. Luulin että se olisi suuri kolaus, mutta suurempi on ollut valehtelu. Oman menneisyyteni takia luottamus toiseen tuntuu menevän herkästi. Vaikka kuinka kliseistä onkin, hakatuksi, petetyksi ja raiskatuksi tuleminen vaikeuttaa uusia suhteita. On rankkaa koittaa samaan aikaan päästä takaisin jaloilleen ja puida jo uuden suhteen solmuja. Itse tein tosin ratkaisun tähän ryhtyä.

Arvostan tätä miestä paljon ja tunteet ovat jo aika vahvat. Mietin kuitenkin välillä niinkin lapsellisesti että aika harva mieskään tahtoo itselleen ”huorahtavaa” valehtelevaa naista. Miksi naiset haluaisivat samoin käyttäytyvän miehen. Ja koska selkästi monen naisen kaataminen on ollut miehelle oman egon ja itsetunnon kohotusta, onko hän siitä riippuvainen jatkossakin. Sen kai vain aika näyttää.

Järki vai tunteet siis. Mahdoton päättää..

Käyttäjä v 1959 jousimiesnainen kirjoittanut 28.01.2009 klo 13:03

heippa Nova🙂🌻🙂🌻

Kun kirjoitat sinun miehen menneisyydestä niin ainoastaan sinä itse päättäät , haluatko uskoa tai luottaa häntä nyt. Jokaisella meillä on menneisyys ja sitä emme voi muuttaa mutta kyse on , onko sinun mies edelleen samalainen kuin mitä hän oli menneisyyden aikana niin se näkyy vasta tulevista ajasta.

Onko hän muuttunut vai ei. Sitä ei kukan tiedä vastata nyt tai huomenna.

Miehillä on ominaista kertoa muuttoksista muuttamalla teko tapoja ja hiukan puhua .

Toisaalta katson että miehesi uskaltaa olla rehellinen sinulle kun kertoo omasta menneisyydestä sinulle. Se kielii kuinka hän luottaa sinuun ettet jätä koska avoimuus toiselle on osoitus luottamus ja kiintymys eli sillä tavoin hän halua olla sinulle rehellinen nais suhteista, Olkoon sitten naisia ollut yksi tai sata naista, luvulla ei ole merkitys vain luottamus ja avoimuus keskenään.

Kuka ja kenellä on oikeus tuomita toisen henkilön menneisyyttä , ei kenellä ei edes aviopuoliso tai avopuoliso., Ihmisen kasvuun liittyy paljon erilaista kasvutapoja kuka milläkin tavoin ja siinä se on.

Hyvää jatkoa sinulle 🙂🌻🙂🌻

Käyttäjä helemi kirjoittanut 28.01.2009 klo 15:29

Kukaan ei voi muuttaa menneisyyttään, se mikä on tapahtunut on tapahtunut. Unohtaakkaan sitä ei voi, mutta sen kanssa on voi oppia elämään.
Minusta sillä ei ole niinkään paljoa merkitystä, kuinka monta naista, miehelläsi on ollut, vaan sillä, onko heitä sinun kanssasi yhtä aikaa tai onko sinun jälkeesi. Jos hän ei heitä mielessäänkään mukanaan raahaa, niin älä sinäkään. 😉) ehkä sinä veit sen, jota kukaan muu ei kuitenkaan "omakseen" saanut.