Mä oon semmoisessa tilanteessa, minulla on aivovamma, ja olen nyt yritän käydä sitä läpi, itse tipuin kaksi vuotiaana järveen, isän mieli järkkyi, ja se on vieläkin järkkynyt, olen saanut kuitenkin nyt puheluita isältäni, se on yleensä semmoinen ettei se soita. Olen hämmentynyt ja mietteliäs 🤔 olen kuitenkin ollut huolissani välillä siitä, murheissani miten se pärjää, ei oo ikinä toipunut mun onnettomuudesta eikä halua apua ottaa vastaan. Mulla on ollut nyt vaikeaa, yllättävästi isän tuki on ollut minulle tärkeää, vaikka välillä on ollut ikuista vihaa ja mykkäkoulua. Vastaan kuitenkin iloisesti niihin sen puheluihin, ja toivon että se olisi jonkun avun löytänyt itselleen. On itseni kanssa vaikeaa, ja myös vaikea välillä ottaa isän puheluita vastaan, pelottaa, oon monta kertaa itkenyt isän kanssa, puhelimessa silloin kun olin nuorempi, ja huutanut sille kurkku suoraan, ikuinen viha ei tahdo loppua. Vaikka haluaisi pyyhkäistä, sen pois, minun mielestäni, välillä se on hylännyt minut tai oikeastaan koko ikäni. Miettii miksi just nyt kun kaikkea käyn läpi elämän vaiheita /murheita läpi. On ukki sanonut sille siitä, mutta yleensä se ei kuuntelisi. Ei tajua\ ja jättää, tai onko hän oivaltanut jotain, matkan varrelta sitä en tiedä.
Olen niin epätoivoinen olo ja semmoisen soiton jälkeen jää hyvä mieli, mutta kun miettii ei sais menneisyyttä miettii, ihminen voi kans muuttuu, mutta mä en usko tuon muuttuneen. Mutta kaipa semmoinen jolla on mielenterveysongelmat, on niin voi muuttuu, ja kun avun saaminen on netissä, tai en usko että isäni ois hakenut jotain apuu onggelmiin, mutta kai se voi olla mahdollista, tai oman pään sisällä on tullut semmoinen muutos, onhan niitä apu chat tai kriisi puhelin..tukinet… Jne…
En tiedä mitä ajatella,, voihan ihminen muuttuu, ja sen mieltä voi korjailla vissiin, ehkäpä??  Kun oma henkinen hyvinvointi tarvii korjausta….

• Muokattu kirjoittajan toimesta 3 vuotta, 1 kuukausi sitten. Syy: Päätin laittaa otsikon