Miten tukisin miestäni parhaiten?

Miten tukisin miestäni parhaiten?

Käyttäjä valoatunnelinpäässä aloittanut aikaan 26.10.2005 klo 22:06 kohteessa Parisuhde, koti ja perhe
Käyttäjä valoatunnelinpäässä kirjoittanut 26.10.2005 klo 22:06

Hei kaikki!
Olisiko kenelläkään teistä neuvoa, tilanteeni on tämä:
Meillä on 4 lasta ja yritys joka on mieheni. Mieheni on jättänyt masennuslääkkensä kesällä, söi niitä 3v. Auttoivat mutta sivuoireet pistivät lopettamaan. Alkoi alamäki joka syveni tällä viikolla.
Hän on ahdistunut ja toivoton, surullinen sekä puhuu halustaan kuolla. Ei ole uhkaillut mitään mutta sanoo toivovansa kuolemaa.
Psykiatri joka on yksityiseltä puolelta, suositteli sairaalahoitoa ja siellä annettavaksi sähköshokkeja. Mitä ne ovat? 😑❓ Kuulostaa pelottavalta, samoten kuin sairaalakin!
Miten käytännössä saan mieheni sairaalaan? Hän itse on todella päättämätön. Psykiatrimme on nyt matkoilla ja olemme olleet häneen yhteydessä vain puhelimitse. Tiedän, että mieheni varmaan tekisi niinkuin sanon. Mikä olisi oikein? Mietin lähinnä sitä, miten itse jaksan seurata häntä vuorokauden ympäriinsä ja hoitaa kodin,firman ja lapset. Täytyykö minun edes hoitaa kaikki yksin? Olisiko hänen parempi sairaalassa? Tunnen aikamoista syyllisyyttä kun edes pohdin sairaalavaihtoehtoa. ☹️

Käyttäjä susanna61 kirjoittanut 28.10.2005 klo 20:06

Hei,
Minulla on hyvin samanlainen tilanne kuin sinulla. Mieheni on myös syönyt masennuslääkkeitä, jotka eivät häntä auttaneet, vaan pikemminkin pahensivat tilannetta sivuoireiden takia. Minä en tahdo jaksaa hänen kanssaan jatkuvien itsemurhauhkauksien takia, eikä kukaan taho todella välitä auttaa. Tuntuu, että hänen lääkärinsä ja psykiatrinsa hoitavat vain häntä, ei koko perhettä, vaikka ongelma koskee kipeästi kaikkia. Tuntuu, että on niin helppo lääkärinä jutella potilaansa kanssa, antaa jotain lääkettä ja myötätuntoa, ja sitten unohtaa koko asia. Ja sit tulee seuraava potilas, jossa samat kuviot toistuvat. Kukaan ei oikeasti välitä ja yritä auttaa. Uskon, että jos minä olisin saanut mieheni sairaalahoitoon, olisin ainakin itse saanut hengähdystauon, ja ehkä hänkin jotain uusia näköaloja tai vastaavia. Mutta minun mieheni ei tunnusta ongelmaansa, hän ei koe olevansa sairas, vaikea sellaista ihmistä on saada sairaalaan. Älä pode huonoa omaatuntoa siitä, että haluaisit hänet joksikin aikaa sairaalaan. Uskon, ettei hän ainankaan pahemmaksi siellä tule, ja saat sinäkin aikaa kerätä voimia....Voimia sinulle!!🙂👍

Käyttäjä valoatunnelinpäässä kirjoittanut 08.11.2005 klo 21:49

Ajattelin laittaa vähän kuulumisia miten meillä voidaan. Mies polo ei sitten sinne sairaalaan... psykelle suostui tulemaan ja aloitti uuden lääkityksen. Psyke suositteli korkeinta mahdollista annosta lääkettä. Nyt sitten nostetaan annosta aina kahden viikon välein. Onkohan mitään näin hiljalleen nävertävää kuin mielen sairaudet? Nävertää niinkuin ihmisen persoonaa. Mieheni sanoikin aika osuvasti lääkkeestään: "Enpä tiennytkään että minun persoonallisuuteni on apteekissa; purkissa pieninä pillereinä"
On kun olisi kokonaan toinen ihminen kun on kunnossa ja syö lääkettä.