Miten tästä voi selvitä ? Jätetty ja petetty, niin tuttu tarina..

Miten tästä voi selvitä ? Jätetty ja petetty, niin tuttu tarina..

Käyttäjä Kapteenin morsian aloittanut aikaan 25.03.2020 klo 16:25 kohteessa Parisuhde, koti ja perhe
Käyttäjä Kapteenin morsian kirjoittanut 25.03.2020 klo 16:25

Miten aloitan ? En edes tiedä. Siitä päivästäkö kun mieheni haki minut töistä, haimme lapsemme reeneistä ja tulimme kotiin. Kävin suihkussa ja kun kävelin keittiöön mieheni istui pöydän ääressä ja sanoi täysin vakavana että tällä päivämäärällä haen sinusta avioeroa. Kysyin silmät suurina että anteeksi mitä sanoit ?  Siis mitäh ? Hän tyynesti jatkoi että niin tahdon erota, en halua enää elää tätä elämää sinun kanssa.Tunsin jäätävää kylmyyttä ja sen että hän on aivan tosissaan.  Romahdin täysin, rupesin itkemään sekä tärisemään. Shokkitila tuli vissiin päälle.  Mieheni jatkoi normi kotiaskareita, meni pesemään pyykkiä pesutupaan. Lapsemme (11v) kuuli tämän kaiken omaan huoneeseen. Oli soittanut isosiskolleen joka tuli hakemaan hänet pois yöksi. Mies selitti lapselle ettei mikään muutu, nyt sinulle tulee vain kaksi kotia. 

Yhdellä lauseella 20 vuoden yhdessä olo pyyhitty pois. Ei mitään selitystä ei toivoa mistään. Täysin kylmästi asiat tiskiin. 

Itkin koko yön en nukkunut yhtään. Mies nukkui olohuoneessa. Aamulla oli minulla työhaastattelu ja lapsemme hammaslääkäri rautojen laittoa varten.  En pystynyt lähtemään mihinkään. Mies hoiti hammaslääkäri reissun.  Mies oli jättänyt sormukset pöydälle, poistanut somesta minut, soittanut lastenvaljolle, opettajalle ja pisti eropaperit eteenpäin.  Minä edelleen shokissa sikiöasennosa meidän makuuhuoneessa. Eroilmoituksesta ei ollut kulunut edes vuorokautta. Minä en juurikaan enempää muista tuosta illasta. Ehkä aivot suojelee…  3 päivä ilmoituksen jälkeen sanon miehelle että jos kerta ei tahdo elää täällä niin on hyvä ja lähtee ovesta… Ja niin hän teki…

Seuraava päivä menee jossakin sumussa ja itkussa. Lapseni ovat sänkyni vierellä ja halaavat shokissa olevaa äitiään… Nii sekaisin olin . Muutama ystäväni kävi vaikka kielsin heitä tulemasta. Toivat ruokaa ja tukea. Yrittivät auttaa aivan sekaisin olevaa ystävää..

Mies kävi harvase päivä hakemassa jotakin tavaraansa ja vaati nimeä osituspaperiin jonka kovin äkkiä sai tehtyä. Siinä mielessä se oli helppo osuus kun mitään jaettavaa ei ollut ainakaan minun tietääkseni. Kertoi että on vuokrannut talon pikku kunnasta metsän keskeltä johon nyt sitten siirtyy.. Remontoi talon että lapsemme voi siellä sitten olla.  Mutta siltikään kelloni ei soinut vaikkei hän ottanut mitään huonekaluja mukaansa, saisi kuulemma joltakin työkavereilta huonekaluja. Vaatteet , musakamat, ja joitakin astioita, viinat ja urheilukamansa….

Mies selitti kuinka hän on ollut onneton jo kauan. On vihjaillut että tahtoo erota. Ja en voi olla niin tyhmä etten ole mitään huomannut. Tahtoo kuulemma olla onnellinen miksi en anna hän olla ??? Tahtoo löytää ihmisen joka arvostaa häntä sellaisena kuin hän on ? Eikä yritä muuttaa hänessä mitään. On sinut hänen naisellisuuden kanssa ja kaikkea paskaa….. En tässäkään kohtaa tajunnut että se ihminen on jo olemassa …. Suljin varmaan kaiken järjen itseltäni… Olin niin pihalla…

Kunnes eräs tuttuva laittoi viestiä miksi minun mies on hänen kaverin kuvassa mylove saatteella… Tuli toinen romahdus ja helvitin syvä jossa olen vieläkin…Totuus iski täysillä kasvoilleni. Minut oli vaihdettu 10 vuotta vanhempaan työkaveriin. Mies oli muuttanut suoraan sinne meidän tyköä. Mies ei tunnusta vieläkään asiaa selittelee vain. On kuulemma tuntenut tämän naisen 25 vuotta , vanha kaveri jos minä en ole ikinä kuullutkaan. Ollut vuosia samoissa työpaikoissa ja aina silloin tällöin jutellut. Menin juttelemaan tuolla naiselle. En tiedä oliko se järkevää vai ei. Jotakin vastauksia häneltä sain mutta tahtooko hänkään minulle totuutta kertoa en jaksa siihen uskoa varsinkaan kun hän jo muutti kertomustaan. Mies väittää että kolme kertaa hän on tapaillut naista… 3 kertaa paskat , ei tuon takia jätetä perhettä . Nainen myös minulle kk seurustelun en eroilmoitusta… Mikä on totuus vain he tietävät….Ja onko sillä edes merkitystä…

Mies suoltaa semmoisia tarinoita ettei hyvä tosikaan. Olen pyytänyt moneen kertaa että tahdon vain totuuden. En yhtään mitää valetta tai kaunistelua. Kysynyt myös missä on kunnioitus toista ihmistä kohtaan. Ei sitä ei ole … Puhelut joiden tarkoitus on sopia lapsen näkemisestä luisuvat meidän parisuhteen läpi käymiseen. Siitä seuraa aina itkuinen ilta minulle…

Olen turvautunut kriisi apuun ja työterveyslääkäriin, ja eilen aloitettiin lääkitys että pystyisin palautumaan toimintakuntoon. Olen etsinyt tietoa netistä ja jonkin verran olen sitä löytänyt . Vertaistukiryhmiä ei tämän vallitsen tilanteen takia ole nyt.. Vaikka ystäviä on ympärillä niin tunnen olevan niin niin yksinäinen , sydämessä järkyttävän kokoinen haava. Mua sattuu sieluun asti ja tekee nii kipeää. En tiedä miten ihmeessä saan tämän kivun pois