Miten tästä jatkaa?
Hei!
Yritän nyt lyhyesti kertoa oman tarinani, mutta voi olla että se vain venyy ja venyy, mutta toivoisin jonkinlaisia vastauksia oloani helpottamaan. Kirjoitin tänne jo aikaisemmin, mutta tilanteet ovat muuttuneet joten aloitan tarinani uudelleen.
Eli olen nuori kahden lapsen äiti, naimisissa, oma koti ja kaikki päällisin puolin hyvin.
Mieheni ilmoitti vajaa kolme viikkoa sitten että hänen tunteensa minua kohtaan on kuolleet ja näin on ollut jo parisen kuukautta. Minä en ole huomannut suhteessamme mitään erilaista joten mieheni on osannut esittää todella hyvin että vielä minusta välittää.
Mieheni oli poissa yhteisestä päätöksestä vain pari päivää vaikka sovimme jopa viikoista. Joka päivä hän kävi lapsiamme katsomassa ja osoitti jo toisena ”ero” iltana hellyyttä minua kohtaan. Piti kauan sylissään, silitteli ja sanoi että koita jaksaa ym. Nyt tilanne on sellainen että mieheni haluaa jatkaa lapsiemme takia koska he ovat vielä todella pieniä ja kärsisivät erostamme. Mutta minusta tuntuu ettei mieheni jaksa edes panostaa suhteemme jälleenrakentamiseen…ei hän ole kylmä minua kohtaan, mutta ei liioin enää anna hellyyttäkään. Tein itse päätöksen että annan nyt miehelleni tilaa enkä kysele liikoja hänen tunteistaan. Annan hänelle aikaa jos hän sitä tarvitsee. Tähän asti, vieläpä toissa iltana pyysin että hän ottaisi minusta kiinni kun menimme nukkumaan ja niin hän tekikin, mutta viime yönä en sitä pyytänyt ja huomasin että mieheni oli todella vaikea olla, eikä hän meinannut saada unta.
Kysymys nyt kuuluukin että voiko tunteet kuolla muutamassa kuukaudessa ja onko mahdollista että ne palaavat? Vai onko tämä nyt tälläinen ”kriisi” vaihe kuuden vuoden suhteen jälkeen? Sillä meillä ei ole tälläistä ollut ikinä. Vai johtuuko kaikki siitä että hän tuli todella nuorena isäksi ja haluaisi elää nyt sitä ”vapaata” elämää ilman vaimoa ja lapsia? Mutta mistä sitten johtuu että hänen oli jopa minua ikävä poissaollessaan vaikkei sitä sanonutkaan, mutta sen vain huomasi. Kertokaa minulle mitä tämä on ja voinko saada tämän kaiken pelastettua!!!
Toivon että tämä vain on se aika joka varmasti on joka suhteessa, että sitä miettii haluaako olla toisen kanssa koko loppuelämän.
Auttakaa minua ymmärtämään mistä on kyse!
– epätoivoinen 😭
Hei,
Kuullostaa hienolta että olette yhdessä saman katon alla.Koskaan missään suhteessa ei voi olla täysin varma toisen tunteista. Varmasti jokainen pitkä suhde käy samanlaisen kriisin kerran jos useammankin läpi. Erilaisista syistä jatketaan kuitenkin yhteistä matkaa, ja lapset ovat erittäin hyvä syy, mutta parisuhteen hoitamista ei voi kuitenkaan unohtaa.Jotta lasten on hyvä olla,pitää teidän myös voida hyvin.
Pitkän suhteen salaisuus on varmasti kyky ratkoa ongelmia ja kyky rakastaa toista silloinkin kun toisen rakkaus tuntuu käyvän hiljaisemmalla liekillä.
Kulje askel kerrallaan kohti ehyempää suhdetta,älä harpo liian suurin askelin ja jaksa olla maltillinen.Sinun usko parisuhteeseen on varmasti liittonne kantava voima,ja sillä uskolla saat toisenkin uskomaan suhteeseenne ajan kanssa. Rakkaus on kummallinen asia,ei kovin yksiselitteinen.Rakkaudella on monta muotoa,erillaisia ilmenemistapoja.Joskus on syytä aukoa silmiään ja nähdä parisuhteessa myös rakkauden muita ilmentymiä kuin sitä hekumaa..
t.Patinatar
Kärsivällisyyttä vaativia aikoja siis..
Tuli vain mieleen tuosta, mitä kuvasit yöllä tapahtuneen - kun et pyytänytkään lähelle, hänellä tuntui olevan hankala olla. Ehkä hän joutui huomaamaan vähän, että hän ei tulekaan lähelle vain siksi, että sinä haluat? Vaan että jos et tarjoakaan ja pyydä läheisyyttä, hän huomaa, ettei hänenkään ole hyvä olla ilman sitä? Että hän kaipaakin lähellesi ihan itse? (Että kaikki ei suinkaan ole kuollut) Vai ?
Ensinnä kiitokset vastauksista!
Uskon todellakin ettei mieheni tunteet minua kohtaan ole kuolleet sillä hänen tekonsa puhuvat puolestaan eikä niinkään mitä hän sanoo. Olen monesti yrittänyt jutella hänen kanssaan, mutta tuloksetta. Hän yleensä hermostuu ja pakenee asioita.Mutta nyt kun olen antanut hänelle sitä omaa tilaa niin kaikki näyttää kääntyneen parempaan suuntaan. Arkemme on todella arkista ja puhumme tällähetkellä oikeastaan vain kaikki ns. pakolliset asiat.
Eilen kuitenkin huomasin välilläme "sähköä" kun hän muutaman kerran joko tahallaan tai tahattomasti tuli todella lähelle minua ja jos hänen täytyi päästä ohitseni hän ei kiertänytkään kaukaa vaan meni ohitseni vähän hipaisten minua. Teistä nämä kaikki ns. "normaaliasiat" voi tuntua hullulta kun näitä näin hehkutan mutta minulle ne on todella suuria asioita ottaen huomioon mitä meillä on aikaisemmin ollut.
No niin, eli eilen kun menimme nukkumaan (samaan sänkyyn, -mitä en uskoisi tapahtuvan jos hän ei minua rakastaisi) yritin olla todella "välinpitämätön" mutta jälleen hän pyöri ja tuhisi vierelläni unta saamatta...
Lopulta hän otti minusta kiinni ja no, kaikki asiat johtivat lopulta kiihkeään seksiin mitä meillä ei ole aikoihin ollut. (siis seksiä on ollut mutta että näinkin kiihkeää) ja lopulta nukahdimme sylikkäin.
Mitä mieltä te olette siitä, että käyttäytyisikö mieheni noin hellästi minua kohtaan jos ei tuntisi minua kohtaan enää mitään?
Itselläni on tällähetkellä "perhosia vatsanpohjassa" eli juuri se sama tunne mitä vastarakastunut tuntee...kaikki miehessäni on jotenkin niin ihanaa ja uutta ja tunnen todellakin että olisin vasta äskettäin häneen tutustunut... toivotaan että tämä "välirikkomme" sai aikaan jotain uutta ja ihanaa ja että miehenikin tuntisi samoin. En ole aikoihin tuntenut näin että toisen läsnäolo saa sähkön "sinkoilemaan" ja perhoset vatsassa lentelemään...
Mutta vastatkaahan siihen että voiko mies joka väittää tunteensa kuolleen minua kohtaan tehdä näin ihan muuten vain ilman tunteita! 😟
🙂🌻Tuskin voi, tai voi, eivät kaikki miehet ole samanlaisia niin kuin jotku väittävät.
Toisaaltaan seksi on (parisuhteessakin) asia jolla voi helposti alistaa, kiristää ja käyttää valtaa.
Voisiko silloin kun välirikon jälkeen tullaan näihin tilanteisiin, kieltäytyä? Syyllä että selvitetään (mahdollinen) asia ensin.
Mietin miten itse käyttäytyisin.
Ehkä se että voi heittäytyä hieman (tietoisesti) välinpitämättömäksi voisi kertoa missä mennään tilanteen. Mutta onko tällaine käyttäytyminen vallanpitoa kertokaa en minäkään tiedä.
Luulisin että vahvin ja viisain osaa käyttää avioliitossakin valtaa niin ettei sitä edes toinen huomaa, ehkä se on salittua, kai😐
☺️ Hei!
Nyt minusta tuntuu että kaikki olisi vihdoin kääntymässä todellakin parhainpäin! Emme vielä juurikaan puhu toisillemme, mutta enemmän kuitenkin kuin viime viikolla. Tuntuu todellakin että olisimme vasta tavanneet ja odottaa kokoajan toisen "siirtoja". Päätin olla tekemättä aloitteita hellyydestä ja se on tainnut kantaa hedelmää sillä pienillä teoilla ja asioilla mieheni yrittää tuoda välittämistään julki. Mutta ainoa ongelma on että todellisuudessa en tiedä mitä mieheni päässä liikkuu sillä hän ei puhu ja itse olen päättänyt olla kyselemättä, ainakin näin toistaiseksi.
Minua silti vaivaa että oliko mieheni puheet kuolleista tunteista totta vai oliko se vain joku välivaihe jonka hän otti ehkä liian raskaasti ja siinä samalla tuli sanottua asioita joita ei tarkoittanut? Ja kun sovimme että yritämme edes lastemme vuoksi pysyä yhdessä niin en kuvitellut että hän olisi näin ihana minua kohtaan. Täytyyhän hänen tuntea minua kohtaan jotain enemmän kuin tykkäämistä sillä miksi hän jaksais yrittää näinkin paljon ilman tunteita. Jos näitä tunteita ei olisi niin ei hän jaksaisi tehdä asioita yhdessä, luultavasti olisi vain menossa kavereidensa kanssa.
Lauantainakin kun hän lähti töihin, hän jäi pitkäksi aikaa vierelleni kuin odottaen jotain "lähtö pusua tai halia", mutta en tehnyt elettäkään antaakseni niitä hänelle. Epäilenkin että hänellä on todella suuri kynnys tulla lähelleni sillä juuri hän itse sanoi että läheisyys ahdistaa häntä, mutta nyt kun onkin jäänyt ilman hellyyttä hän todella tuntuu kaipaavan sitä...!
Nämäkin asiat selviäisivät puhumalla, mutta tässä vaiheessa pelkään että tulee takapakkia jos alan kyselemää. Joten taidan vielä odotella jos mieheni itse tulisi puhumaan.
Taas todella sekavaa tekstiä, mutta tämä todella helpottaa oloani että saan pohtia muiden kanssa mitä mieheni päänsisällä voi tapahtua!
Kiitos ja kumarrus!🙂🌻