Kertokaa kuinka menettelen kun olen saanut tietää mieheni pettävän minua. Nainen, jonka kanssa mieheni pettää on hänen entisensä, eronnut aikoinaan avioliitostaan mieheni takia. Jostain syystä he eivät kuitenkaan päätyneet silloin yhteen. Vai onko suhdetta jatkunut koko tämän ajan kun olemme mieheni kanssa olleet yhdessä? Tiedän heidän tapailleen vielä silloin kun odotin ensimmäistä lastamme.
Milloin minun tulisi kertoa miehelleni, että tiedän hänen pettävän ja sen kenen kanssa hän pettää minua? Pelkään, että jos kerron, hän heittää minut ulos kodistamme, joka on hänen nimissään. Kaikki ajatukset pyörivät päässä, ruoka ei maistu eikä untakaan tule kuin muutama tunti yössä. Meillä on 19- ja 16-vuotiaat lapset. Olemme tunteneet toisemme n. 35 vuotta ja asuneet yhdessä yli 20 vuotta.
Mitä olen tehnyt väärin?
Voi olla ettet koskaan saa tietää, kuinka kauan, etkä välttämättä ole tehnyt mitään väärin, olet vain ollut sinisilmäinen ja luottanut.
Tietysti, sinä voit koska tahansa, ohimennen mainita miehelle, että tiedät. Onko hän niin pahapäinen, että pelkäät uloslentoa? Ei sinun tarvitse pelätä, että jäät taivasalle, voithan ennakoida ja hommata jo varulta oman asunnon ja kertoa vasta sitten.
taas hävettää sukupuoleni puolesta.
ei ei näin, miksi yleensäkkin pettäminen on niin trendikästä nykyään, kukaan ei muista avioliittolupaustaan, ihmiset katsokaa peiliin.
Ja sinulle voimia, ja veikkaan että on paras erota.
Heippa
Niin olen pahoillani sinun puolestasi ja itsellekin tuli paha mieli niin voi vaan
kuvitella miltä sinusta tuntuu.
Kyllähän se pettäminen on aika syvä loukkaus toista kohtaan.
Mutta älä tee nyt tunnekuohun vallassa mitään hätiköityjä päätöksiä??!!
Mutta kysyisin sinulta että mitä sinä tekisit itse???
Joo äläkä todellakaan itseäsi syytä sillä ei sinussa ole mitään vikaa ja sinä
olet uhri ( se on hassua kun yleensä vastaavissa tilanteissa uhri syyllistää itseään )
Minä kyllä kertoisin sinuna heti mitä tietäisit asiasta niin siitä se asia sitten
selkiytyisi ja olisi sitten ratkaisu mikä tahansa.
Sitä ei kannata pelätä että miehesi heittää sinut kotoa pois sillä kunta / kaupunki
on velvollinen järjestämään asunnon ja perustoimeentulon eikä kannata kyllä
jäädä toisen jalkarätiksi.
Onko sinulla ystäviä / kavereita jolle voisit kertoa iloja ja suruja??? sillä se helpottas elämääsi.
Ja kun ihmisellä on elämässä ongelmia niin muista että ikinä ei pidä jäädä ongelmien
kanssa yksin sillä sillon on äkkiä sellaisessa oravan pyörässä että tuntuu ettei
näe asiassa ulospääsyä.
Mutta kyllä elämä järjestyy vaikka on vaikeata ( sen tiedän omasta elämästä ) usko minua
Kaunista alku vuotta sinulle
Pettäminen on tietysti toisen toteuttamaa, mutta välttäisin kuitenkin vajoamasta uhrin asemaan. Tottakai pettäminen loukkaa ja ei minustakaan ole millääntavalla hyväksyttävää. Ja on varmasti käytävä läpi sen nostattamat tunteet, tuskin muuten pääsee eteenpäin.
Mietin, mitä itse tekisin, niin kyllä se niin on, että asia, mikä vaivaa ja ihmisten välillä kaihertaa on hyvä ottaa puheeksi. Kummankin olisi sitten kannettava vastuu omista tekemisistään ja tekemättömyyksistään.
Puhumisesta se lähtee. Sitten aika näyttää, mitä ratkaisuja pitää tehdä ja mitä kukakin haluaa.
Kiitos tuestanne kirjoittajat. Tämä epävarmuuden tunne todellakin repii minua niin henkisesti kuin fyysisestikin aika tavalla. Olen siinä vaiheessa, että syyllistän asiasta itseni vaikka todellakin tiedän ettei sitä minun pitäisi tehdä. Tuntuu vain niin äärettömän pahalta, että ihminen jota rakastaa ja johon on luottanut, pettää luottamuksen. Onko pettäminen tulkittava niin, että mieheni ei enää rakasta minua. Hän on joskus aikoja sitten sanonut minulle, että "rakkaus ei lopu ja kohde ei muutu", mutta tässä tilanteessa sitä on erittäin vaikea uskoa.
Olen tukalassa tilanteessa myöskin asumisen ja taloudellisen tilanteen suhteen. Asunto on miehen, minulla ei ollut äitiyspäivärahoista sijoittaa asunnon ostoon, eikä mies halunnut minua osakkaaksi siihen. Olen hoitanut lapset kotona pieniä pätkätöitä ja opiskeluja lukuunottamatta koko ajan. Minulla oli vakituinen työ kun ensimmäinen lapsemme syntyi, mutta jäin työstä sitten toisen lapsen syntymän jälkeen pois kokonaan. Olin naivisti sitä mieltä, että jommankumman vanhemmista pitää olla lasten lähellä. Mieheni on taas saanut mennä työn perässä aina ulkomaita myöten. Ja aina kun hän on lähtenyt olen luottanut.