Miten selviytyä erosta
Olen ollut avoliitossa päälle 4 vuotta ja meillä on ex-mieheni kanssa 2,5 vuotias tytär.
Nyt mieheni päätti lähteä. En tiedä mitä tehdä.
Asumme vielä toistaiseksi samassa asunnossa ja vähän yli kuukausi sitten muutimme uudelle paikkakunnalle. Ideana oli säästää rahaa ja hommata oma asunto jossain kohtaa. Äitini asuu täällä, ja hän olisi pystynyt auttamaan lapsen hoidossa niin olisimme jopa säästäneet hoitokuluissa.
Ongelmana on se että kaikki ystäväni, koko sukuni ja elämäni on edellisellä paikkakunnalla. Ja koska ero tuli niin nyt minulla ei ole mitään milla pääse liikkumaan mihinkään, joten en pysty näkemään ketään. Ja kaiken lisäksi olemme niin maalla että täältä ei edes julkinen juurikaan kulje.
Olen sellainen ihminen, joka tarvii ihmisiä ympärilleen että selviää ongelmista. Ja nyt kun en pääse millään mihinkään, enkä pääse näkemään ketään niin en tiedä miten selviän tästä tunnemyrkystä mikä velloo sisälläni. Olen romahtamispisteessä.
Olen aina pitänyt itsestäänselvyytenä suhdettamme. Ongelmia on ollut ja välillä jopa niinkin isoja että on tuntunut että tästä emme selviä, mutta joka kerta ollaan selvitty. Joten nyt kun tämä tilanne tuli eteen eikä enään pystytty sitä selvittämään, niin mulla meni pasmat sekaisin.
Itselläni on monen vuoden ajalta mielenterveysongelmia ja olen aian taistellut masennusta vastaan.
Ex-mieheni olikin se joka nosti minut pohjalta ja auttoi minut jaksamaan ja nyt kun se yksi asia joka minut on pitänyt pinnalla, tukenut ja potkinut eteenpäin isojenkin ongelmien keskellä, lähtee pois niin miten saan pääni kuntoon.
Tyttäreni on tällä hetkellä ainoa asia, mikä auttaa minua jatkamaan eteenpäin.
Haluaisin saada vinkkejä ja neuvoja siihen, miten pystyn päästäämään irti ja yrittää elää itsenäistä elämää, ilman entisen elämäni keskipistettä. Kuinka voin helpottaa asiaa itselleni edes siedettäväksi. Tai miten pääsen uuteen alkuun. 😯🗯️
Hei! Onko sinulla ystäviä, joita voisit pyytää käymään luonasi? Kaikki tuki olisi nyt tarpeen, yksin on vaikea jaksaa. Jos tilanne tuntuu ihan ylivoimaiselta, niin ammattiauttajallekin voisi olla hyvä purkaa tuntojaan. Tilanteesi kuulostaa kyllä tosi ikävältä. Vaikka itsekin olen hiljattain eronnut, niin on kovin vaikea antaa neuvoja. Arkisista asioista huolehtiminen edes yksi asia kerrallaan voi pitää pinnalla, samoin neljän seinän sisältä ulos lähteminen. Minua on auttanut se, että olen lukenut paljon kohtalotovereiden kertomuksia ja kirjoitellut tälle foorumille. Kaikesta huolimatta on mukava huomata että ei ole kokemuksensa kanssa yksin. Voimia sinne!
Hei. Minäkin olen ollut kovin sinisilmäinen. Sain selville että mieheni on pettänyt minua ainakin kahden naisen kanssa yli 10 vuotta sitten. Tällöin asiasta puhuttiin paljon kylillä kun olen pieneltä maaseutupaikkakunnalta. En ymmärtänyt vaan kuvittelin että meidän avioliitto yritetään kaataa ja samalla meidän yritys. En siis uskonut. Mieheni jopa lähti kerran kesken päivän naisen luo ja poikani koulukaveri oli kertonut mieheni vierailleen siellä usein. Toinenkin nainen on ja muista en tiedä. mieheni on ollut paljon pois viimeisen 10 vuoden aikana ja minä hoitanut yritystä. Miehelläni on väkivaltaista käytöstä ja narsismityyppistä myös. En ole puhunut mitään vaan koetan ensin itse selviytyä ja selvittää asiat lakimiehen kanssa. Tiedän ettei mieheni myönnä mitään. Haluan lähteä tästä liitosta. Avioliittoa on takana melkein 30 v ja lapset täysikäisiä. Unet on menneet ja psykologille pääsee vasta vähän ajan päästä tth kautta. Kriisi on päällä.