Olen vajaa 40 perheen äiti, kaksi ala-astelaista lasta. Olen ollut mieheni kanssa 16-vuotiaasta ja reilut 10 v. olemme olleet naimisissa. Sain tietää viikko sitten, että miehelläni on ollut rinnakkaissuhde 1,5 vuotta. Sain tietää suhteesta pahimmalla mahdollisella tavalla; tämä nainen viestitti asiasta minulle ja viestit olivat härskillä tavalla seksipitoisia eli viesteissä hän kertoi, kuinka on lauennut mieheni käsittelyssä viisi kertaa peräkkäin ja kuinka mieheni tykkää 69 asennoista yms. Olin lasten kanssa kotona, kun ymmärsin viesteistä, että viestit ovat täyttä totta. Mieheni ei voinut kuin myöntää asian tullessaan kotiin. Onneksi pystyin hillitsemään itseni edes puolittain lasteni vuoksi. Tämä puolitoista vuotta on ollut raskasta aikaa eli meillä on mennyt huonosti. Miehelläni oli vaikeuksia silloisessa työpaikassaan eli en paljoa valehtele, jos sanon, että hän kävi lähettä born outtia. Lisäksi mieheni sairastuminen lisäsi taakkaamme ja näin siis omin silmin, että hänen oli paha olla. Pari kuukautta ennen suhteen paljastumista ihmettelin kylllä, miksi hän ei koskaan koske minuun ja seksiä oli noin kerran kuussa. Kyselin häneltä, onko hänellä toinen, mutta ei myöntänyt. Ironista tässä on se, että sain hänet silloin heti kiinni, kun hän ensimmäistä kertaa oli naisen kanssa; S-etukorttia oli vingutettu hotellihuonetta varten ja kun tivasin häneltä, että mitä olet tehnyt kyseisessä hotellissa, niin asia meni sen piikkiin, että kortti on luettu väärin. Selvitin kortin tapahtuman ja minulle sanottiin, että kortti on vedetty koneesta läpi, ei siis käsin näpytelty, näin ollen virhemahdollisuutta ei ollut. Minä en alitajunssani uskonut häntä, mutta kun hän sanoi, että on loukkaus häntä kohtaan, että epäilen häntä, annoin asian olla. Muutenkin hän on ollut kireä, poissaoleva tämän 1,5 ja loukannut minua sanoillaan ja nämä viimeiset kaksi kuukautta kulki aina kännykkä kädessään, tietysti kun nainen viestitteli koko ajan. Mieheni sanoi, että hän teki väärin ja sanoi, että yritti lopettaa suhdettaan, mutta nainen kiristi sillä, että kertoo minulle, näin ollen mieheni kävi vastentahtoisesti hänen luonaan viimeiset kuukaudet. Uskon häntä tässä asiassa, koska nainenhan toteutti uhkauksensa vihdoin ja viimein mieheni sanoessa hänelle, ettei jaksa enää, tapahtuu stten mitä tahansa. Tämä nainen oli pyytänyt miestäni jättämään minut ja lapset ja mieheni ei suostunut siihen. Olin niin jätkyttynyt ensimmäisen yön, että nukuimme sylikkäin mieheni kanssa ja itkimme molemmat ja hän pyysi anteeksiantoa, että tahtoo todellakin vielä yhden mahdollisuuden. Hän sanoi, ettei koskaan ole aikonutkaan jättää meitä, ja väitti, ettei koskaan rakastanutkaan tuota naista. Hän ei osaa selittää miksi teki niin kuin teki; ehkä hän ihastui naiseen, ehkä halusi kokeilla, pystyykö vielä iskemään itselleen jonkun ja kaipa siinä oli viehätyksensä kun sai hotellihuoneessa harrastaa salaa seksiä. Ainoa positiivinen asia on tässä se, että kaikki tapahtuivat muualla paikkakunnalla ja mieheni tosiaan teki kaiken niin salaa, ettei kukaan muu meidän lisäksi teidä asiasta. He eivät näyttäytyneet koskaan yhdessä, vaan olivat aina hotellihuoneessa ja poistuivat ja saapuivat huoneeseen eri aikaan.
Mieheni sanoi, että hän on loukannut minua pahimmalla mahdollisella tavalla ja tietää, että tässä voi mennä vuosi tai pari ennen kuin ollaan joten kuten tästä selvitty. Aina iltaisin olen hänen kainalossaan ja kun kyselen kaikkea mahdolista tästä naisesta, niin hän alkaa jo hermostumaan, kun sanoo, ettei halua kertoa mitään yksityiskohtia, koska se ei kuulemma auta minua, kärsin vaan lisää. Minä tietenkin tunnen itseni maailman rumemmaksi naiseksi, ja että minussa on jotakin pahasti vialla, mieheni vakuuttaa rakastavansa minua ja sanoo minun olevan hänen rakkautensa, jonka kanssa tosiaan vanhennutaan yhdessä. Minä loukkaan häntä joka ilta repimällä kaiken aina uudestaan auki, mieheni toivoo, että katsottaisiin tulevaisuuteen. Mieheni kärsii yhtä paljon kuin minä, hän on laihtunut ja laihtuu vaan ja hänestä tun tuntuu, että pää räjähtää.
Minä olin ihan varma, että erotaan, kun tästä kuulin, mutta minun on pakko ajatella jatkoa myös lasteni kannalta, en ikinä haluaisi erottaa heitä isästään. mieheni on nyt ollut paljon lastensa kanssa ja vienyt arkea eteenpäin, koska minä olen täysin lamaantunut, tuntuu, ettei millään ole enää merkitystä. Joka päivä hän on sanonut, että anteeksi ja joka päivä hän kertoo tekstiviestein tai suoraan,että rakastaa minua ja että haluaa yrittää ja näyttää, että rakastaa todellakin minua ja yrittää pikkuhiljaa saada lujottamukseni takaisin…. Ja mitä minuun tulee, niin rakastan edelleen häntä, ja haluaisin todella yrittää ja uskoa yhteiseen tulevaisuuteen hänen kanssaan. olen sanonut, että kaiken pitää suhteessamme muuttua, että emme voi vaan jatkaa siitä, mitä 1,5 vuotta sitten oli; silloinhan joku oli pahasti pielessä, koska mieheni haki uutta ihastusta. ihmeellisintä tässä on nyt se, että olemme rakastelleet kolme kertaa viikon aikana ja sanoisin, että se on ollut varsin intohimoista, tarraudunkohan minä häneen vai mitä ihmettä päässäni liikkuu, kun olen täysin vapautunut hänen kanssaan ja haluan häntä oikein todella pitkästä aikaa.
Miten saan arjesta taas kiinni? Mistä saan voimaa ja iloa, kun tuntuu, että millään ei ole mitään väliä? ☹️
Huh hu, lisää tuulimyllyjä taas vastassa. Eilen tämä nainen sitten otti yhteyttä mieheeni ja kuullosteli tietenkin, ollaanko vielä yhdessä, mieheni teki selväksi, että yhdessä ollaan ja mies ei aio kotoaan mihinkään lähteä,taas alkoi kiristää miestäni, että kertoo minulle "lisää" ja minulle tuli taas "kivoja" tekstiviestejä. Johan taas sai minun epäilemään miestäni, oli varsinainen trauma taas. Mies oli ihan poissa tolaltaan ja itkikin minulle puhelimessa, soitti sitten viimeisen kerran naiselle jä käski jättää meidät rauhaan. Oli huutanut kuulemma niin kovaa kuin jaksanut ja tehnyt selväksi, ettei missään olosuhteissa enää halua naista elämäänsä. Nainen teki selväksi sen,että hän aikoo tuhota meidän moelmpien elämän ja vihaa kuulemma minua niin paljon. Ja tämä nainen kertoi, että rakastaa miestäni ja haluaa hänet. Onko tuo rakkautta? Minusta alkaa jo mennä sairaalloiseksi.
Mies tuli illalla kotiin ja kun halasin häntä eteisessä, niin hän alkoi itkemään, sanoi, että on ihan loppu. Minun mieheni ei itke ihan pienistä. Sanoi, että ei todellakaan olisi ikinä kuvitellut, että tämä menee tämmöiseksi. Juteltiin asiasta ja päätettiin, että jatkossa jos yhteyksiä tulee, niin kylmän rauhallisesti vaan puhelut poikki ja minä en vastaa viesteihin enää mitään, vaikka tulisi mitä paskaa niskaan. Sitä vaan pelkää, että kuinka pitkälle nainen on valmis menemään? Ja jatkuuko tämä kiusanteko?
Onneksi tänään on ensimmäinen keskusteluaika, nyt jos koska me molemmat tarvitaan sitä. Juuri kun ollaan saatu asioita hiukan järjestykseen, niin pudotaan taas kuilun pohjalle.
Mutta hyvä asia oli, että yhdessä lähdettiin heti lenkille kaksin, kun mies tuli kotiin. Purettiin heti päivällä tapahtunut ja päätettiin, että periksi ei anneta. Mies rauhoittui selvästi, mutta kyllä tietyllä lailla on kuin maansa myynyt, surullinen. Mutta sanoi, että nyt tarvitsee minua enemmän kuin koskaan, ettei selviä tästä ilman minua.
Hei,
Voimia teille molemmille tässä raastavassa tilanteessa - tuon hylätyn naisen raivo on aikamoinen; koki narsistisen loukkauksen, kun miehesi rakastaa sinua ja haluaa säilyttää SINUT elämässään. Tuskassaan nainen on valmis riehumaan sinne tänne ja pyrkien loukkaamaan teitä. Surullinen tapaus. Voit todellakin olla varma, ettei miehesi näe siinä naisessa enää mitään kaunista ja hyvää. Upeaa tuo, että puhutte ja käsittelette heti tilannetta.
Tästä kun selviätte toinen toistanne tukien, on suhteenne ja vahva ja varmasti monessa mielessä entistä parempi - ainahan se tietty arpi säilyy, mutta muuta tulee myös lisää. Valitsemanne toimintatapa on aivan oikea - jos nainen jatkaa häiriköintiä, ajankohdat ylös ja säilytätte puhelutiedot - sitten vaan yhteys poliisiin.
Omassa paljon miedommassa tilanteessamme, kun mieheni vaatimuksestani katkaisi välit mietintäajakseen tähän meidän yhteiseen ystäväämme, koki nainen sen epäreiluksi ja valitteli omalle exälleen tätä, ettei saa pitää yhteyttä. Tuo hänen exänsä oli siihen todennut, että millä ne (minä ja mieheni) estäisivät tuon yhteydenpidon, poliisilla vai?
No, oma mieheni oli pakosta katkaissut yhteydenpidon vastoin omaa haluaan toisin kuin teillä ja poliisia ei varmasti olisi otettu mukaan, vaikka kuinka olisin vaatinut mikäli nainen ei olisi jättänyt miestäni rauhaan. Itse lähetin hänelle tekstarin pyytäen häntä noudattamaan mieheni toivetta yhteydenpidon katkaisemiseksi ja viestittelymme päättyi hänen viestiinsä, ettei sydän tunne kieltoja tai jotain muuta harlekiiniroskaa - onneksi en enää edes kunnolla muista. Että tällainen ystävätär.
Jasse,
kyllä minun täytyy sanoa, etten ihan oikeasti olisi uskonutkaan, että tuollaisia ilkeitä, härskejä naisia on olemassakaan, huh hu, viestit minulle pelkkää panojuttuja, ja miehelleni taas rakkauden tunnustamista puhelimessa itkun ja raivon kera, että en tiedä sitten onko tuo "normaalia" käyttäytymistä vai meneekö jo sairauden puolelle...
Juu, nyt olen ainakin täysin varma siitä, että mieheni EI KOSKAAN tee tätä temppua uudelleen, sen verran karvaan opetuksen on saanut. Eilen sanoi kävelylenkillä, että tämä juttu on kuin jostain saippuasarjasta, elokuvasta, ei meinaa uskoa, että tälläistä tosiaan tapahtuu ihan OIKEASTI ja vielä meille.
Heippa,
eilen oltiin ekaa kertaa sitten parisuhdeneuvonnassa. Ihan positiivinen kokemus oli, että onneksi mentiin, miehenikin sanoi, ettei tuntunut niin kamalalta, mitä aluksi kuvitteli sen olevan. Sen verran sitten terapeutti sanoi miehelleni, että minun täytyy saada tietää tästä toisesta naisesta ja heidän suhteestaan tiettyjä asioita ja mennyt on puhuttava, muuten meidän yhteiselämä ei voi jatkua. Eli jatkossa mieheni joutuu sitten puhumaan suhteestaan tähän naiseen, jos haluaa, että me jatketaan yhdessä. Terapeutti käski nyt olla puhumatta tuosta naisesta eli en saa nyt kuukauteen ottaa asiaa puheeksi, ja otin tietysti jo eilen, eli heti kättelyssä tein virheen. No, eipä tämä asia tästä eteenpäin ilman terapeuttia mene, mies menee aina lukkoon, kun tästä naisesta ja mieheni suhteesta jotain yrittää onkia, joten kaipa mun täytyy olla nyt kuukausi hiljaa. Saatiin heti viisi aikaa, joten seuraava aika on kuukauden päästä ja sitten tapaamiset joka toinen viikko eli kesäkuuhun asti sovittu ajat ja jatko katsotaan sitten, miten on tarvis.
Huh huijaa, on tämä siltikin niin vaikeata, mies jo siis tietää, että meidän on menneisyys puhuttava, että pystytään menemään eteenpäin. Mutta silti mies vaan sanoo haluavansa unohtaa tuon naisen ja haluavan mennä eteenpäin, ei haluaisi siis muistella mennyttä enää eikä siis mitenkään vapaaehtoisesti puhu tästä naisesta.
Että siinä kai meidän naisten ja miesten erot menee, toinen haluaisi jauhaa mennyttä toinen ei. Mutta kaiken kaikkiaan olen varma siitä, että mieheni tarvitsee just tätä, halusi hän sitten puhua tai ei.
Hei!
Vaimoni lopetti juuri suhteen mieheen, jonka kanssa oli enemmän tai vähemmän kahden vuoden ajan.
Tiesin suhteesta alusta lähtien. Olimme tulla hulluiksi molemmat.
Vaimoni monesti vakuutti etteivät he ole enää yhdessä, mutta jokin tunne esti minua uskomasta. Ja oikeassa olin...
Sitä suhdetta ennen hänellä oli vuoden verran suhde erääseen toiseen mieheen. Lisäksi yhteisen historiamme aikana hän on !pettänyt! useita kertoja.
Aloimme nuorina seurustelemaan, 15 vuotta sitten. Nyt on lapset, talo, yhteiset työkuviot ym... Yhtä helvettiä on monesti ollut ja sormukset lennelleet ja sen sellaista.
Rakastan vaimoani mielettömästi ja olen ollut hänelle uskollinen, vaikka ei olisi tarvinnutkaan.
Kaiken tämän helvetin keskellä, johon sisältyi myös työn puolelta pari burnouttia, olen oppinut elämään paremmin ja voimakkaammin.
Olen oppinut rakastamaan rakastamisen voimalla, ilman ehtoja ja sääntöjä.
Oppinut sen, ettei toista saa omistaa. Ei ruumista eikä sielua. Ei edes haluta omistaa.
Nykyään rakastan vaimoani ja koko maailmaa enemmän kuin koskaan ennen.
En rakasta epätoivolla ja menettämisen pelosta, vain rakastan .
Vaimoni on suuresti helpottunut kun päästi irti suhteestaan.
Olemme molemmat olleet pitkään masentuneita ja uupuneita, mutta elämä voittaa. Kai.
Tällä hetkellä rakastamme toisiamme vapautuneimmin kuin koskaan.
Olen oppinut, että miltei jokaisesta asiasta voi löytää jotain hyvää ja kasvattavaa.
Olen sinnitellyt ilman lääkityksiä, vaikka ei ehkä ole ihan järkevää. Voimia haen urheilusta, sekä akupunktiosta. Opetten myös meditointia, se rauhoittaa kummasti.
Monesti elämä tuntuu romahtavan ihan pikkuasioihin, jotka pitäisi tehdä. Ei vain jaksaisi.
Eikä aina jaksaisi olla aviomies eikä isä, mutta jaksettava silti on.
Voimia teille hirmuisen paljon ja onnea tulevaisuudelle.
Ite ajattelen aina, että elämää tämä vain on.
Ja että elämä on lyhyt.
Yksi neuvo minulla sinulle on. Se on vaikea toteuttaa, mutta kannatta yrtittää.
Sinun täytyy antaa anteeksi sille naiselle, muuten elämäsi tuhoutuu katkeruuteen.
Tiedän mistä puhun🙂🙂🙂
Ei mulla ole mitään anteeksiannettavaa tälle naiselle, en minä hänelle ole vihainen, minun mieheni teki aloitteen suhteen aloittamiseksi. Ei minulla ole tuolle naiselle mitään sanottavaa, ei katkeruutta, ei mitään. Ainoa asia, jonka toivoisin, olisi se, että hän jättäisi meidät vihdoin ja viimein rauhaan, jotta voisin yrittää jatkaa matkaani mieheni kanssa. Mutta hän sotkee koko ajan ja yrittää sepittää valheita, jotta meidän liittomme kaatuisi. Sitä hän yrittää, sen hän on suoraan miehelleni sanonut.
Minun pitää antaa anteeksi miehelleni, tuo toinen nainen on sivuseikka.
Sen verran täytyy kyllä sanoa, että toista kertaa en pysty pettämistä anteeksi antamaan, en edes tahdo. Niin suurta anteeksiantoa minulla ei ole, valitettavasti. Että kyllä tämän täytyy nyt olla ensimmäinen ja viimeinen kerta, en halua itseäni enää toista kertaa, nin pohjalle, en koskaan.
Hei! Miten olet selvinnyt, sait vaativan haasteen, tai saitte molemmat. Miehesi tietää että muutaman viikon kuluttua asiat nostetaan pöydälle ja niistä puhutaan terapeutin ohjauksessa, (hän sai tehtävän valmistautua siihen) ja sinä taas sait tehtävän välttää asiasta puhumista kuukauteen.
Olet hyvä kirjoittamaan, jatka kirjoittamista, vaikka omaan vihkoosi, kirjoita kaikki "paska" ulos mitä mieleen tulee, ilman kontrollia, on hyvää itseterapiaa, ja ei kaduta jälkeenpäin, pidä ne itselläsi. Voit havaita että purat ulos sellaistakin mitä et olisi tullut kertoneeksi ns. kontrollikeskustelussa, tai silloin kun tiedät kirjoittavasi jotain toisten luettavaksi. Tyhjä paperi, tunti omaa aikaa, ja anna tekstin tulla (minulla se toimi aikoinaan kun asiani olivat kurjasti - mutta olemme erilaisia, yhdelle auttaa yksi keino toiselle toinen)
Voimia sulle että jaksat tässä tilanteessa katsoa arkeanne koko perheen kannalta, ja huomioida omien tarpeittesi lisäksi heidät.
Hyvää Pääsiäistä sinulle ja perheellesi!
Puolukka kirjoitti 7.4.2009 9:0
Hei! Miten olet selvinnyt, sait vaativan haasteen, tai saitte molemmat. Miehesi tietää että muutaman viikon kuluttua asiat nostetaan pöydälle ja niistä puhutaan terapeutin ohjauksessa, (hän sai tehtävän valmistautua siihen) ja sinä taas sait tehtävän välttää asiasta puhumista kuukauteen.
Olet hyvä kirjoittamaan, jatka kirjoittamista, vaikka omaan vihkoosi, kirjoita kaikki "paska" ulos mitä mieleen tulee, ilman kontrollia, on hyvää itseterapiaa, ja ei kaduta jälkeenpäin, pidä ne itselläsi. Voit havaita että purat ulos sellaistakin mitä et olisi tullut kertoneeksi ns. kontrollikeskustelussa, tai silloin kun tiedät kirjoittavasi jotain toisten luettavaksi. Tyhjä paperi, tunti omaa aikaa, ja anna tekstin tulla (minulla se toimi aikoinaan kun asiani olivat kurjasti - mutta olemme erilaisia, yhdelle auttaa yksi keino toiselle toinen)
Voimia sulle että jaksat tässä tilanteessa katsoa arkeanne koko perheen kannalta, ja huomioida omien tarpeittesi lisäksi heidät.
Hyvää Pääsiäistä sinulle ja perheellesi!
En ole pystynyt valitettavasti olemaan hiljaa, on tullut päästeltyä yhtä sun toista. Mutta on päiviä, jolloin en puhu asiasta mitään. Mutta nyt ajattelin olla hiljaa tämän kaksi ja puoli viikkoa, vaikka sitten hammasta purren, päästelen sitten siellä terapiassa kaiken ulos. Miksi tässäkin tapauksessa pettäjää suojellaan? Petetty joutuu olemaan hiljaa sen tähden, ettei pettäjä vaan lähde karkuun, kun ei pysty omasta virheestään puhumaan ja kantamaan vastuutaan. Mun on edelleen paha olla ja ymmärrystä ei ole, pystyn kuitenkin olemaan mieheni lähellä, eli olemme kaikesta huolimatta läheisempiä kuin koskaan. Miksi se sitten ei riitä? Edelleen joka päivä kertoo rakastavansa minua ja tulee tekstiviestejä ja illalla nukutaan sylikkäin. Kun aikaisemmin sanoin, että tulee päästeltyä välillä kaikkea, niin joskus vaan sisin niinkuin "räjähtää", haluaa vaan loukata toista, niinkuin hänkin loukkasi minua ja ei todellakaan pysty sitä omaa pahaa oloaan peitteleen kun se tulee ihan hyökyaallon tavoin. Mitä siinä tilanteessa pitäisi tehdä? Tiedän, tämän asian märehtiminen ei keskenämme johda mihinkään, mutta minkä minä omalle olotilalleni voin?
Onko tämä "rääkki" edes vaivan arvoista? Mistä tietää, että kannattaa tosiaan laittaa itsensä likoon? Miksi ihmeessä mieheni roikkuu tässä, kun on jo kerran pettänyt? Miksi pettäjä useimmissa tapauksissa haluaa jatkaa väen väkisin liittoaan, vaikka takana olisi pitkäkin rinnakkaissuhde?? Eikö tämä toinen nainen ole ollut minua tärkeämpi, kun on vienyt minulta kaiken tuona kahtena vuotena? Onko se niin, että vaimo kelpaa taas, kun jännitys on koettu ja salarakas ei tunnukkaan enää niin kivalta? Niin vaimohan antaa aina anteeksi, tapahtui mitä tapahtui, onko se oikein?
Ja väen väkisin mieheni väittää, että hän TODELLA rakastaa minua, hän on siksi
minun kanssani, kun haluaa sitä todella, ei kuulemma säälistä, ei syyllisyydestä. Hän on kärsivällinen, ei syytä ei hauku, kertoo vain, että rakastaa ja sanoo, että mun lähellä on hyvä olla. Hän katuu syvästi, että on käyttaytynyt minua kohtaan ilkeästi, valehdellut, pettänyt minua ja pitänyt minua itsestään selvyytenä. Hän sanoo, että ansaitsen parempaa ja hän sanoo, että tulee korvaamaan kaiken, että näyttää minulle, että minun kannattaa jatkaa hänen kanssaan.Musta tuntuu, että minusta tulee vanha katkera akka, kun tuntuu tosiaan, ettei tilanne etene mihinkään päin.
Joo, mä olen ottanut jo vihon, johon on tullut vähän kirjoiteltua, jos se vaikka auttaisi asiaa. Täytyykin alkaa "päästeleen" oikein kunnolla...!
Kiitos kun kyselit, tuntuu mukavalta kun joku ulkopuolinenkin antaa neuvoja selviytymiseen.
Onko vinkkejä, miten jaksaa tämän toisen naisen viestittely? Niitä tulee aina viikon välein ja ovat todella härskejä panojuttuja, eli hän kertoo mitä mieheni ja hän ovat tehneet. Mieheni kieltää, etteivät viestit pidä paikkaansa eli heidän seksinsä ei ole ollut niin "rajua", mitä nainen väittää. Ajatelkaa, hän sanoo mm.viestissään, että mieheni sperma on hyvää, antaa minulle vinkkejä, kuinka tyydytän mieheni yms. Onko tämä nainen ihan terve? Pelkään todella kuinka pitkälle hän aikoo mennä.. koska alkaa töihin tulla viestejä, kun mun työnumero löytyy ihan nimellä netistä. Miehelleni hän ei ole soittanut eikä ottanut millään lailla yhteyttä lähes kuukauteen, näin mieheni ainakin vannoo. Eli nainen ottaa vain minuun yhteyttä, loukatakseen lisää ja tuhotakseen minut. Päättäväisesti olen päättänyt olla vastaamatta hänen viesteihinsä, niin me sovittiin yhdessä mieheni kanssa. Olen siis kertonut naiselle viimeisessä viestissäni, että jättää minut rauhaan tai vien viestit poliisille. Ei näköjään tehonnut millään lailla, mielestäni viestit muuttuvat vaan "julmemmiksi". Pitäisikö vaihtaa puhelinnumero salaiseksi ja lopettaa liittymä, ettei tulisi luettua niitä viestejä? Mitä mieltä olette? Tuhoaako nainen sittenkin meidän elämän? Lopettaako hän ikinä? Mitä minä teen?😭
Uutiset (en tiedä menikö laki läpi)
Kotirauhan rikkomiseen voisi jatkossa syyllistyä myös tekstiviestejä lähettämällä (29.1.2009 15:43)
Rikoslakia halutaan muuttaa siten, että kotirauhan rikkomiseen voisi syyllistyä myös tekstiviestejä lähettämällä. Esityksen mukaan asiattomien tekstiviestien lähettäminen on rinnastettavissa häiritseviin puhelinsoittoihin. Valtioneuvosto hyväksyi esityksen sisällön ja presidentti antaa sen eduskunnalle 29. tammikuuta. Lue lisää »
Lisäksi on vielä Työrauha, ei senkään rikkominen ole sallittua. Ei sinua saa häiritä työssä. Ja tuskin sen naisenkaan työnantaja hyväksyy sitä että hän työaikana harrastaa noin kyseenalaista toimintaa.
1. säilytä viestit
2. älä vastaa niihin
3. ole yhteydessä poliisiin (voit ainakin soittaa ja kysyä miten menetellä)
Nainen on sairas ja haluaa rikkoa perheesi, älä "kiusallakaan" anna hänelle voittoa.
Jaksamista sinulle.
Saatko puhelimeesi estoa, ettei häneltä tulevat viestit tule perille?..saako sellaista tehtyä?
Tuo nainen ei ole terve, hän on katkera ja kostonhimoinen.
Olen kanssasi suunnilleen samaa mieltä, että miksi pettäjää jotenkin suojellaan, hän on päätöksensä ja valintansa sillä hetkellä tehnyt, kun on pettänyt...valinnut sen toisen.
Onko nämä pettäjät niin heikkoluontoisia, että lähtevät jokaisen mukaan joka hiukka vihreää näyttää, vilauttaa varmasta saannista? Siinä vilahtaa aiemmin annetut lupaukset kuin vesi hanhen selästä.
Olen itse ollut joskus "anteeksianto automaatti" ja minä häpeän omaa käytöstäni. Nyt tällä järjellä ja kokemuksella, anteeksiannosta ja uudelleen yrittämisestä ei edes keskustella, se on siitä poikki ja kerralla, tuli mitä tuli, mutta armopaloja en enää hyväksy.
Niinkuin entinen mies humalapäissään sanoi, kun saa anteeksi, voi tehdä uusia...
hei, toinen terapiaistunto takana. Helpotti hirveästi puhua siellä ja miehenikin alkukankeuden jälkeen puhui itsekin siellä. Meidän välillä on ollut alusta lähtien tässä jutussa se ristiriita, että mieheni haluaisi jo unohtaa ja minä haluaisin puhua tapahtuneesta; terapeutti sai mieheni käsittämään, että minä en pysty unohtamaan ja anteeksi antamaan, jos asiaa ei käsitellä, että petetyn logiikka ei vaan mene niin, että asia jätetään puimatta. Hän sanoi suoraan miehelleni, että jos haluat, että avioliitto pysyy kasassa, niin sitten on vaan puhuttava, vaikka se olisi kuinka epämielyttävää tahansa. Mieheni oli kuin piinanpenkissä, mutta terapian loputtua sanoi, että tuntuu kuin oltaisiin askeleen edempänä. Mieheni sanoi, että pelkää riitoja ja haukkumisia kotona, että mitä tästä istunnosta seuraa, mutta terapeutti sanoi, että meidän kuuluukin tapella tästä asiasta vielä monta kertaa, että se on ihan oikein, pahemmin olisivat asiat, jos ei asiasta mitään riitaa kotona tulisi. Ja hän sanoi, että ei kukaan pettäjä pääse tämmöisestä asiasta kuin koira veräjästä, aina saa haukkuja niskaansa. Ja jos asiaa ei tarpeeksi käsitellä, niin vaikeudet ovat jossain vaiheessa edessäpäin.
Minulla oli eilen kevyempi olo, kuin koko tänä aikana, tuntui, että henki kulki vapautuneemmin ja tuntui kuin osa isosta taakasta olisi jäänyt sinne terapiaan. Tietyt asiat tuli selvitettyä ja uskon, että ne jäävät nyt taakse, eikä minun enää tarvitse niitä päässäni miettiä. Mutta paljon on vielä selvitettävää.
Ensi kertaa on toiveikas olo, että tästä todellakin selvitään yhdessä, matka on vasta alussa ja eteenpäin mennään pienin askelin. Nyt yritän unohtaa tuon toisen naisen ja vaihdoin numeroni salaiseksi, (myös mieheni vaihtoi) olin itse sitä mieltä, että en pääse tuosta naisen ajattelulusta irti, jos luen hänen sairaita viestejään. Minun oloni ei helpotu niitä lukemalla,enkä pääse asiassa yhtään eteenpäin.
Yritän ajatella tulevia päiviä ilman pelkoja, että tämä nainen jättäisi jo meidät rauhaan, eikä mitään viestejä tulisi muuta kautta. Toivon, että hän nyt jo luovuttaisi ja alkaisi laittamaan myös omaa elämäänsä kuntoon.
Onneksi menimme pariterapiaan, se on auttanut suunnattomasti minua ja uskon, että sen vuoksi mieheni tulee myös lähipäivinä näkemään huulillani joskus jopa hymynhäivääkin. Ahdistus ei ole enää koko ajan läsnä, vaan pystyn jo ajattelmaan/tekemään muitakin asioita oikein keskittymällä juuri siihen mitä teen. tiedän, että pahoja päiviä tulee vielä, mutta uskon ja toivon, ettei ahdistus tule enää niin hyökyaaltomaisesti, vaan pystyn jo käsittelemään sitä järkevällä tasolla.
Mieheni käytös on tietenkin auttanut suunnattomasti, joka päivä hän sanoo rakastavansa minua ja kertoo, että olen hänelle maailman tärkein ihminen. Tekee oma-aloitteisesti sellaisia kotitöitä, joita ei ole ennen tehnyt. Edelleen nukutaan sylikkäin, telkkaria katson hänen kainalossaan jne.jne. Tottakai hänelläkin on ollut pahoja päiviä, kun on riidelty ja pahasti on sanottu puolin ja toisin,mutta aina on sovittu ja läheisyys on koko ajan läsnä ja siitä yritän pitää tiukasti kiinni. Kun jokaisena päivänä on riittävästi hellyyttä ja läheisyyttä, toinen ei pääse "karkaamaan" minnekkään, ja näin ollen kuilu ei kasva meidän väliin. Kyllä minun puoleltani on useina päivinä täytynyt löytää "tahtoa rakastaa", kun viha on kasvanut niin suureksi, että mieli olisi tehnyt kävellä ovesta ulos ja luovuttaa. Mutta jokin sidos täytyy olla vielä meidän välillämme, kun aina on kääntynyt puolesta välistä takaisin.
Ja nyt tuntuu siltä kuin maailma kaatuisi... pari kertaa riidelty oikeen kovasti ja päättynyt aina minun kyyneleihin ja mies ollut kova kuin kivi....ehkä hänkin jo väsyy ja haluaa luovuttaa. Miksi alussa takerruin häneen kuin hukkuvaan laivaan, hain turvaa ja lohdutusta? Nyt tuntuu välillä siltä, että viha on kovasti läsnä ja on hälläväliä olo, miksi minun pitäisi roikkua pettäneessä avipuolisossa, olen kuin hukasssa, enkä tiedä mitä tehdä.... tuntuu, että minulta vaaditaan "ihmeparantumista", että minun pitäisi jo hymyillä kevään auringon kanssa, hymyilenkin jo välillä, mutta tuntuu, ettei se riitä... mieheni pelkää minua nukkumaan mentäessä, että mitä tuleman pitää, tuleeko raju riita vai tarrautuminen toiseen kuin hukkuvaan laivaan, yhä enemmän tuntuu siltä, että haluan kauemmaksi hänestä, että miksi haluaisin häntä niin kiihkeästi kun hänkään ei kuitenkaan halua minua, kaikkeni antaneena, tarrautuneena häneen, tuntuu siltä etten ole hänelle se, jota hän himoitsee, haluaa, epätoivoisesti vierelleen, tuntuu,että minä vain tyrkytän itseäni häneen lähemmäksi, hän sanoo kyllä, että hän rakastaa, mutta missä on se intohimo, jota hänen pitäisi tuntea minua kohtaan, takertua kuin hukkuvaan laivaan ja pitää kiinni, epätoivoisesti ja sanoa kiihkein sanoin, minä todellakin rakastan sinua ja haluan vain sinua , teoin ja sanoin ja silmin hän osoittaisi, että TODELLAKIN haluaisi vain minua ja minua ja minua... tuntuu, että hän luopuu jostakin paremmasta nautinnosta, jota ei koskaan voi minun kanssani saavuttaa... ja minä haluan tästä eteenpäin TÄYDELLISTÄ hullaantumista minuun, että minä olen muutakin kuin vain hyvä vaimo, äiti... haluan olla miehelleni jotakin muuta, se paras rakastaja, täydellisen tyydytyksen antaja, kokea yhteen sulautumisen tunne ja se, että hän hullantuu täydellisesti katsoessaan minuun, että minä todellakin olisin jotakin kaunista, sellaista, mitä ei koskaan enää voisi heittää pois.
Tavoittelenko teistä mahdottomia? Vaadinko kenties liikaa? Miksi minusta tuntuu tältä, vaikka mieheni sanoo joka päivä rakastavansa vain minua? Miksi minusta tuntuu siltä, että minusta puuttuu jokin; ehkä se jännitys ja intohimo, salaisuus, joka tekee rakastelusta niin kiihkeää? Miksi hän ei "ota" minua juuri siinä ja intohimoisesti ja näytä, että sinä olet se, mitä haluan? Minusta tuntuu, että minä olen aina se aloitteentekijä rakastelussa, ja nyt tuntuu siltä, että en jaksa enää tyrkyttää itseäni...
Ja mieheni yrittää kovasti, on kultainen, tekee kotitöitä, ottaa vähemmän viinaa ja halaa, katsoo silmiin ja sanoo, että olen tärkeintä hänelle, tulee terapiaan ihan vapaaehtoisesti, mutta miksi minulla on siitäkin huolimatta sellainen olo, että olen se toiseksi paras? Hän on rakastellessamme ihan sellainen kuin ennenkin, ei yritä mitään erikoisempaa, eli ehkä minä vain odotan jotakin kiihkeämpää sen tähden, että tämä nainen on kertonut viesteissään sellaisia, että hän on saanut jopa 5 orgasmia peräkkäin, että minun mieheni tosiaan osaa tyydyttää naisen ja hokee suuseksiä koko ajan, että kuin mahtavaa se on, ja että kuinka minun mieheni osaa sen tehdä. Ja minun mieheni sanoo, että ei itse pidä suuseksistä ollenkaan, että nainen todellakin valehtelee minulle loukatakseen vain minua. Ja mies ei ole koskaan minun kanssani 22 vuoden aikana suuseksistä pitänytkään. Onkohan mieheni kertonut tälle naiselle, ettei pidä suuseksistä ja näin nainen loukkaa minua nyt sillä, vai onko mieheni sitten hullaantunut suuseksiin hänen kanssaan? Auttakaa, pää sekoo, Jasse ja Nennykkä, missä ootte... mitä teen tälle vihalle ja epätieoisuudelle, joka velloo sisälläni?
Hei Sinä joka tämän aiheen olet aloittanut!
Uskottomuus, petetyksi tuleminen, pettäminen -
ihmissihteen kulmakiviä.
Rakastaako - todella -
rakastanko -
todella ?
Te selviätte!
Miehesi on viisas! Onhan hän Sinut valinnut!
Sinä olet viisas! Olethan Sinä Miehesi valinnut!
Ja olette taistelleet!
Ja nyt olette päässeet puhumaan vaitiolotaitoisen ja luotettavan ulkopuolisen tahon avun piiriin!
Onnittelen Teitä!
mikään ei parane vaihtamalla.
luulen.
sen on omat elämänkokemukseni minulle vahvistaneet.
Tsemppiä - valoa - iloa ja voimaa!!!!!!!!!
erakoksiko kirjoitti 2.5.2009 14:57
Hei Sinä joka tämän aiheen olet aloittanut!
Uskottomuus, petetyksi tuleminen, pettäminen -
ihmissihteen kulmakiviä.
Rakastaako - todella -
rakastanko -
todella ?Te selviätte!
Miehesi on viisas! Onhan hän Sinut valinnut!
Sinä olet viisas! Olethan Sinä Miehesi valinnut!
Ja olette taistelleet!
Ja nyt olette päässeet puhumaan vaitiolotaitoisen ja luotettavan ulkopuolisen tahon avun piiriin!
Onnittelen Teitä!
mikään ei parane vaihtamalla.
luulen.
sen on omat elämänkokemukseni minulle vahvistaneet.Tsemppiä - valoa - iloa ja voimaa!!!!!!!!!
Etkä tiedäkkään, kuinka ihanaa on lukea kijroituksesi nyt; juuri äsken mieheni "kosi" minua uudestaan, vanha vihkisormus on ollut sormestani pois kohta neljä kuukautta ja hän sanoi, että tarjolla olisi loppuelämä hänen kanssaan onnellisena ja niin,että hän kunnioittaa todellakin juuri MINUA. Kuohuviinilasissa oli mansikat, (tämä ei ole mieheni tapaista ollenkaan) ja lupaukset hän sanoi niin, että katsoi silmiin. Sisällä liikahti ja liikutus suuri, se oli aitoa ja todellista, että mikään ja kukaan ei voisi koskaan horjuttaa sitä aitoa tunnetta.
Kiitos sanoistasi, -jos mieheni on viisa-, niin olet sinäkin-, muutamalla sanalla viestitit sen olennaisen-, todellakin MINÄ RAKASTAN! Kiitos sinulle, kun kirjoitit ja vastasit hätähuutooni, autoit minua todellakin YMMÄRTÄMÄÄN!🙂🌻