Hei!
Olen uusi kirjoittaja täällä, enkä oikeastaan tiedä, miksi kirjoitan tänne kaikkien luettavaksi. Ehkä siksi, koska minulla on niin paha olla tällä hetkellä. Tuntuu että mikään ei riitä.
Olen ollut yhdessä melkein kolme vuotta ihanan miehen kanssa. Olemme asuneet yhdessä yli kaksi vuotta.
Meillä on ollut todella loistava suhde, molempien mielestä ei vain minun.
Olemme olleet todella rakastuneita, todella onnellisia. Tänä vuonna olemme tehneet muutaman ulkomaanmatkankin, ja reissut ovat olleet tosi onnistuneita. Emme riitele, koskaan. Ei meidän tarvitse. Pari kertaa suhteemme aikana, olemme keskustelleet kiivaammin, mutta ei edes huudettu.
Vielä kolme kuukautta sitten olimme suunnittelemassa uutta kotia. Rakastimme, elimme meitä varten. Vielä kesällä mieheni kertoi serkulleni, että kanssani on niin helppo elää ja olla. Hän oikein nauttii olostaan.
Nyt se kaikki on poissa! Tai ainakin suuri pelko siitä on olemassa, että se kaikki on viety lopullisesti pois, eikä koskaan enää palaa takaisin.
Kävin syksyllä vanhempieni luona, ja mieheni ei päässyt mukaani töiden vuoksi. Viikonloppuna hän oli sitten lähtenyt tanssimaan, kuten hän saattaa tehdä, jos olen poissa kotoa. Siellä hän oli sitten tanssinut erään Israelilaisen naisen kanssa. Tämä nainen oli puhunut mieheni pyörryksiin, ja he olivat istuneet illan ja välillä tanssineet.
Mitään ei kuitenkaan tapahtunut ja uskon miestäni kun hän sanoo että hän lähti eri suuntaan kun valomerkki tuli.
Parin päivän päästä kun tulin kotiin, mieheni kertoi että näin oli käynyt. Että hän on ajatellut tätä naista. Mutta jotta näin ei tulisi koskaan enään tapahtumaan. Hän oli todella pahoillaan.
Nyt kun aikaa on kulunut, hän ei ole vieläkään pystynyt unohtamaan tätä naista. Hän ei osaa sanoa miksi ei, se naine oli kuulemma tehnyt samanlaisen vaikutuksen kuin minä silloin kun tapasimme. Nainen oli silloin ollut palaamassa takaisin Israeliin, mutta tulisi takaisin suomeen heti kun se olisi mahdollista.
Mieheni on minua 20 vuotta vanhempi, hän ei ole koskaan asunut itsenäisesti. Nyt hän on sanonut, että hän haluaisi kokea sen oman rauhan. Sen mitä on asua yksin.
Sovimmekin, että hän voi tehdä sen. Lähtee, on pois niin kauan kuin hänestä tuntuu siltä, mutta että olemme siltikin yhdessä.
Asennoiduin jo tähän. Vaikka minuun sattuukin todella paljon, että hän ei ole kotona.
Torstaina hän ei sitten enään tullutkaan kotiin. Eli on nyt ollut poissa kotoa jo kolme yötä, ens yöstä tulee neljäs.
Tänään soitin hänelle, ajatuksenani, että voimme puhua puhelimessa kuten silloin kun seurustelimme, kun olimme vasta tavanneet.
Järkytyksekseni hän kertoi taas eilen tavanneensa sen naisen. Sattumalta..Miten voi suomen suurimpiin kuuluvassa kaupungissa tavata sattumalta tietyn ihmisen kaupugilla? Tätä en ymmärrä, vaikka kuitenkin ymmärrän, että se ei ole mahdotonta.
Hän kertoi taas, että mitään ei tapahtunut. Eikä vieläkään ole vaihdettu puhelinnumeroita. Mutta, mieheni tuntee tämän naisen kaverin (tapasi hänetkin syksyllä) ja he ovat vaihtaneet puhelinnumeroita.
Jotta jos jompikumpi haluaa toiseen yhteyden niin tämä naisen miespuolinen kaveri voi toimia välikätenä.
Mieheni ei aikonut tulla vielä tänäänkään kotiin. Sanoi tulevansa huomenna illalla töiden jälkeen.
Odotan häntä.
Minä olen ihan rikki. Minä olen ihan shokissa. En koskaan uskonut että näin voisi käydä, koska meillä todellakin on ollut ihana suhde, koko ajan.
Mieheni on kysynyt minulta, monta kertaa, että haluanko todellakin olla hänen kanssaan. Koska hän on minua vanhempi. Olen aina sanonut että todellakin haluan!
Rakastan tätä miestä enemmän kuin mitään ja ketään muuta maailmassa. Hän on kaikkeni. Hän antoi minulle elämän takaisin. Hän toi ilon takaisin elämääni. Ihan kuten äitinikin sanoi hänelle aikanaan, että ”kiitos kun toit tuolle tytölle hänen hymynsä takaisin”.
Ja nyt tämä kaikki onkin vaarassa kadota.
Olen todella peloissani. En pysty syödä, kaikki oksettaa. En pysty nukkua, kunnolla. Henkeäni ahdistaa, ihan todella.
Kertokaa minulle joku miten tällaisesta voi selvitä jos ero tulee? Miten, minä en itse tällä hetkellä näe mitään mahdollisuutta.
Olen todella hajalla, eikä se sana edes riitä kuvaamaan tunnettani.😭
Ja mitä se nainen miehestäni haluaa? Se tietää että minä olen mieheni elämässä.
Haluaako se vain jonkun miehen, jotta pääsisi asumaan suomeen? Onko miehelläni mitään muuta merkitystä hänen elämässään? Mitä siinä naisessa on mitä minussa ei? Minkä minä voin sille, että uutuuden viehätys minusta on kadonnut? Minä en kuitenkaan ole mitenkään muuttunut siitä kun ollaan tavattu, ja niin miehenikin minusta sanoo.
Miksi näin tapahtuu..? Pelkään että en kestä jos tämä menee vielä pahemmaksi kuin tällä hetkellä. Pelkään, mitä tapahtuu jos ero tulee..🤔