Takanani on nyt lähes vuoden kestänyt avoliitto.Muutimme yhteen pikaisesti,parikuukautta seurustelun alkamisesta,kun asiat vain tuntuivat loksahtavan kohdalleen.Tiesin että ex-avoni oli työnarkomaani,samaa vikaa minussakin mutta en antanut asian häiritä.Pommeja alkoi pudota tasaiseen tahtiin piakkoin yhteen muuttamisesta:Työmäärät vaan kasvoivat,yhteistä aikaa tuntui lopulta olevan vain keskellä yötä tunnin verran.Parisen kuukautta sitten hän yks kaks ilmoitti ostaneensa asunnon ex-kotiseudultaan,50km paikasta,jossa yhdessä ensin asuimme.TYömatkani vaikeutui ja pidentyi huomattavasti ja se alkoi näkyä parisuuhteen jämässämmekin.Yhteistä aikaa ei enää ollut,ellen itse saanut sitä järjestettyä oman työni ksutannuksella.
Juhannuksena tietysti viinan voimalla(kin) keräsimme itsemme kasaan ja päätimme liittomme ystävinä.☹️
Putosin täysin tyhjän päälle.Jäin ilman asuntoa paikkakunnalle,jota en koskaan tuntenut kodikseni.Tilapäismajan sain hetkeksi isäni luota,juuri nyt on tunne etten jaksa yhtään mitään.Nukun täysin lääkkeiden varassa ja luotto ihmisiin tuntuu olevan ihan hukassa.Minulla on äärettömän sekavat tunteet ex-miestäni kohtaan,päälimmäisenä vain kova,kova ikävä.Vaikka en oikeastaan tiedä mitä todella ikävöin.Mitä ihmettä minä teen?😭
Sinun täytyy olla kirjautuneena, että voit vastata tähän aiheeseen.