Miten saada introvertin ja ekstrovertin parisuhde toimimaan?
Pari viikkoa sitten aloin seurustelemaan introvertti-tytön kanssa ja meillä on jo nyt aika vaikeitakin ongelmia suhteessamme. Kaiken kaikkiaan olemme tunteneet reilu puoli vuotta. Taustatietona kerrottakoon, että tyttöystävälläni on todettu masennus, anoreksia ja epävakaa persoonallisuus. Itselläni todettu masennus. Molemmat olemme suht hyvin jo paranemaan päin, vaikka ”jälkitauteja” vielä on.
Koen itse olevani jotain introvertin ja ekstrovertin välimaastosta, enemmän kuitenkin ekstrovertti, tai ekstrovertti pienillä introverttipiirteillä. Koen väsyväni sosialisoitumisesta, mutta en yhtään niin nopeasti kuin tyttöystäni. Itse tykkään sosialisoida täysillä ja sitten olla hetken yksikseni kotona. Kuitenkin jos pitäisi valita yksin olon ja yhdessä olon väliltä niin valitsisin yhdessä olon, koska saan siitä paljon enemmän irti kuin yksinolosta, vaikka yksinolokin on minulle tärkeää ja voimauttavaa. Tyttöystäväni sanoo olevansa ujo, mutta en tiedä onko hän oikeasti ujo vai onko hänen ”ujoutensa” vain introverttiyttä. Itse olen ainakin ujo ja aika pidättyväinen, mutta tykkään puhua kun sille päälle satun.
Minua pelottaa suunnattomasti introvertin kanssa seurustelussa se, etten saa häneltä niitä asioita mitä niin kovasti parisuhteelta kaipaan. Itse kaipaan:
– Asioiden ja kokemusten jakamista
– Pitkiä, antoisia, kahden keskisiä keskusteluja
– Mukavaa ja rentoa yhdessä oloa
– Hellyyttä, läheisyyttä, huomionosoituksia ja seksiä
– Tukea, lohdutusta, ymmärrystä ja kuuntelijaa
– Seuraa kun olo on yksinäinen
– Jotain yhteisiä mielenkiinnonkohteita ja arvoja
Pisin suhteeni, joka oli ekstrovertin kanssa, pystyi tarjoamaan parhaimpina aikoinaan lähes kaikki listani toiveet. Tällä hetkellä pelkään, että nykyinen suhteeni ei pysty tarjoamaan kuin auttavasti vain pari kohtaa.
– Asioiden ja kokemusten jakaminen: Pelkään, että tyttöystäväni jaksaminen ei riitä että hän voisi jakaa ja kokea asioita kanssani. Itse haluaisin hirveästi matkustaa, mutta hän on osoittanut aika selkeästi, että se ei ole hänen juttunsa. Sen tiedän, että itse en yksin lähtisi mihinkään ja haluaisin tehdä tuollaiset seikkailut juuri sen oman rakkaan kanssa.
– Pitkiä, antoisia, kahden keskisiä keskusteluja: Tuntuu, että tyttöystäväni on kykeneväinen syvällisiin kahden keskisiin keskusteluihin vain jos hän on humalassa tai kun puhumme netin kautta. Tunnen, etten voi saada kunnollista yhteyttä ihmiseen, jos en pysty keskustelemaan hänen kanssaan mistä tahansa ilman että siihen tarvitsee jotain välikappaletta. Pelkään, että hänen jaksamisensa ei myöskään riitä
– Mukavaa ja rentoa yhdessä oloa: Tätä pystymme harjoittamaan suht hyvin, katselemme mielellämme telkkaria yhdessä ihan hissukseen ja tykkään siitä itsekkin. Juhlimme paljon yhdessä, mutta itse haluaisin että meillä olisi muutakin elämää kuin alkoholi. Välillä on kyllä vaikea keksiä yhteistä tekemistä kun itse tykkään esimerkiksi ruoanlaitosta, mutta hän ei syömishäiriönsä vuoksi ole tottunut hirveän moniin ruokiin eikä myöskään pidä ruoanlaitosta vaikka nykyään syökin suht normaalisti. Telkkarin katselu, keikoilla käyminen ja juhliminen ovat oikeastaan ainoat aktiviteetit joita yhdessä teemme.
– Hellyyttä, läheisyyttä, huomionosoituksia ja seksiä: Tyttöystäväni on hyvin passiivinen eikä tee juurikaan aloitteita. Kun lähden hänen kämpiltään niin hän oma-aloitteisesti kyllä aina halaa ja antaa pienen pusun ja illalla kun mennään nukkumaan, saattaa tulla kainaloon. Muuten kaikenlaiset aloitteet ovat nollassa. Jos en itse esimerkiksi halaisi ja pussaisi häntä useasti päivässä, niin saisin häneltä tuskin yhtään hellyydenosoitusta. Asetelma on yleensä se, että hän makaa ”lahnana” paikallaan ja minä silittelen ja pusuttelen häntä, mutta hän ei tee mitään takaisin. Hän ei oikein osaa myöskään kehua ja onnistuu jotenkin aina hieman loukkaamaan minua kömpelöillä heitoillaan. Hän ei myöskään kerro tykkäävänsä minusta ellei ole humalassa. Mutta koska olen hänen ensimmäinen vakava suhteensa, hän ei välttämättä senkään takia vielä ihan osaa. Seksiä meillä ei ole, mutta ei mielestäni vielä tarvitsekaan. Pelottaa kuitenkin, että sitä ei ehkä koskaan tulekaan, sillä hän on vähän puhunut siihen suuntaan. Miten introvertit suhtautuvat seksiin ja onko introvertit yleisesti vähemmän kiinnostuneita seksistä tai fyysisestä läheisyydestä ylipäätään?
– Tukea, lohdutusta, ymmärrystä ja kuuntelijaa: En koe, että tyttöystäväni olisi aina paikalla tukenani kun häntä tarvitsen. En pysty luottamaan siihen, että hänellä olisi aina aikaa ja jaksamista kuunnella ja auttaa vaikka sitä todella kipeästi tarvitsisinkin. Olen sellainen henkilö, että en oikein kerro, ellei minulta kysytä tai minua hieman rohkaista ennen sitä. Kysymyksen ei tarvitse olla niinkään monimutkainen kuin ”miten menee?” tai ”onko kaikki hyvin?” niin avaudun jo salamana, kun huomaan, että toista kiinnostaa minun oloni. Tyttöystäväni ei osaa oikein kysellä minulta mitään ja koen, että hän ei ole juurikaan kiinnostunut minun asioistani tai minun kuulumisistani. Itse kyselen häneltä aina miten hänellä menee ja hän kertoo kyllä mielellään ja puhuukin sitten itsestään todella pitkään. Monesti kun itsekin olen uskaltautunut avautumaan hänelle, hän alkaa monesti puhua omista jutuistaan ja kokemuksistaan liittyen aiheeseen, mikä on ihan kiva juttu joskus, mutta koen sen silti aika tökerönä ja ärsyttävänä tapana. Introverttien kuvataan olevan myös hyviä kuuntelijoita, mutta en koe että tyttöystäväni olisi erityisen hyvä kuuntelija. Hän saattaa mumista jotain väliin, ”okei” tai ”aa joo”, mutta hän ei esimerkiksi osoita mitenkään kiinnostustaan jatkokysymyksillä, toistamalla kuulemaansa tai muuten rohkaisemalla minua puhumaan, hän on siis vain tosi passiivinen kaikenkaikkiaan. Pelkään kovasti, että olen vain vaivaksi hänelle ja ihmisille ylipäätään ja siksi en mielelläni puhu omista asioistani ellei niistä erikseen kysytä tai toinen anna minulle tavallaan vuoroa oma-aloitteisesti ja lupaa kertoa omista asioistani.
Olen monesti ollut tyttöystäväni tukena kun hänellä on ollut vaikeaa ja hän on myöntänytkin, että olen onnistunut auttamaan häntä. Olen iloinen, että olen pystynyt auttamaan häntä, mutta harmittaa kun tuntuu että itse vain kulun hänen seurassaan. Olen uhrannut monet yöunetkin vaikka seuraavana päivänä olisi ollut koulua, kun olen vain halunnut tehdä kaikkeni auttaakseni häntä.
– Seuraa, kun olo on yksinäinen: Tämä on siinä mielessä merkittävä asia, että tunnen itseni yksinäiseksi erittäin helposti. Se voi tulla yksin, kavereiden kanssa, tyttöystävän kanssa, ihan milloin ja kenen kanssa vain. Lähiaikoina tyttöystäväni seurassa olen ollut entistä yksinäisempi. Hän viihtyy kyllä omassa seurassaan, mutta minä en viihdy pitkiä aikoja omassa seurassani. Kun tyttöystäväni haluaa olla yksin niin kenen kanssa minä voin olla? Minulla on jonkin verran kavereita, mutta ei hirveästi verrattuna perinteiseen ekstroverttiin. Minun on myös vaikea kysyä ketään seurakseni ellei olla sovittu etukäteen tapaamista. Suurin osa kaverisuhteistani on aika pinnallisia ja hädän hetkellä ei ole hirveästi ystäviä joille voisin oikeasti avautua ja joihin tukeutua kun minulla on vaikeaa.
– Jotain yhteisiä mielenkiinnon kohteita ja arvoja: Yhteisiä mielenkiinnonkohteita löytyy ja siitä olen iloinen. Mutta pelkään että yhteinen lempiharrastuksemme eli juhliminen menee tyttöystävälläni minun edelleni, että lopulta pullo onkin tärkeämpi kuin parisuhde. Ennen minuun tutustumistani tyttöystävälläni oli tapana juoda yksin kotonaan moniakin päiviä putkeen, nykyään juomme yhdessä n. 4 krt kuussa ja hän pari kertaa useamminkin vielä siihen päälle yksikseen.
Arvomaailmamme ja maailmankatsomuksemme ovat kuitenkin aika erilaiset. Hän ajattelee asioista todella negatiivisesti ja pessimistisesti ja hänen ajatusmaailmaansa leimaa vahva mustavalkoisuus. Voi johtua myös hänen iästään, kun hän on 18v. ja itse olen 22v.
LOPUKSI:
Parhaani mukaan yritän lueskella introverteistä ja siitä millaisia vaatimuksia heillä on ja miten voin ne toteuttaa, että voisin tehdä tyttöystäväni onnelliseksi. Tänäänkin meidän piti nähdä minun kavereitani, mutta peruimme menon koska tyttöystäväni oli väsynyt ja olin ihan sujut sen kanssa. Mutta ilmeisesti (en ole ihan varma, kun hän ei sano asioita suoraan vaan tosi kierrellen) hän halusi ollakin koko päivän ihan yksin myös ilman minua, niin tein päätöksen ja lähdin vanhemmilleni pariksi päivää, kun itse siis asun toisella paikkakunnalla. Olin ja olen vieläkin hieman loukkaantunut, koska jäin ihan tyhjän päälle enkä saanut myöskään ketään kaveria kiinni että olisin saanut jotain järkevää tekemistä päiväksi näin työttömänä. Suututtaa kun tuntuu että olen ainoa joka tulee näissä asioissa vastaan kun annan hänelle mahdollisuuden nyt olla yksin, mutta hänestä on kuitenkin mahdotonta saada juttuseuraa, kuuntelijaa tai paijailuseuraa. Olen muutamaan otteeseen kertonut hänelle, että kaipaisin enemmän huomiota ja hellyyttä, mutta sain vain sellaisen kuvan että vaadin mahdottomia. Miten saisin tyttöystäväni ymmärtämään omat tarpeeni?
Koen kaikenkaikkiaan, että annan tyttöystävälleni enemmän mitä voin häneltä koskaan saada takaisin. Olen vain todella väsynyt, kun tuntuu että en saa hänestä hirveästi mitään irti ja pelkään että tuhlaan vain aikaani. En saa tarvitsemiani asioita parisuhteesta ja pohdin myös vakavasti, että pitäisikö yrittää ja koittaa korjata tilannetta vai jättää leikki kesken. Voimmeko me tarjota toisillemme sitä mitä me tarvitsemme vai onko tämä suhde jo ihan tuhoon tuomittu?
Olisin ikionnellinen jos näistä asioista tietävät ja kokeneet voisivat jakaa neuvoja miten oppisin ymmärtämään paremmin sekä tyttöystävääni että itseäni ja mitä voisin tehdä että yhteiselomme tästä paranisi. Ja jos introvertit osaisivat kertoa, mitkä asiat johtuvat introverttiydestä ja mitkä asiat sitten mahdollisesti jostain muusta? Itse kun en tunnu oikein erottavan vielä, että mikä johtuu mistäkin.
Olipa pitkä ja analyyttinen kirjoitus enkä totta puhuen jaksanut sitä kokonaan lukea. Vastaan kuitenkin sinulle lyhyesti: älä vaadi liikoja henkisesti sairastuneelta ihmiseltä. Kun puhutaan psyykkisistä sairauksista, diagnoosit eivät ole vain pelkkiä sanoja lääkäreiden papereissa vaan ne vaikuttavat ihmisen tapaan käyttäytyä. Esimerkiksi anoreksia on sairaus, jossa ihmisellä on vääristynyt ruumiinkuva. Käytännössä sairaus voi vaikuttaa ihmisen suhtautumiseen seksiin ja läheisyyteen. Masentuneella ihmisellä ei ehkä ole kykyä huomioida tai kohdata toisia toivotulla tavalla.
Voisit esimerkiksi ottaa enemmän selvää mikä on anoreksia ja masennus, mistä ne johtuvat ja miten ne vaikuttavat käytökseen. Ihmisen persoonallisuuden piirteitä ei varmaan kannata liiaksi analysoida silloin kun hän on sairastunut henkisesti.
pelakuu kirjoitti 13.6.2014 14:2
Olipa pitkä ja analyyttinen kirjoitus enkä totta puhuen jaksanut sitä kokonaan lukea. Vastaan kuitenkin sinulle lyhyesti: älä vaadi liikoja henkisesti sairastuneelta ihmiseltä. Kun puhutaan psyykkisistä sairauksista, diagnoosit eivät ole vain pelkkiä sanoja lääkäreiden papereissa vaan ne vaikuttavat ihmisen tapaan käyttäytyä. Esimerkiksi anoreksia on sairaus, jossa ihmisellä on vääristynyt ruumiinkuva. Käytännössä sairaus voi vaikuttaa ihmisen suhtautumiseen seksiin ja läheisyyteen. Masentuneella ihmisellä ei ehkä ole kykyä huomioida tai kohdata toisia toivotulla tavalla.
Voisit esimerkiksi ottaa enemmän selvää mikä on anoreksia ja masennus, mistä ne johtuvat ja miten ne vaikuttavat käytökseen. Ihmisen persoonallisuuden piirteitä ei varmaan kannata liiaksi analysoida silloin kun hän on sairastunut henkisesti.
Yksi pulmani tässä parisuhteessa on se, että en tiedä mikä johtuu mistäkin, mitkä asiat ovat sairaudesta ja mitkä persoonallisuudesta johtuvaa. Näin pystyisin suhtautumaan häneen ja hänen käytökseensä oikein. Ja pystyisin asettamaan ehkä realistisempia vaatimuksia, jotka eivät kuluta häntä, mutta saisin itsekin jotain irti tästä parisuhteesta, enkä vain itse kuluisi loppuun.
Masennus on itselleni kyllä tuttu sairaus kun sairastanut sitä itsekin. En tiedä kauanko jaksaisin odottaa, että hänen sairautensa helpottaisivat, vai voivatko ne helpottaa koskaan? En haluaisi olla hänelle terapeuttina tässä parantumisen tiellä, vaikka haluankin auttaa jos hän apua tarvitsee.
Ehkä parisuhde erittäin sairaan ihmisen kanssa ei vaan voi onnistua?
Ja kiitos vastauksestasi.
Hei!
Kyselet paljon siitä minkälaisia introvertti ovat ja miten introvertin ja ekstrovertin parisuhteen saa toimimaan. Itse olen introvertti, mieheni on ekstrovertti. Joskus asiat ovat vaikeita ymmärtää ja etenkin alkuun joutui oikeasti tekemään töitä sen eteen, että ymmärsi toista oikein. Meille olennaisin oppitunti on ollut ehdoton rehellisyys ja "minä" viestintä. Lakkasivat olettamusta ja arvailemasta, mitä mieheni haluaa, tuntee tai tarvitsee. En minä voi tietää, jollen kysy. Nykyään kysyn. Ja mieheni vastaa rehellisesti ja minä muodossa. "Minusta olisi mukavaa.../haluaisin..../ minusta tuntuu nyt siltä että..." Näin vältämme pahimmat virheet siinä, että oletetaan ja toimitaan ja sitten loukkaannutaan kumpikin tahoillamme, kun ei mennyt niinkuin olisin halunnut tai niinkuin oletin.
Minusta introvertti/ekstrovertti näkökulma on vain yksi hyvin pieni osa ihmistä. Introverttejä on hyvin monenlaisia. Ei introverttiys tarkoita epäsosiaalisuutta. Itse olen varsin sosiaalinen. Mutta olen silti varsin mieluusti suurimman osan ajasta yksin. Muuten väsyn liikaa. Mikäli teillä molemmilla on vielä omat masennustaustanne, niin omien voimavarojen kuuntelu on todella tärkeää. Joskus voi antaa toiselle kaiken mahdollisen tuen ja enemmänkin. Toisinaan ei pysty antamaan juuri mitää, koska tarvitsee sen voiman itsensä kannattelemiseen.
Olkaa. Nauttikaa. Älä yritä laittaa tyttöystävääsi kategorioihin, muotteihin tai paketteihin, anna hänen itse hiljalleen löytää itselleen sopivat lokerot ja ajan kanssa hän jakaa ne kyllä sinun kanssasi. Jos joku asia mietityttää, kysy. Jos vastaus on minä muotoinen, mutta ei sellainen kuin toivoisit, älä suutu tai suotta pahoita mieltäsi. Jokaisella on oikeus omiintunteisiin ja omiin kokemuksiin.
Luin kirjoituksesi. Se on selkeä ja vaikuttaa sille, että haluat aivan normaaleja asioita parisuhteeltasi. Niinhän se on, että meillä jokaisella on tarpeemme ja velvollisuus ja oikeus niitä haluta.
Olet hyvin analyyttinen, tiedostava ja tulee sellainen kuva, että ehkäpä kontrolloivakin. En ole varma, onko sinulle apua siitä, että analysoit ja pilkot kaikki asiat hyvin tarkkaan. Ehkäpä luokittelu introverttiin tai ekstroverttiinkään ei ole oleellista. Käytännössä merkitsee kuitenkin se, mille itsestä tuntuu ja mitä itse haluaa.
Toinen asia on onnellisuus ja kysymys siitä, kuka tekee ja kenen pitäisi tehdä toinen onnelliseksi. Oma ajatukseni asiasta on, että itse on hyvä tehdä itsensä onnelliseksi. Eli itse tehdä elämässään asioita, joista tykkää ja nauttii ja saa jotakin. Itse pitäisin parisuhdetta vain yhtenä osa-alueena elämässäni. Siinä jakaa toisen kanssa ilot ja surut, kulkee rinnalla, mutta ei kuitenkaan elä hänen kauttaan. Kerrot, että tunnet usein yksinäisyyttä, myös muiden seurassa. Ja siten tarvitset usein toista ihmistä poistamaan yksinäisyytesi.
Jos parisuhteessa on tunne, että on vain antavana osapuolena, se tosiaankin vie mehut. Parisuhde on kahden kauppa. Jos vain toinen tekee aloitteita, se käy nopeasti raskaaksi.
Olennaista on kuitenkin, miten itse kokee asiat. Jos kokee, että suhde toimii, vaikeuksista huolimatta, niin hyvä niin. Jokaisen oma asia, hauaako olla, jatkaa ja yrittää suhteessaan. Ja vaikka minäkin olen omaa mieltäni näistä suhdeasioista, ei kaikkien tarvitse ajatella samoin.
Joskus suhteet kestävät juuri niin kauan, kun toinen suostuu aina olemaan se aloitteentekijä tai joustava osapuoli, hyväksikäytettävä ja asioiden järjestelijä. Mutta sitten, jos sellainen ihminen voi huonosti ja ottaa vastuun omasta onnellisuudestaan, alkaa muuttamaan kuvioita, käy usein niin, että se on toiselle sokki ja tilanne hajoaa käsiin.
Kuitenkin tässä nyt tulee selväksi se, että sinä voit huonosti ja haluaisit saadakin jotain suhteessasi. Elämän tosiasia taitaa olla se, että kukaan muu ihminen ei tule meille tekemään ja antamaan sitä hyvää ja onnellisuutta, jos me emme itse sitä vaadi, ota ja hae. Eli kun olemme suhteessa, olemme itse vastuullisia siitä, millaiseen suhteeseen suostumme. Jos suostumme suhteeseen narsistin kanssa, saamme kohdata ne tosiasiat, mitä sellaisen ihmisen kanssa eläminen vaatii. Jos taas olemme suhteessa mielenterveysongelmaisen kanssa, vaikuttavat nuo toisen ongelmat ilmanmuuta parisuhteeseen ja toiseenkin osapuoleen.
Jokainen sitten itse päättää, mitkä asiat ovat suhteessa itselle merkittäviä. Sinä oletkin luetellut ne hyvin tarkkaan ja tiedät mitä haluat. Ongelmasi onkin kai enempi se, ettet saa, mitä haluat. Se voi uuvuttaa. Tosiasia on sekin, ettei kai koskaan saa kaikkea, mitä haluaa, mutta miksi olla suhteessa, jos ei saa juuri mitään, mitä haluaa? En nyt tarkoita, että suhteesta tulisi aina lähteä, jos ei saa, mitä haluaa. Nämä ovat asioita, joita jokaisen pitää itse punnita.
Kumppanin valinnassa onkin merkittävää, että uskaltaa valita itselleen hyvän ja sopivan kumppanin. Usein kumppani valitaan tiedostamatta. Jos itsellä on tarve elää toisen kautta, saattaa valinta osua esimerkiksi mielenterveysongelmaiseen, koska silloin voi itse tuntea itsensä hyväksyttäväksi ja hyväksi auttaessaan ja paapoessaan toista. On jotenkin tarpeellinen ja tarvittava. Itse en halua olla toiselle äärettömän tärkeä ihminen, koska se kertoo enemmänkin siitä, että minua käytettäisiin johonkin siinä suhteessa.
Jos jotakin haluaa miettiä, on varmastikin hyvä miettiä, miksi haluaa olla suhteessa ja mitkä asiat omassa elämässä ovat niitä, joista saa hyvää oloa ja tyydytystä. Sitäkin, olisiko hyvä olla vielä jokin harrastus itsellä, jonka parissa viihtyy. Elämä on helpompaa, kun oma onnellisuus ei ole toisesta ihmisestä kiinni, vaan niistä pienistä arjen asioista, joita itse voi toteuttaa. Esimerkiksi vapaaehtoistyö voi olla sitä tai jokin liikuntaharrastus. Hyvä toimiva parisuhde toki lisää onnellisuutta ja sen on syytäkin onnellistuttaa, mutta on aika paljon odotettu, että se olisi suurin ja ainut onnelliseksi tekevä asia ihmisen elämässä.
Tosiasia lienee sekin, että silloin, kun olettaa toisen tekevän itsen onnelliseksi voi myös helposti syyllistää toisen siitä, kun näin ei tapahdukaan. Sama päinvastoin.