Hei Miia!

Kyllä omasta jaksamisestaan kannattaa pitää hyvää huolta, sen olen kantapään kautta oppinut. Jos huomenna on se lapsesi lääkäri, niin puhu ihmeessä siellä. Kerro vaikka samoja asioita, kuin mitä tänne kirjoitit. Väsymyksstä, jaksamattomuudesta jne. Omat tunteet on kuitenkin aitoja ja todellisia sellaisenaa. Ja jos lääkäri ei syystä tai toisesta ota sinua tosissaan (vaikka uskon kyllä, että ottaa, miksei ottaisi?), niin varaa itsellesi aika lääkärille. Apua kannattaa hakea ajoissa!!

Anniina

Tuli vielä mieleeni, että voisitko välillä pyytää lastenhoitoapua, että saisit itse levätä ja omaa aikaa? Kavereila, Mannerheimin lastensuojeluliitolta (heillä koulutettuja hoitajia) tai sukulaisilta?

Hei! Ajattelin vastata sulle, kun mulla on itsellänikin ollut muutama kuukausi sitten vastaava tilanne. Olin ihan loppu, enkä jaksanut enää tehdä asioita ja olla toimelias niinkuin ennen. Lopulta mun oli pakko mennä ihan terveyskeskukseen lääkärille, kun tarvitsin sairaslomaa töistä, kun en enää jaksanut mennä sinne. Lopulta poikaystäväni melkein raahasi minut sinne lääkäriin (parikin kertaa) koska vaikka halusin mennä, en uskaltanut, enkä tiennyt mitä sanoa. Vieläkin on itselläni tuo avunsaaminen vähän vaiheessa, että olen kyllä päässyt puhumaan jonkunverran ja saanut lääkitystä, mutta tarvitsisin varmaan pitkäaikaista terapiaa. Nyt en kuitenkaan aio antaa periksi, niinkuin pari kertaa on aiemmin käynyt, vaan aion saada apua. Sinunkin kannattaa sitä itsellesi hakea! Neuvolassa voit puhua ja varata itsellesi lisäksi lääkäriajan. Myös kaikki muut tahot, missä voi puhua ja saada apua on käytettävissä. Voithan vaikka soittaa johonkin auttavaan puhelimeen, ehkä sitä on helpompi puhua kun ei ole naamakkain, he voivat sitten neuvoa, että mistä voit hakea apua siellä missä asut. Ja jos et tiedä mitä sanot, niin sinun kannattaa miettiä ensin asiaa ja tehdä itsellesi lista asioista joita haluat kertoa, kuten jaksamattomuus ja mitä tuohon kirjoitit, siitä on sitten helpompi lukea ja sanot vaikka, ettet oikeen osaa puhua, heidän kyllä kuuluu kysellä. Voit myös lääkärille vaikka antaa tuollaisen listan luettavaksi, jos tuntuu vaikealta saada sanaa ulos kurkusta. Olen itse kokeillut tota ja se on auttanut. Olen saanut kakistettua ulos, mitä mielessä on sensijaan, että olisin vain sanonut olevani okei. Ja jos tuntuu, etteivät ihmiset kuuntele suo, niin yritä uudelleen jollekkin muulle. Terveyskeskuksissakin saattaa olla kaikenlaista porukkaa töissä, joista jotkut voivat suhtautua aika välinpitämättömästikin avaunpyyntöön. Pääasia on kuitenkin se, että sa tarvitset nyt apua ja sun on saatava sitä, että älä lannistu!🙂🌻 Voimia sulle!

Hei Mia! Saman kokeneena neuvoisin sinua heti ottamaan sairaslomaa töistä. Kun saa sanottua lääkärille suoraan, että ei jaksa ja on masentunut,keskustelu lähtee liikkeelle kuin itsestään. Mielenterveysongelmat otetaan aina vakavasti. Minulla itselläni oli pitkään kuvailemiasi oireita, mutta en saanut puhuttua lääkärille niistä, valitin aina vaan selkäkipua, päänsärkyä ym.. joista sai sairaslomaa muutaman päivän, mutta itse ongelmaan en tietenkään apua saanut, Sitten mulla on juuri näitä "ystäviä", jotka neuvovat "ottamaan itseään niskasta kiinni ja lähtemään vaikka lenkille". Se on melkein pahinta, mitä masentuneelle voi sanoa! Kärsin masennuksesta edelleen, mutta onneksi vihdoin uskalsin ottaa asian puheeksi ja tapaan lääkäriäni säännöllisesti. Se on auttanut pahimman yli. Myös meillä on suvussa paniikkihäiriötä, kaksisuuntaista mielialahäiriötä ja tädin itsemurhayritys, nämä geenit tässä vähän pelottaa. Mutta nyt vaan rohkeasti lääkärin puheille, apua on saatavilla! Tsemppiä ja jaksamista!🙂🌻

Hei Mia!

Itsellänikin ollut samanlaisia tuntemuksia erona se etten ole töissä. Hae itsellesi sairaslomaa heti. Ja kerro lääkärillesi tunteistasi, äidistäsi ja mummostasi. Masennus tai sen epäily on aina vakavasti otettava asia oli sitten kyseessä kuinka pieni tai iso. Lääkärin kautta saat varmasti apua ja neuvoja mennä eteenpäin. Oletettavasti sieltä sinut ohjataan psykologille puhumaan ja suosittelen sitä. Itse ole saanut sieltä apua. JO puhuminen vieraalle helpottaa.

Voimia ja halauksia sinulle!!🙂🌻

Moi!

Kiitos paljon kaikille vastanneille, olette olleet
kovasti avuksi!🙂

Sain kuin sainkin suuni auki siellä neuvolassa.
Se oli vielä päivän viimenen aika ja lääkärillä oli
aikaa jutella mun kanssa.
Nyt mun pitäis ite varata aika sinne mielenterveys-
toimistoon. En oo vielä saanu aikaseks...
Sinne meno on vaan hankalaa kun oon arkipäivät töissä.
Sain myös mielialalääkereseptin.

Kun olin saanut asiasta puhuttua ja lähdin sieltä neuvolasta niin olo ei ollutkaan helpottunut ollenkaan!
Seuraavana aamuna mietin, että kehtaanko(!) mennä hakemaan ne lääkkeet apteekista.
Oli vaan sellanen olo, et jos vaan hävittäis sen reseptin ja unohtais koko jutun ni kaikki olis taas "normaalia".

Hain lääkkeet kuitenkin ja aloitin niitä syödä. Ja aion varata sen ajan sinne mielenterveystoimistoon.

Te kehotitte hakemaan sairaslomaa töistä.
Mutta mä en haluu saikkua. Mulle työ on kuitenkii sellanen henkireikä... Se on oikeestaan tällä hetkellä ainoa paikka jossa tapaan ihmisiä ja työkaverit ja pomo on huippukivoja.
Niille voisin varmaan tästä omasta tilanteesta puhua, mutta en haluu.

Jotenkii mä hirveesti häpeen olla masentunu.
Mä en osaa ees mun miehelle puhua asiasta.
Jollain lailla oon mun miehen puolesta pahoillani, että se on saanu tälläsen vaimon!

Niin me asutaan ihan maalla, mistä on ihmisten ilmoille pitkä matka. (työmatkani on 30km)
Tänään taas tuntuu tää viikonloppu tosi masentavalta.
Mies on tuolla jossain ulkohommissa.
Ulos en viitsi lasten kanssa mennä, kun on niin hirvee pakkanenkii.
Koti on ku pommin jäljiltä ja olis ihan pakko kohta laittaa lapsille ruokaa. Ja kun ei jaksais.
Siis lapset tappelee keskenään ja mä varmaan käyn tuohon sohvalle.

Toivon, että lääkkeistä olis apua ja olisin taas oma itseni.

Mutta aurinko sentään paistaa!!🙂

Mia