Tiedän, että voi olla sellaisia henkilöitä jotka ovat sitä mieltä että pitäisi vain laittaa poikki. En kuitenkaan sitä halua, joten mielummin älkää sellaista neuvoko.
Ne ihmiset, jotka ovat käyneet saman asian läpi voivat ehkä ymmärtää minua.
Olemme mielestäni erittäin onnellinen perhe, meillä on kaksi pientä lasta ja olemme kokeneet sekä hyviä että huonoja asiota yhdessä toisia tukien.
Vuosi sitten mieheni petti minua toisessa HUONEESSA ja tuppauduin paikalle kun ihmettelin minne hän oli kadonnut.
Eivät olleet yhdynnässä mutta koskettelua yms oli. Heitin naisen ulos huutojen kera etten olisi suutuspäissään jopa lyönyt häntä (en siis todellakaan ole väkivaltainen mutta siinä tunnetilassa).
Olin niin suuttunut miehelleni ja samaan aikaan surullinen, mieheni ei voinut viikkoihin koskee minua ilman että silmissä välähti mitä olin nähnyt ja kuinka pahaa teki.
Mies ei enää pitänyt kyseiseen naiseen yhteyttä ja pikku hiljaa puhuimme asiat selväksi ja annoin hänelle anteeksi. Hän ei kuulemma tiennyt mikä häneen meni.
Puhuimme avoimesti asiasta ja hän kertoi minulle että katuu tekojaan todella paljon.
Tästä on siis noin vuosi aikaa.
Muutama päivä sitten tuli koneelta vastaan keskusteluhistoria jossa mieheni puhuu ystävättären (eri nainen siis) kanssa, joka on ollut meidän liiton aikana yhteinen ystävä vaikka onkin läheisempi miehelleni.
Tulimme hyvin toimeen jne.
Keskustelussa selvisi asioita joita en välttämättä olisi halunnut tietää.
”Tulee välähdyksiä siitä illasta, ei oo kukaan käynyt niin kuumana muhun” jne.
Eniten satutti kohta jossa vaikutti siltä että miehelläni olisi jonkinlaisia tunteita tätä naista kohtaan ja kyseli ”mitähän olisi käynyt jos me olisimme yhdessä?”
Kohtasin mieheni asialla kun hän tuli kotiin illalla töistä.
Lopulta hän myönsi että näin oli käynyt, mutta kertoi että oli tapahtunut aikoja sitten.
Parin päivän sisällä olen vihdoin saanut (kai) imettyä häneltä totuuden.
Hän oli ollut pari kuukautta sitten muutaman päivän Suomessa ja tavannut tämän ystävän (ei kaupungilla niin kuin oli minulle loman jälkeen puhunut) hänen kotonaan ja olivat kosketelleet ja suudelleet.
Kysyin tunteista tätä naista kohtaan ja hän sanoi ettei osaa sanoa, mutta että minua hän rakastaa.
Puhuin eilen tälle naiselle, joka sanoi ettei hän halua olla meidän välillä ja että niin ei pitänyt koskaan käydä?!
Miten pääsen kaiken tämän yli? Olemme mieheni kanssa puhuneet vaikka selvästi mieheni ei haluaisi keskustella asiasta. Hän sanoo rakastavansa minua ja haluavan aloittaa puhtaalta pöydältä.
Rakastan miestäni enemmän kuin voi vaan ja haluan selvittää asiat ja yrittää elää tapahtuneiden kanssa.
Hei! Oisko perheterapian paikka, mikäli kahdenkeskinen keskustelu ei tuota toivomaasi tulosta. Voimia ja jaksamista jatkossa ☺️❤️
hei, luin viestisi ja vatsassani oikein vääntyi. Minulle tapahtui juuri samalla tavalla. Siitä on nyt yli vuosi, mutta aika ei tunnu riittävän. Välillä on hyviä päiviä, mutta välillä asia on mielessä erittäin paljon. Mieheni ei jaksa enää keskustella aiheesta. Olemme käyneet sitä läpi lukemattomia kertoja. Taidan olla vähän "vajaa" kun mikään määrä tämän asian puimista ei riitä.
Omassa tilanteessani tuo toinen osapuoli sattui vielä olemaan ystäväni, jonka kanssa olemme jakaneet ilot ja surut lapsesta saakka. Olemme olleet vuosia yhteydessä päivittäin ja hänestä onkin tullut osa perhettäni.
Nyt yritämme pitää näennäistä ystävyyttä yllä ja soittelemme kyllä vielä ainakin viikottain ja yritämme pitää toisemme ajantasalla elämästämme. Heti tapahtuman jälkeisellä viikolla puhuimme asiasta, mutta sen jälkeen asiasta on vaiettu. Kumpikaan ei ota puheeksi. En enää puhu miehestäni mitään hänelle.
Kaikki muut ystäväni tuntevat hänet, enkä usko kenenkään tietävän tästä tapahtuneesta. Minua hävettää. En kehtaa puhua kenellekkään ystävälleni asiasta. En siksi, että minusta on käsittämätöntä, että hän on ollut lähes siskoni, ja hän on tehnyt minulle näin. En myöskään halua puhua hänestä pahaa toisille.
Parisuhteeni on kriisissä. Mieheni ei kohta enää jaksa ulisemistani, enkä minäkään. Pelkään, että hän ei enää näe parempaa tulevaisuutta. Tahtoisin päästä yli ja saada vanhan elämäni takaisin. Elämä on niin epäreilua, menetin luottamuksen rakastamaani mieheen (olemme olleet yhdessä yli 20 vuotta) ja lisäksi menetin ystäväni. Ja kuten sinäkin, ihmettelen todellakin Mitä Pahaa Minä Olen Tehnyt.
Arki sujuu hyvin, kun on tiukat aikataulut ja koko ajan menossa. Kun olemme uhdessä, olemme toisillemme vieraat. Yritämme olla kuin kaikki olisi hyvin. Seksi sujuu, mutta siitäkin on palavat tunteet kadonneet.
Meillä on 2 ihanaa lasta, Toivoisin vain, että saisin taas oman iloisen itseni takaisin. Nyt olen sellainen perussurullinen koko ajan, enkä saa mitään tehtyä.
Kirjoituksestasi on jo jonkin aikaa. Kuinka on mennyt? Mitä sinulle kuuluu nyt? Olemme varanneet mieheni kanssa ajan parisuhdeterapeutille. Olen myös nyt alkanut pohtimaan, että minun pitäisi mennä yksinkin johonkin keskustelemaan asiasta. Oletteko te hakeneet ulkopuolista apua?