miten pääsen eroon mustasukkaisuudestani??????????????????
olen 29v nainen, uusperheenäiti ja vaimo..kaikki on elämässämme hyvin, minulla on rakastava mies ja ihanat lapset, hyvä toimiva suhde..kaikki siis okei päällisin puolin…mutta olen hyvin ,jopa sairaalloisen mustasukkainen miehestäni, se riistää parisuhdettamme..mieheni on sanonut että ei jaksa enää,hän haluaa erota,jos en pian pääse irti mustasukkaisuudesta..mutta miten? pelkään niin hirveesti että menetän mieheni hänen entiselle naisystävälle..he olivat yhdessä 12vuotta, olivat juuri eronneet kun tapasimme..tämä nainen on heidän kahden lapsen myötä aina elämässämme.enkä tahdo kestää sitä, henkisesti.
mieheni joutuu jo liian koville kanssani..olen vaatinut liikaa, kuuntelen korvat höröllä joka puhelua, jos sanakin on muuta kun lapsista saan hepulin,jos löydän heidän yhteisiä rakkauskuvia, joudun silmittömän raivon valtaan ja uhkaan erolla..en kestä nähdä, kuulla, koko naisesta mitään..sanakin hänestä jossain tilanteessa, saa minut pois tolaltani..tämä on jo mennyt liian pitkälle, HALUAN päästä eroon tästä tunnetilasta, haluan pelastaa liittomme,en halua olla mustis, se riistää minua sisältä päin..minulla on aivan liian ihana mies menetettäväksi, hän on luotettava, uskollinen, yrittää ymmärtää ja tukea, mutta hän ei enää jaksa, kun riitelemme nykyään joka päivä vain ja ainoastaan tästä ihmisestä..mistä voisin hakea apua? terapiaa?? olen valmis kaikkeen, ihan kaikkeen!!!!!!!!!!
Kuulostaa inhottavalya ongelmalta.
Luultavasti tämä miehesi entinen nainen on loppujen lopuksi mukava normaali ihminen, ja jos olivat 12-vuotta yhdessä ja erosivat yhteistuumin niin tuskin haluavat edes lämmitellä vanhaa suhdettaan.
Uskon miehesi ja hänen ex-än välillä olevan vain rakkaus yhteisiä lapsia kohtaan, normaalisti kaikki vanhemmat välittävät omista lapsistaan ja haluavat huolehtia heidän parhaasta.
Mustasukkaisuus, vaikea asia..
Oletko koskaan pohtinut miksi olet mustasukkainen, onko joku joskus pettänyt vai miksi olet luottamuksen toiseen ihmiseen menettänyt?
Onko isäsi ehkä pettänyt äitiäsi jolloin alitajuntaisesti pelkäät menettämistä?
Suosittelen sinulle itsepohdiskelua ja kun luulet saaneesi selvillle mistä mustasukkaisuutesi johtuu.
Kutsu miehesi lasten äiti kansanne piknikille tai ulos, jolloin pääset itse seuraamaan heidän normaalia kanssakäymistään.
Ja kun olet jonkun aikaa seurannut vaistoat varmasti että heidän yhteiset asiat ovat vain lasten ympärillä ja lasten hyvinvoinnissa.
Ensimmäislle piknikille ottakaa lapset myös mukaan ja menkää vielä toisenkin kerran ilman lapsia jos vielä epäilet että kyseessä on jotain muuta kuin lasten yleinen etu.
Sairaalloinen mustasukkaisuus on yleensä merkki siitä ettet ole vain sinut itsesi kanssa.
Hyväksy itsesi ja sano ääneen olen parempi vaimo ja kauniimpi kuin miehen edellinen, kohota itsetuntoasi, silloin on myös helpompi käsitellä mustasukkaisuuttasi.
Toivotan onnea taistelussasi mustasukkaisuutta vastaan ja jos mikään ns.perus kosti ei auta käänny psygologin puoleen tai jopa hypnoositerapiaan, jolloin viimeistään pääset mustasukkaisuudestasi eroon.
Pieni mustasukkaisuus on tervettä, iso ei.
Kaikkea hyvää jatkoa sinulle ja onnellista parisuhdetta ilman mustasukkaisuutta.
tessa75 kirjoitti 25.05.2005 klo 16:08:
mistä voisin hakea apua? terapiaa?? olen valmis kaikkeen, ihan kaikkeen!!!!!!!!!!
Kurjaa, että olet joutunut noin ahtaalle, mutta ehkei elämä muuten muuttuisi meidän kenenkään kohdalla, ellemme joutuisi ahtaalle. Ja minusta on hienoa, että tunnistat mustasukkaisuutesi ja haluat ehdottomasti apua siihen. Kysyt, että mistä voit hakea apua. En tiedä minkä ikäinen olet, mutta joka tapauksessa olet jo aikuinen eli kymmeniä vuosia olet jo "opetellut" ja oppinutkin mustasukkaiseksi, joten ei siihen tietenkään mitään poppaskonstia ole, vaan ilmeisesti joudut oppimaan pois monia asioita ja prosessoimaan elämääsi.
Itse en ole mustasukkainen, mutta olen vuosikausia oppinut ajattelemaan kaikesta negatiivisesti ja se käy myös raskaaksi itselleni ja miehelleni ja koko perheelle pitemmän päälle. Siitä olen nyt opetellut pois vuoden verran psykoterapiassa ja jatkan vielä toisenkin vuoden. Olen alkanut uskoa muutokseen, mutta hidasta se on ja vaatii työtä (ihan oikeasti siihen on satsattava hampaat irvessä 😠).
Menin ensin psykiatrille mielenterveystoimistoon ja pyysin häneltä lausunnon kelaa varten, että saisin kelan tuen terapialle (muuten se on ihan hirveän kallista). Sitten vain puhelinluettelon sivuilta etsin psykoterapeutteja ja soittelin ajan itselleni. Psykiatreille voi olla pitkä jono, mutta joka tapauksessa se omakin vuoro sitten tulee kunhan vaan varaa ajan. 🙂👍 Sitähän voi odotellessa yrittää keksiä jotain muuta ja jos ei keksi niin menee sitten psykiatrille kun se aika tulee. Perheneuvola (sain ajan aika nopeasti kun kävimme mieheni kanssa siellä) saattaisi olla tällainen muu paikka tai sitten perheasiainneuvottelukeskus. Niihinkin voi mennä yksin tai kaksin.
Olemme myös mieheni kanssa käyneet avioliittoleireillä monena kesänä ja lisäksi viikonloppuina talvisaikaan. Meidän mielestämme paras leiri on namikan (NMKY) perheleirit heinäkuussa Pieksämäellä. Leiri on lauantaista lauantaihin ja lapsille on omaa ohjelmaa. Leirillä on yli 200 avioparia eli tunnelma on ihan hauska ja leppoisa. 😋 Leiri maksaa paljon (?) mutta on hintansa väärti. Leirillä ei ole mitään terapeutteja ohjaamassa, vaan idea perustuu pari- ja ryhmätyösknetelyyn ja avoimuuteen. Leirin ilmapiiri on hoitava.
Tässä siis omien kokemusteni tuomia vinkkejä. Jaksamista sinulle. T. Atsalea
Hei, kerrotko miten perheleirille haetaan ja kuinka pieniä lapsia voi olla mukana? Kuinka hirveesti maksoi? Ja onko se jotenkin uskonnollinen,(tuli vaan mieleen)?
Onko pakko jotenkin olla äänessä vai voiko vai hiljaa istua ja kuunnella. Kysyn, kun saan pakokauhun, jos tiedän, että minun pitäisi suuressa joukossa sanoa jotain.
aavaton kirjoitti 26.05.2005 klo 11:24:
Hei, kerrotko miten perheleirille haetaan ja kuinka pieniä lapsia voi olla mukana? Kuinka hirveesti maksoi? Ja onko se jotenkin uskonnollinen,(tuli vaan mieleen)?
Onko pakko jotenkin olla äänessä vai voiko vai hiljaa istua ja kuunnella. Kysyn, kun saan pakokauhun, jos tiedän, että minun pitäisi suuressa joukossa sanoa jotain.
Leirille voi ilmoittautua avioliittotyövastaavien kautta esim. linkistä http://www.avioliitto.info/avioliitto/yhteystiedot.phtml löytyy sähköposti- ym. osoitteita. Mukana voi olla vauvojakin eli myös vauvoille on hoito järjestetty. Hintaa en tarkalleen muista, mutta riippuu majoitusvaihtoehdosta ja kuinka monta lasta tulee jne. Leiri on kristillinen, mutta ei mitenkään tyrkyttävässä muodossa, mutta hengellistä musiikkia on ja sillee eli jos ei siedä sellasta niin ei kannata mennä (riskinä on tietysti, että tulee uskoon 😀). Leirin ilmapiiri on rento ja huumoria viljellään luennoilla ja ryhmissä.
Voi tietysti istua ja kuunnella ryhmissä ilman että osallistuu, mutta jos istut ja kuuntelet koko viikon kun ryhmätilanteita on tosiaan joka päivä monta tuntia, niin voi käydä hieman tylsäksi. Luulenpa että avaat suusi aika nopeasti, kun huomaat kuinka avointa ja rentoa homma on. Et joudu mihinkään isoihin ryhmiin, vaan ryhmissä on yleensä 3-4 avioparia ja ryhmät on koko viikon samat eli tutuiksi tullaan. Ryhmällä on ryhmänvetäjät, jotka ovat olleet ennenkin vastaavalla leirillä ja ovat saaneet koulutusta tilanteeseen, mutta eivät tosiaan ole mitään terapeutteja, vaan vain "askelen edellä" muita. Ryhmät pyritään muodostamaan aina niin että samassa elämän tilanteessa olevat ovat samassa ryhmässä, jotta mahdollisimman nopeasti ja pitkälle oltaisiin samalla aaltopituudella.
Tervemenoa jos kiinnostaa, mutta on niitä lyhyempiäkin (ja halvempia) leirejä eli jos vaikka viikonlopun mittaiselle ekaksi...
t. atsalea