Vuosi 2012; jos voisin jonkun vuoden poistaa kalenterista niin tuon! Vuosi 2009; olin onnellisempi kuin koskaan, kuinka päästä sinne onneen takaisin? Tuolloin menin naimisiin miehen kanssa jota rakastin yli kaiken. Rakastan edelleen… Mutta yksin olen sängyssäni ja odotan unen tuloa… Olimme hyvin sosiaalinen pariskunta: tapasimme usein ystäviämme. Sitten vuonna 2010 erään illanvieton jälkeen päädyttiin hölmöilemään kimppahommiin tuttava pariskunnan kanssa. Kerran olisi kestänyt, mutta asia toistui aina siihen saakka kun minun pääni alkoi leviämään asiaan ja puhuin miehelleni että lopetetaan. Ja sovittiin että lopetetaan. Mutta haaveissaan mies jäikin elämään sinne toisen naisen lumoihin. Yhytin hänet suutelemasta ko. naista baarissa vaikka olimme sopineet että ne hommat on ohi lopullisesti. Kun näin suutelu episodin ja hetkeä myöhemmin tämä toinen nainen poistui pöydästä ja mieheni puhelin soi… Hän sanoi että kaveri soittaa ja menee vastaan… Ei näkynyt takaisin pöytään ja lähdin etsimään ja sieltä löytyi taas tämän toisen naisen kimpussa. Tunsin oloni hyvin loukatuksi, arvottomaksi ja mitättömäksi… Myöhemmin kun yritin puhua tästä tapahtumasta mieheni vain kohautteli olkiaan asialle, mutta kun minua se vaivasi. Paljon, mutta en enää halunnut puhua kun en saanut tukea siltä keneltä sitä oletin saavani. Ja flirttailu ja tietynlainen huomion haku ja antaminen ko. Naiselle jatkuu tänäpäivänäkin. Vuosi 2012: olimme jälleen baarissa. Mieheni lähti saattamaan jotain tuntematonta ulkomaista naista hotelliin koska nainen ei itse sinne olisi kuulemma löytänyt… Ei tullut takaisin baariin. En ymmärrä motiivia naimisissa olevan miehen lähteä saattamaan tuntematonta naista hotellihuoneeseen saakka. Alaovelle ymmärtäisin ja pitäisin jopa kohteliaanakin, mutta että huoneeseen ja sinne jäi… Iski pelko ja tunne: taasko jäin toiseksi? Vaikka puheiden mukaan mieheni on sanonut että mitään ei tapahtunut, mutta en luota… Tuona iltana lähdin sitten itsekkin vieraan matkaan, josta myöhemmin kehkeytyi salasuhde. Ihastuin palavasti tähän uuteen joka osoitti minulle kiinnostusta… Koko kesän tätä suhdetta pidimme yllä. Elokuussa mieheni sitten muutti pois kun tämä kimppojen nainen meni miehelleni paljastamaan yksityiskohtaisesti mitä tiesi pettämisestäni… Itse miehelleni tunnustin uuden suhteen jo alkukesästä. Tapailimme joitain kertoja tämän uuden kanssa mutta ei se enää kiehtonutkaan kun hiipi katumus miten väärin olin toiminut. Päätimme yrittää aviomieheni kanssa vielä korjata liittomme. Joka kaatui omaan humalaiseen hairahdukseeni joulukuun tienoilla, tai lähinnä vain riitaan johon sattui liittymään aivan sattumalta uusi mies tuttavuus. Tuolloin tein selväksi että en jaksa yrittää… Mutta jo viikko pari sen jälkeen aloin huomata miten paljon kaipaan ja sittenkin rakastan miestäni… Sain tämän kerrottua miehelleni muutama viikko sitten, mutta nykyisin vain riitaannumme ja kumpikin syyttää vaan toista tekemistä virheistä. Silti rakastan! Jo syksyllä alkoi minulla ilmetä orastavia masennuksen oireita ja kaikki vain pahenee. Olen yrittänyt itsemurhaa kahdesti lyhyen ajan sisään. Tuntuu että millään ei enää ole merkitystä. En jaksa huolehtia itsestäni tai kodistani. En saa iloa asioista joista ennen on saanut. Eron myötä menetin myös suurimman osan ystävistäni koska vain minähän tässä olen se pettäjä kusipää (olenko?). Tunnen yksinäisyyttä ja joka päivä päässä pyörii ajatuksia kuolemasta joka lopettaisi tuskan. Olen hakenut apua ja ne pyörät pyörivät vielä vaiheessa mutta kyllä sitä apua jossain vaiheessa saan. En nuku, en syö (paino – 10 kg muutamassa kuukaudessa). Päivä päivältä rakastan miestäni enemmän mutta päivä päivältä hän vain loittonee minusta. Onko niin että olen menettänyt mahdollisuuteni häneen? Hän tapailee jo uutta ja tämä satuttaa entistä enemmän kun tuntuu että meidän koko ero on vielä selvittämättä.