Pettäminen taitaa olla melkoisen yleinen murheenaihe täälläkin. Olen lukenut lukuisia tarinoita samankaltaisista kokemuksista, mutta silti haluan jakaa oman tarinani ja pyytää samalla tukea ja neuvoja tähän vaikeaan elämäntilanteeseen.. Ja tiedän, ettei tällä foorumilla tule ilkeitä kommentteja siitä, miten ”tyhmä olen”.

Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä viisi vuotta, joista yhden naimisissa. Meillä on kaksi lasta 2-vuotias ja parikuukautinen. Suhteessamme on aiemminkin ollut karikkoja. Tätä edeltävä oli esikoisen vauva-aikoina. Tuntuu kuin eläisin nyt deja vu’ta.. Silloin pari vuotta sitten sain selville, että miehelläni oli jonkinlainen suhde. Otin yhteyttä tähän naiseen joka vannoi, ettei suhde ollut tekstiviestittely-kaveruutta kummempaa. Sitä samaa mieheni vannoi. No, siitä selvittiin ja jollain tasolla kai uskoinkin heitä. Pitkään meillä meni todella hyvin, naimisiinkin kun menimme.

Mutta nyt samat eleet ja oireet näkyy miehessäni jälleen kuin silloinkin, kun kuvioissa oli tämä nainen.
Olen saanutkin joitain todisteita siitä, että jotain on meneillään. Mutta en sellaista faktaa mitä voisin varmana esittää. Tällä kertaa en uskalla tuoda ilmi sitä, mitä epäilen. Pelkään, että mieheni saa puhuttua itsensä tästäkin. Pelkään sitä huutoa ja raivoa, mitä tämä mahdollisesti aiheuttaisi. Pelkään tulevaisuutta. Sanomalla ääneen sen mitä epäilen, epäilykseni tullessa todeksi rikkoutuu jotain lopullisesti mitä ei ehjäksi saa.. Olen liiankin mukautuvainen ihminen ja pahimmillaan voisin kai elää tätä epätietoisuutta vain säilyttääkseni perheemme ehjänä, silläkin uhalla, että tapan itseni henkisellä tasolla. Niin hullua kuin se onkin, tuntuu helpommalta ratkaisulta elää tätä illuusiota täydellisestä perheestä.. Samalla tunnen äärimmäistä raivoa siitä, miten julmasti mies tekee minulle – meille! Miksi taas kun elämme vauva-arkea, hän hakee seuraa muualta? Emmekö riitä hänelle vai onko meissä liikaa?
Välillä olen niin loppu, että haluaisin vaan hautautua jonnekin syvälle. Ilman lapsiani en olisi enää jaksanut ja taas toisaalta, ilman lapsia olisin jo tehnyt lopun meidän suhteestamme.