Miten jatkaa eteenpäin?
Hei kaikille!
En tiedä onko tämä oikea paikka, mutta kuitenkin… Olen elämässäni sellaisessa tilanteessa, että kaipaan jonkinlaista tukea. Olen 32-vuotias naimisissa oleva nainen. Kaksi pientä lasta rikastuttaa elämääni. Avioliitto on suuressa kriisissä. Pienempi lapsista on n. 7 kuukauden ikäinen ja nukkuu yönsä huonosti. Ja se tarkoittaa sitä, että myös minä olen nukkunut huonosti viimeiset 7 kk. Olen hirveän väsynyt enkä tunnu jaksavan panostavan oikein mihinkään. Lapsille tiuskin ja miestä en huomioi. Nyt väsyneenä ja turhautuneena loukkasin miestäni, koska en ollut mielestäni saanut tarpeeksi tukea väsymykseeni häneltä. Purkautui tulivuori kunnolla. En nyt viitsi kirjoittaa mitä sanoin miehelleni, mutta hänen mielestään tarpeeksi, että olisi jopa eron paikka. En ollut missään nimessä oikeutettu sanomaan niin kuin sanoin, mutta mielestäni ei todellakaan ole riittävä syy eroon.
Pystyin myös viimein myöntämään ääneen itselleni ja hänelle, että en ole toipunut synnytyksistä. Meillä on lapsilla ikäeroa hieman vajaat kaksi vuotta. Molemmissa synnytyksissä repesin pahoin, mutta en halunnut keskustella kenenkään ammattilaisen kanssa, koska mielestäni olen tarpeeksi vahva selviytymään itsekin. No ilmeisesti en sitten ole tarpeeksi vahva, koska tilanne on ajautunut tälläiseksi.
Miten ihmeessä tästä pystyy jatkamaan eteenpäin? En ollut oikeutettu loukkaamaan miestäni missään tapauksessa. Mutta mielestäni olen myös oikeutettu olemaan loukkaantunut siinä missä hänkin, ettei hän tue minua väsymyksessäni…
Heippa
Kiva kun kirjoitit sillä kun ihmisellä on ongelmia niin yksin ei pidä jäädä
ongelmia miettimään sillon on äkkiä oravanpyörässä.
olet oikeassa ei se ole oikea syy erota jos nyt suuttuu kunnolla ja tulee pahasti
sanottua.
Mutta sitten pitää vaan pyytää vilpittömasti anteeksi puolin ja toisin ja unohtaa sanomiset.
Neuvolassa kannattaa kyllä jutella jaksamisesta ja väsyneisyydestä ( Eihän ole synnytyksen
jälkeistä masennusta ) niin sieltä saat varmasti upeaa ammatti apua ja osaavat
varmasti sinua neuvoa.
Mutta ennenkaikkea puhukaa, puhukaa ja puhukaa kaikista asioista mitkä mieltä
painaa ja toista pitää tukea ja kunnioittaa kuin myös miehesi pitää sinua todellakin
ymmärtää.
Onko sinulla ketään esim isovanhempaa joka voisi hoitaa lasta että saisit
nukutuksi ja levätyksi kunnolla???
Kuinkas kauan parisuhteessa on ollut ongelmia???
Kaunista kevättä sinulle
Hei!
Luulenpa sinun olevan niin väsynyt, että tarvitset nyt muutakin kuin miehesi apua! Ehkä kärsit jopa synnytyksen jälkeisestä masennuksesta (ehkä se on alkanut jo ensimmäisen raskauden jälkeen jopa), johon saa apua. Älä missään nimessä syytä itseäsi, että et olisi pärjännyt, vaikka lähdetkin apua hakemaan. Se on nimenomaan viisas teko, ei se, että hammasta purren ja mielenterveytensä uhalla yrittää vaan pärjätä.
Tilaa aika omalla lääkärille tai neuvolalääkärille, minne vain saat ajan mahdollisimman pian! Älä mieti yhtään kauempaa avun hakemista!
Tietenkään tilannetta ei auta se, että miehesi ei mielestäsi näe väsymystäsi. Jos pystyisit järjestämään niin, että miehesi tai joku muu tulisi nukkumaan vauvan kanssa pariksi yöksi ja sinä nukkuisit korvatulppien kanssa toisessa huoneessa. Jos imetät, on aika vieroittaa vauva rinnalta, koska äidin pitää voida hyvin jaksaakseen hoitaa vauvaa ja vanhempaa lasta.
Minulla on omakohtaista (ja osittain erittäin jälkiviistasta puhetta!) samanlaisesta. Eka vauva käytti mua hyvinki 7-9 kk iässä osittain unituttina (molemmat ollaan herkkäunisia), mutta sitten ymmärsin tilanteen onneksi. Isä nukkui vauvan kanssa kaksi yötä, eikä rintamaitoa enää vauva sen jälkeen kaivannut. Toisen lapsen (ikäeroa 1½ v.) jälkeen kärsin selkeästi tuosta synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, mutta 20 v. sitten oli iso kynnys sellaista "tunnustaa". Meni turhaan monta kuukautta alamaissa oman hölmöyden takia. Onneksi tämä vauva oli helppo imetettävä ja nukkui aina imetysten välit todella sikeästi ja hyvin. Tai ehkä olin niin väsynyt, etten herännyt😴
Siispä kehotan ehdottomasti hakemaan apua terveydenhuollosta ja nauttimaan jatkossa lapsista enemmän!