Miten jaksan tämän kaiken läpi
Lähes 30 vuotta avioliittoa takana ja kolme aivan upeaa lasta. Toki näihin vuosiin sisältyy niitä hyviäkin aikoja, mutta nyt jo reilut 10 vuotta ovat olleet perhehelvettiä enemmän tai vähemmän..Siihen on kehittynyt käsittämätön kierre : ensin mies ryyppää monta päivää , huorittelee, syyttää että olen kylmä, halveksii, huutaa. Yötä päivää.Ei välitä yhtään siitä, vaikka lapset kuulevat hänen syytöksensä, raivonsa ! Näiden jaksojen aikana minä olen kaiken pahan alku ja juuri ja hänen koko persoonansa muuttuu todella ilkeäksi ja julmaksi. Aivan kuin hänessä olisi kaksi eri persoonaa.
Tätä jatkuu aina 4-5 päivää ja sen jälkeen alkaa mielistely vaihe. Silloin hän tekee kaiken eteeni , mielistelee , hyvittelee.Ongelma on, että hän ei voi/ pysty/ halua puhua tapahtumista mitään. Minä yritän keskustella ja olen pyytänyt , että hakisi apua. Kun tulee selvä kausi, hän lupaa mennä hoitoon. Lupaa, että nyt tulee muutos Mutta eipä ole mennyt tähän päivään asti
Työni puolesta joudun olemaan paljon tilaisuuksissa ja silloin tällöin jopa yön pari poissa kotoakin.Miehen mustasukkaisuus on sairaalloista. Hän on mustasukkainen aivan kaikesta: työpaikasta, ystävistä , niin ja tietenkin hänen mielestään minulla on ollut / ja on muita miehiä! Ikinään en ole häntä pettänyt.
Nyt en enää jaksa! Olen nyt yrittänyt puhua hyvällä, pahalla, uhkailemalla, että tulee ero. Mikään ei ole muuttunut.
Nyt juuri jouluna, historia toisti taas itseään. Koko episodista hän ei ole nyt jälkeenpäin sanonut käytännöllisesti katsoen sanaakaan. Kun yritin sanoa, että ei enää edes anteeksi pyydä.Mieheni tokaisi minulle, että mitä sitä pyytelemään, kun ei hän kuitenkaan saa anteeksi!
Nyt sitten tein päätöksen ja hain asuntoa. Lapsemme ovat jo nuoria aikuisia ja heistä joka ikinen on tullut minulle sanomaan, että tämä on oikea päätös.Nyt kun annoin eropaperin käteen, ei suostu allkirjoittamaan. Syyttää nyt minua siitä, että tämä on yksin minun päätökseni. Ja minä olen tuhoamassa hänen elämänsä.Uhkailee, että tekee itselleen jotakin, että vien häneltä kaiken. Huutaa, raivoaa, syyllistää, itkee.. ja juo.
Tällä hetkellä tuo käytös vain vahvistaa minua siitä, että olen tekemässä ihan oikean päätöksen, enkä ehkä olekaan tämän tarinan pahis. Pelottaa niin kauheasti se, että miten jaksan tämän läpi.Olen henkisesti aivan loppu!
Hei Mamaa,
hyvin samanlaiselta kuulostaa kuin minunkin avioliittoni. Mieheni ei sentään huuda minulle eikä huorittele, mutta alkoholi on se kaiken paha. Meitä on varmaan tuhansia ja taas tuhansia naisia, jotka elämme ns. avioliitossa, mutta kuitenkin olemme niin yksin.
Olet tehnyt rohkean päätöksen, kunnioitan sinua. Minusta ei olisi siihen, koska kuitenkin rakastan miestäni kun hän on selvinpäin. Meillä avioliittovuosia pian 40.
Ei kannata elää tuollaisessa helvetissä kun lapsetkin ovat vielä kotona. Johan tuollainen kotielämä häiritsee lasten koulunkäyntiä ja muutakin kehitystä. Saavat kotoa turhan ikävän muiston.
Voimia sinulle päätöksessäsi, elän hengessä mukanasi.
🙂🌻
Kiitos sinulle kovasti Auringonnousu kannustavasta viestistäsi! Nyt niitä toden totta tarvitsen. Melkein itku tuli kun luin viestiäsi. Tiedän , että meitä on paljon jotka kärvistelevät samanlaisissa suhteissa. Olen itse myös alkoholistiperheen lapsi ja tiedän miltä tuntuu elää alkoholistiperheen lapsena ja nyt sitten myös alkoholistin vaimona.
Sen verran tämän hetken kuulumisia, että nyt kun ilmoitin, että haluan eron, niin helvetti on taas irrallaan. Mieheni ei osaa käsitellä asiaa ollenkaan. Hänen mielestään minä olen kohtuuton, kun haluan eron. Hän perusteli sitä sillä, että ei ole "edes" lyönyt. Ja juo kuin viimeistä päivää ja koko ajan.
Olemme siis juuri nyt keskellä "myrskyn silmää" - minä ja lapset. Mieheni ei välitä lapsienkaan tuntemuksista mitään. Tuntuu siltä, että hän on kuin pieni lapsi joka saa itku-potku-raivokohtaukisa, koska asiat eivät menekään hänen tahtomallaan tavalla.
Mustasukkaisuus on ollut aivan omaa luokkaansa. Mieheni mielestä ilman muuta ainoa asia miksi haluan eron on se, että pääsen "toteuttamaan itseäni" ja saan miehiä!
Mutta jatkan sitkeästi tätä prosessia eteenpäin ja tämän käytöksen perusteell olen entistä vahvemmin sitä mieltä, että olen tehnyt oikean ratkaisun.
Onkohan paikkakunnallasi Al-anon ryhmiä, katso netistä missä on ja miten ne toimii. Ehkäpä kannattaa käydä kuuntelemassa ja juttelemassa siellä. Ovat vertaistukiryhmiä.
Itse sain paljon apua sieltä, kun olin niin alistettu etten osannut puolustautua ja säälin liikaa kaikenlaisia juoppoja ja kulkureita...luulin sitä jopa rakkaudeksi kun minua käytettiin hyväksi. Ja opin ryhmässä, että alkoholismi, juoppous on tosiaan sairaus ja sairas ihminen ei kykene toimimaan järkevästi vaan on on sairautensa kourissa itsekäs ja julma, muutoin ihana ihminen. Tiedän kuinka raskasta on jättää toinen ihminen, jota rakastaa, oman onnensa nojaan.
Hei Mamaa!
Itse en ole naimisissa eikä minulla ole lapsia joten en sillä saralla osaa sanoa mitään mutta olen seurustellut ja olin kihloissa alkoholisoituneen miehen kanssa jo vuosia sitten.
Hän käyttäytyi aikalailla samalla tavalla ja varsinkin silloin kun ilmoitin hänelle lähteväni suhteestamme. Hän eri päästänyt minua minnekään ja oli kovan urakan takana saada sekä kamppeeni että sormukseni.
Pidä vain päätöksestäsi kiinni ja hae eroa yksin. Jossain vaiheessa hänen on pakko allekirjoittaa paperit. Viimeistään siinä vaiheessa kun hän näkee kuinka tosissasi olet.
Lapset ymmärtävät asian varmasti.
Tsemppiä🌻🙂🌻
Kiitos vinkistä Salainen55, otanpa selvää noista ryhmistä ja myös sinulle Jonsku84, ihanaa että jaat tätä tuskaani ja annat vertaistukea! Todella ihanaa huomata, että kommentoitte , vinkkaatte ja kannustatte minua! Nöyrin kiitos teille kaikille siitä 🙂🌻
Nyt on taas kääntynyt ääni kellossa. Hän on jo hommannut kämpänkin?! Joka on tietysti huojentava asia, jos on totta! .. juominen toki jatkuu! Muuten käyttäytyy ihan niin kuin marttyyri! Olen lueskellut eri foorumeista narsismista ja alan huomata yhtäläisyyksiä koko ajan enemmän. Miten en ole huomannut tätä manipulointia aiemmin! Olen vain syyttänyt itseän, kun en ole tarpeeksi hyvä missään asiassa! Nyt kuulen siitä, miten minulle ei kuulu enää mikään hänen asiansa, eikä ole minulle enää tilivelvollinen mistään!
Voi kun vain saisin asunnon ja saisin lapseni ja itseni tästä sotkusta mahdollisimman nopeasti ulos! Pitäkää peukkuja keskiviikkona pitäisi ratketa!