Voiko ihminen samlla kertaa rakastaa niin paljon ja tuntea todella suurta vihaa? Kumpi näistä tunteista voittaa.

Sinä vain rakastat, rakastatko itseäsi myös. Olet koonnut itsesi taas. Lopettiko miehesi juomisen? Tiedät, että vika ei ole sinun päässäsi, mutta missä se sitten on ja mikä siihen auttaisi?🤔
☹️Jos ihmisen paras ystävä on alkoholi, niin seuraukset niin hänelle kuin läheisellekin on selvät. Tänä päivänä ei voi ummistaa enää silmiään siltä tosiasialta, että jos alkoholisti ei myönnä ongelmaansa ja hae apua, niin asiat vain huononevat. Teillä on juotu jo työ, meneekö seuraavaksi perhe vai asunto, vai sairastuuko siinä koko perhe.
Jos sinä rakastat miestäsi ja miehesi pulloa, niin lopulta voittaa viha ja katkeruus.

Rapu

hei!

Minä olen myös alkoholistin läheinen....mieheni juo edelleen ja rakastan häntä.

Nythän on niin, että alkoholismi on sairaus siinä kuin esim diabetes. Ei sitä itselle haluta. Ja alkoholisti ei juo sen vuoksi, että hän haluaa olla sinulle ilkeä. Hän on tunne-elämältään sairas ja tarvitsee alkoholia; hänellä on riippuvuus alkoholiin. Olet varmaan huomannut, että hän alkaa olla kärttyisä ja hankala juuri ennen juomaputken alkua. Hän tavallaan etsii syytä saada juoda, ja usein me läheiset sorrutaan mahdollistamaan hänen juomisensa. Kyllä hän juo ilman meidän apuammekin, mutta jos jaksamme olla tyyniä ja rauhallisia ja emme anna hänelle ns. "syytä" juoda hänen on lopulta alettava ajattelemaan, että ehkä syy hänen juomiseensa on hänessä itsessään.

Mutta Sinä et voi auttaa häntä, vaikka kuinka paljon rakastaisit ja haluaisit hänen parastaan. Alkoholisti juo niin kauan kunnes hän saavuttaa ns. pohjansa. Joillakin se voi olla esim. työpaikan menetys, avioero tai sitten hän kertakaikkiaan tulee fyysisesti niin sairaaksi, että muuta keinoa ei enää ole. Mutta nämäkään seikat eivät aina pakota alkoholisti hakemaan apua. Joskus viimeinen ryyppy on kuolemaksi.

Mutta en halua peloitella Sinua. Olet varmasti halunnut miehesi parasta, kun olet yrittänyt saada häntä etsimään apua. Harvoin, tuskin koskaan, alkoholisin puoliso saa miestään raitistumaan.

Alkoholistit ovat hyvin herkkiä ja rakastettavia ihmisiä silloin kun eivät juo. Monesti he tekevät hullun lailla töitä paikatakseen huonoa omaatuntoaan ja hyvittääkseen sen kaiken tuskan mitä ovat saattaneet aiheuttaa. Mutta sitten on se toinen puoli, jolloin juodaan ja kaikki on päälaellaan.

Ainoa keino mitä sinä voit tehdä perheesi hyväksi on etsiä apua itsellesi. Paikkakunnallasi on varmasti AlAnon- ryhmä, jossa alkoholistien läheiset kokoontuvat hoitamaan itseään. Kaikilla meillä ryhmäläisillä oli samat murheet ja sama pelko taustalla kun astuimme ensi kerran ryhmäntilan kynnyksen yli. Mutta jos uskallat lähteä, et varmasti kadu. Saat niin paljon rakkautta vertaisiltasi läheisiltä, jotka taatusti ovat kokeneet saman kuin sinä nyt. Ryhmässä ollaan nimittöminä ja siellä puhutut asiat jäävät niiden seinien sisäpuolelle. Itse olen käynyt AlAnon ryhmässä jo 14 vuotta. Ohjelmaan sisäänpääseminen ei ole helppoa, mutta kannattaa kyllä kokeilla. Itse ainakin olen saanut paljon apua ja olen tullut tasapainoisemmaksi ja ymmärrän nyt paremmin miksi meillä aina silloin tällöin juodaan. Mutta se ei ole minun ongelmani enää.

Jos haluat kokeilla niin etsi esim Googlesta AlAnonin sivut ja sieltä saat ryhmäluettelon. Voit tarkistaa milloin paikkakunnallasi kokoontuu ryhmä.
Kannustan yrittämään.

Tuulaelisa

tuskin nyt diabetesta ja alkoholismi voidaan keskenään verrata?
Tai, jos hätäsesti 2 tyypin diabetes, 1 tyypin diabetesta ei voi itse juomalla tai syömällä hankkia.
Alkoholismi on aina itsehankittu, olkoon nyt vaikka sairaus, mutta itse sen on itselleen hankkinut ihan omilla elintavoillaan.

tuulaelisa kirjoitti 09.02.2005 klo 16:36:
Nythän on niin, että alkoholismi on sairaus siinä kuin esim diabetes. Ei sitä itselle haluta. Ja alkoholisti ei juo sen vuoksi, että hän haluaa olla sinulle ilkeä. Hän on tunne-elämältään sairas ja tarvitsee alkoholia; hänellä on riippuvuus alkoholiin.

Alkoholismi on minunkin mielestä tunne-elämänsairaus, mutta sen hoitamiseen ei tarvita alkoholia, päinvastoin. Riippuvuuksista vieroitutaan keskustelemalla ja JUOMATTOMUUDELLA. Tunne-elämää ei juomalla saada kuntoon. Jos läheinen olettaa, että alkoholistin tarvitsee juoda, niin silloin ollaan jo pitkällä hakotiellä. Se on jo suoranaista sairauden ylläpitoa. Ja siinä vaiheessa voi jo miettiä, että mitä läheinen hyötyy toisen juomisesta, sairaudesta.
A-klinikka on perheelliselle hyvä paikka hakea apua. Siellä alkoholistin on mahdollista käydä yksilökeskuteluja, ryhmissä ja lisäksi siellä otetaan mielellään koko perhe hoitoon mukaan. Ja se on ilmaista!

Kiitos kannanotoistanne, ihana että on teidänkinlaisia ihmisiä ympärillä.

Kerron hieman taustaa vielä. Meillä juodaan viikonloppuisin. Aina kun on vapaata. Se alkaa kun työvuoro perjantaina päättyy ja ehkä arkeen taas selvitään. Ja loppujen lopuksi myös käytettiin työpäivinä.

Kyllä minä itseäni rakastan ja nyt vielä enemmän. Tosin tunteet ovat käyneet vuoristorataa.

Minun ei enään tarvitse kantaa vastuuta mieheni juomisesta ja hänen jaksamisestaan töissä.

Siitä mistä tämä kaikki sai alkunsa, siis työpaikan menetys, on kulunut vasta reilu viikko.

Hieman olemme pystyneet keskustelemaan. Ja aina kun tunne, että hän loukkaa minua, keskeytän ja sanon asiasta. Minähän en ole tehnyt mitään väärää häntä kohtaan. Olen useampaan otteeseen kehoittanut hakemaan apua, mutta turhaan. Onneksi hän nyt myöntää, että olisi pitänyt kuunnella.
Apua tosin ei lähde vieläkään hakemaan.

Tippaakaan ei ole sen jälkeen alkoholia käytetty!... mutta kuinka kauan hän kestää. Odotan, ihmettelen ja mietin miten reagoin tulevaan. Ehkä sitten menee jo perhe.

Onneksi minä olen sinut itseni kanssa. Ja hakenut jo apua ja saanut sitä. Ja saan sitä myös jatkossa. Sinne Al-anoniin olen kyllä harkinnut mennä ja ehkä senkin saan aikaiseksi.

Tuulaelisa

Tiedän itse kokemuksesta, että AlAnonin rapun edessä on "korkea kynnys". Mutta takaan Sinulle, että et tule katumaan ratkaisua. Käy pari kertaa katsomassa ja päätä sitten onko se Sinun paikkasi vai ei. Onnea elämääsi!

Tuulaelisa