Saman asian kanssa painioita on varmaan muitakin, joten apua kaivataan.
Olen jollain tavalla umpikujassa oman parisuhteeni kanssa. Olemme olleet yhdessä mieheni kanssa kohta 12 vuotta. Meillä on 3-vuotias lapsi ja 3 kk vauva. Molemmat lapset olemme halunneet aidosti. Jälkimmäisen lapsen syntymisen jälkeen ongelmat alkoivat. Mies ei ole viihtynyt kotona. Tekee ympäri pyöreitä päiviä töissä ja viikonloppuisin sitten on kavereiden kanssa tai töissä. Tiedän kyllä että hänellä on töitä tehdä asti.
Ryyppyreissujen jälkeen ei tule yöksi kotiin vaan menee yöksi esim.työpaikalle. Yksin tai kaverinsa kanssa. Kerran sanoi, että siellä saa nukkua rauhassa, kotona ei.
Käytännössä katsoen hän ei koskaan ole kotona. Aivan kuin hän vierastaisi vauvaa. Ennen hän oli paljon kotona ja esikoisen kanssa, mutta joulukuun jälkeen tilanne todellakin muuttui radikaalisti.
Olen jopa häntä syyttänyt pettämisestä, koska hänen olemuksensa on muuttunut niin radikaalisti. Myöskin hänen toimintansa antaa aihetta epäillä. Hän ei myönnä että olisi pettänyt eikä selviä merkkejä siihen suuntaan ole ollut. Enkä kyllä nyt enää uskokaan, että hän minua pettäisi. Olen kuitenkin asiasta maininnut hänelle usein, joten jossain tilanteessa hän kyllä sen olisi sanonut jos näin olisi.

Yritän keskustella hänen kanssaan niin ei hän halua jutella. Hän vaan pakenee paikalta ja sanoo, että keskustele jonkun muun kanssa.
Voisiko taustalla olla kenties työuupumusta? Koska hän on välinpitämätön ja jotenkin kylmä. Haluaa nukkua esim toisessa huoneessa, kun ei vauvalta saa nukuttua.

Mitä tässä nyt oikein pitäisi tehdä? Alan tuntea itseni tosi arvottomaksi, kun rakastama mies ei välitä.
Mieheni on tempperamenttinen, kuten myös minä, joten riidan tullen tulee sanottua huonostikin.