Mitäpä tehdä?

Mitäpä tehdä?

Käyttäjä memmu5 aloittanut aikaan 29.12.2014 klo 15:30 kohteessa Parisuhde, koti ja perhe
Käyttäjä memmu5 kirjoittanut 29.12.2014 klo 15:30

Olen seurustellut naapurissani asuvan miehen kanssa n.4kk.Hän on niin sanotusti tuurijuoppo.Pitkiä aikoja juomatta, mutta nyt ratkennut ja 4kk mennyt siihen.

Kivoja hetkiä on ollut paljon, mutta pikkuhiljaa minulle on ”valjennut” hänen narsisminsa.

Hän syyttää minua kaikesta, juomisestaan ym….Ja hänen mielikuvituksellaan ei ole mitään rajoja.Minulla on hänen mielestään muita miehiä.Minä olen valehtelija ja kaikki mahdolliset haukkumanimet olen saanut jo kuulla.

Tuolla muille hän kehuu kuinka paljon rakastaa, mutta kahden kesken hän on kaikkea muuta.

Olin täs Joulukuun alussa 2viikkoa kotoa poissa, mutta pakkohan hänet oli tavata ja yrittää selvittää asioita, koska välimatkaa on asunnoillamme n.30m.

Muutama päivä menikin sitten hyvin, mutta taas se alkoi.En jaksa ymmärtää mistä mies keksiikään niin olemattomia syytöksiä ja luulenpa että uskoo itsekkin niihin, enkä jaksaisi jatkuvasti selittääkkään asioita mitä en ole koskaan tehny.

Tällä hetkellä istun kotosalla sydän hakkaa kädet tärisee, kuuntelen rappukäytävän ääniä ja pelottaa, enkä tiedä mitä tehdä?😭

Käyttäjä nanie kirjoittanut 29.12.2014 klo 21:22

Kuulostaa aivan mun eksältä. Aivan samanlainen tapaus, toivottavasti ei sama sentään. Mun kohdallani selvisi, että epäilykset muista miehistä johtuivat paitsi omasta epävarmuudesta, myös omasta pahasta olosta: syytti mua pettämisestä vaikka itse oli pettäjä. Oli koukussa seksiin ja paitsi kävi vieraissa, jatkuvasti yritti iskeä muita netissä. Selitti mulle kuinka olen ainoa eikä ikinä voisi löytää parempaa, samoin perheelleen, mutta sitten syytti minua kaikesta muutoin kuin niinä hetkinä kun olin lähdössä. Silloin olin parasta mitä hänelle oli tapahtunut.

Apua muka huoli, mutta todellisuudessa mikään ei muuttunut. Aina kaikki oli toisten syytä; eksä oli paska eukko kun ei antanut tavata lasta (ihan syystä), pomo oli ääliö joten erosin (sai potkut), kaikki on vastaan ja aina ollut. Mutta sitten taas "kyllä mä tiedän että se on mun vika", sääliä kerjäten silloin kun olin vihainen.

Mun neuvo on, että anna mennä. Se ei siitä miksikään muutu. Juoppoa ei muuta parisuhde, perhe, lääkitys, onnettomuudet... Kun omaa tahtoa harvoin löytyy paranemiseen. On vaan helpompi olla ja ryypätä ja rypeä.