Mitä voi ajatella?
En tiedä mitä ajattelen. Olen suhdesopassa. Kuukausi sitten mieheni tapasi naisen, jota tapailee. Hän on kertonut olevansa rakastunut. Tämä on jotain suurta. He tapailevat ja puhuvat puhelimessa. Miehen puhelimesta vahingossa minulle selvisikin suhde.
Olemme olleet yhdessä 5 vuotta. Sinä aikana olemme saaneet pojan, mieheni käynyt huoltajuuskiistaa, äitini sairastunut ja kuollut, minä sotkenut opiskeluni ja raha-asiat. Seksiä harrastettu satunnaisesti. Elämä ei ole ollut tasaista. Meidän välillä ei ole ollut suurta rakkautta. Minä olin rakastanut, mutta miehestä oli mukava tapailla ja sitten ilmoitti tulostaan poika. Muutimme yhteen kasvattaaksemme pojan ja mieheni mukaan meillä ei ole suhdetta, kasvatamme vain lastamme.
Pari viikkoa olen ollut shokissa kun ymmärsin suhteen laadun. Juuri nyt en tiedä mitä haluan. Muutamia kertoja olemme puhuneet asiasta, mutta tuntuu ettei minun tunteilla ja ajatuksilla ole väliä. Ensi viikolla meillä on aika perheneuvolaan. Minusta heti selvää, että haluan jutella ulkopuolisen kanssa asiasta. Mieheni epäröi. Hän kertoo tehneensä päätöksen itse ja tulevansa omasta halustaan. Kuitenkin hän on puhunut asiasta naisensa kanssa, jonka mielestä on hyvä että me selvittelemme välimme. Minulle tulee mieleen, että haluaako hän miehen, joka on selvitellyt ajatuksensa ja siksi tukee ajatusta siksi. Minusta tuntuu epäreilulta, että samaan aikaan kun me yritämme miehen kanssa pähkäillä suhdettamme niin mies rakentaa jotain uutta. Ymmärrän miestäni helposti. On ihanaa olla rakastettu ja saada ihailua, saada hellyyttä ja seksiä. Me elämme arkea lastenhoitoa, ruuan laittoa, tiskiä, pyykkiä. Olla pois kotoa ja saada huomiota. Juuri nyt voisin jättää perheneuvolan väliin ja hankkia eron.
Juuri nyt tuntuu erittäin pahalta kun tiedän mieheni menevän huomisiltana menevän tapaamaan anopin asuntoon naistaan. Kerroin anopille viikko sitten naisesta en ymmärrä miksi hän tukee suhdetta, muuta eihän hänen poikansa tee mitään väärää tai ei voi luonnolleen mitään.
Pahalta tuntuu, että mieheni haluaisi poikamme 4 v tapaamisiin mukaan. Minä olen ilkeä äiti kun en halua sekoittaa poikani päätä kaikilla kuvioilla. Ymmärrän kyllä, että mies haluaa esitellä poikamme, sillä hän on mieletön tenava.
Tuntuu pahalta, että uuden naisen kanssa halutaan olla yhdessä, mut hyvä kun voi edes samassa ruokapöydässä kanssani. En tiedä kuinka itse kykenen olemaan mieheni ja anopin kanssa samassa kahvi-ja ruokapöydässä huomenna.
Minulla on tunne, että mieheni on tehnyt päätöksen erosta vaikka ei sano suoraan. Ymmärsin, että hän ajatteli parissa vuodessa minä saan asiat kuntoon ja voin muuttaa muualle. Itse en oikeasti tiedä, mitä haluan jatkaa vai erota. Sen tiedän, ratkaisun on tapahduttava nopeammin muuten hajoaa pää.
😯🗯️
Nannanen, ensinnäkin olen todella pahoillani tilanteestasi. Uskottomuus loukkaa ja satuttaa syvästi, kyseessä kun on kuitenkin ihminen, johon pitäisi voida luottaa, ihminen, joka on sinua lähinnä. Se kai siinä satuttaa eniten.
Hyvä että olette hakeneet apua. Olipa tilanne mikä hyvänsä, uskon, että ulkopuolinen apua tuo siihen näkemystä ja hyviä neuvoja.
Oletko lukenut väestöliiton sivuilta tietoa uskottomuudesta? Siellä on tekstit sekä petetyksi tulleille ja pettäneille. Omassa tilanteessani olen saanut niistä jotain apua ja selkeyttä omaan tunnekaaokseen. Meillä kävi niin, että miehen uskottomuus tuli ilmi muutama kuukausi sitten ja tässä selvitellään apua. Myös me olemmme hakeneet asiaan ulkopuolista apua.
Enpä osaa mitään kovinkaan viisasta sinulle sanoa, muuta kuin toivottaa kovasti voimia. Kirjoittele tänne, jos vain koet, että siitä voisi olla apua.
Voimahavalus sinulle!
Viime yönä tuon edellisen kirjoitin. Tajusin ettemme ole tässä tilanteessa yksin. Tiedän, että vain me voimme tehdä ratkaisun elämästämme. Juuri nyt olen vihainen miehelleni, mutta en kykene sitä edes hänelle sanomaan. päivä on mennyt kun odotan hänen lähtevänsä naisensa luokse. Olen siivonnut ja tehnyt ruokaa. Mies auttoi. Saunan jälkeen hän lähtee. Sydämeeni sattuu. Tiedän vihaisuudella ajavani miestä naisen syliin, mutta mua on loukattu.
Pitäisi pystyä puhumaan, mutta mun sanomisilla tai toiveilla ei ole mitään väliä. Ainakin siltä se tuntuu.
Ihmiset kommentoikaa jotain. 😯🗯️
Minustakin vaikuttaa selvältä, että miehesi on päätöksensä tehnyt. Hän rakentaa avoimesti uutta suhdetta toisen naisen kanssa ja haluaa lapsensakin tähän elämään mukaan.
Tai sitten miehesi ei ymmärrä, ettei hän voi pitää yhtäaikaa sekä rakastajaa että lastenhoitajaa. Kukaan ei tunnu vaativan häntä teoistaan tilille, äitinsäkin oikein myötäilee ja edesauttaa uutta suhdetta. Ehkä hän tosissaan ajattelee, että te vain kasvatatte yhteistä lasta, mutta ei sen enempää ja hän saa omasta mielestään hakea rakkautta ja seksiä muualta.
Oletko kysynyt, soisiko miehesi sinullekin sivusuhteen? Jos kerran vain kasvatatte lastanne yhdessä, pitäisi minun mielestäni sinullakin olla oikeus samankaltaiseen käytökseen.
En nyt tarkoita, että sinun pitäisi heti juosta jonkun vieraan miehen syliin, mutta kysypä tätä. Miehen reaktio asiaan kertoo paljon.
Olen kysynyt, mutta vastaus on että ehkä hän sen hyväksyisi. Hän tuntee minut ja tietää etten niin tekisi. Minusta tuntuu, että hän ei ole päätöstä tehnyt vaan odottaa että naiset päättävät. Parasta tässä on, että se nainen on puheissa koko ajan mukana. Mies ei tajua kuinka paljon hän satuttaa. En kykene näyttämään vihaani, koska poikamme pyörii koko ajan tässä .
nyt poikani puheen vuoro
☺️❤️ 😑❓🌻🙂🌻☺️❤️☺️😳
nnnjjjjjjjjjjqpööööööööööööööööäpoåss2i'kkknbvcxxz6654'äölkjhgdsa0321mnbvcxxz
Huomenna on perheneuvolaan miehen kanssa. En ymmärrä miksi menen. Mies on kotona mutta ei kuitenkaan kotona. Puhelin kourassa tekstitellään. Lapsi kaipaisi huomiota, mutta sitä ei saa.🤔
Hei,
hän on mieletön tenava - tuo iski silmään tekstistäsi. Minulla on myös mielettömän ihanat tenavat ja olen kokenut suurta ylpeyttä heistä. Kirjoitat ettet halua näyttää vihaasi lapsesi nähden, ja ymmärrän sen mutta kyllä sinun täytyy pystyä näyttämään tunteitasi puolisollesi tämän käsittämättömän käytöksen edessä. Siis, hän odottaa naisten tekevän päätökset puolestaan ja leikkii toisten tunteilla kuin lapsi leluilla. Totta kai äiti on poikansa puolelle, hänhän on lapsensa kasvattanut. Ikuiseksi lapseksi, joka haluaa kaiken ja hylkää vanhat lelut uuden saadessaan.
Itse olen elänyt ikuisen pikkupojan kanssa vuosikymmeniä ja välillä saanut pettyä rankasti. Pikkupojat tarvitsevat välillä pieníä 'näpäytyksiä' muistaakseen ketkä ovat elämässä todella tärkeitä. Naisena olen oppinut pitämään pääni kylmänä silloin kun se on tarpeellista, varsinkin taatakseni lapsille onnellisen ja turvallisen elämän. Ja äidin onni ja turvallisuus on lapsen elämän paras pohja. Kannattaa ajatella mikä on minulle parasta.🙂