Tämä on jo toinen avioliitto ja ensi viikonloppuna pitäisi muuttaa pois nykyisen miehen luota. Me puhuttiin, että elämme hyvää elämää yhdessä… kuitenkaan tästä ei sitä tullut. Olen kyllä toiminut väärin ja pyytänyt anteeksi.
Ennenkun menimme kihloihin en tiedä miksi olin ystävieni kanssa viettämässä ravintolailtaa ja eräs samalta paikkakunnalta kotoisin oleva mies tuli minulle jutteleen ja halusin kerrankin jutella jonkun miehen kanssa, kun joku ylipäätään oli kiinnostunut puhumaan minulle, vaikkakin hän luuli minua minun siskokseni. Ajatuksena ei todellakaan edes ollut muuta kuin saada jutella. Tanssimme kyllä välillä ja samaan pöytään menimme takaisin istumaan.
Hän kun tunsi koko lapsuuden aikaisen perheeni. Niinpä keskustelimme mitä vanhimmat siskoi nykyään heille kuuluu/tekee, jotka hän tunsi jne.
No, tietenkin omankin arvojeni mukaan ns. ylimääräistä siinä oli se, että annoin hänen saattaa hotellille, jossa olin ystävieni kanssa yötä. Toki hän pyysi minua ”iltakahville” luokseen, johon en tietenkään lähtenyt mukaan.
No, tämän tapauksen rehellinen kertominen ei ollut helppo silloiselle seurustelukumppanilleni, joka on kyllä katsonut/katsoo asiaa siltä kantilta, että minä olen valehdellut hänelle.
Tämän jälkeen kuitenkin menimme ensin kihloihin ja sitten myöhemmin vietimme ihanat häät.
Paitsi, että tätä juttua hän on kantanut koko ajan mukanaan, vaikka olen pyytänyt anteeksi häneltä.
Olen sortunut kännykän räpläämiseen yöllä. Olimme riidelleen en muista kyllä mistä, mutta luottamukseen liittyvästä asiasta on ollut kyse.
Minä, kun olen sellainen, että en osaa nukkua, jos olen riidoissa jonkun kanssa. Miehiltä se näkyy käyvän kyllä sama miltä siitä vaimosta mahdollisesti tuntuu…
Niinpä erehdyin räpläämään kännykkää. En kenellekään (siis miehelle) mitään viestiä lähetellyt enkä muutenkaan ottanut yhteyttä kehenkään mieheen vaan muuten vain räpläsin kännykkään kun ei ollut parempaakaan tekemistä, niinku olen miehelleni sanonut. Olisi pitänyt olla niin viisas, että olisin tilannut operaattorilta tiedot, mitä yhteyksiä olen mahdollisesti ottanut ja minne.
No, mitä tästä kännykän räpläämisestä seurasi. Hän haki minusta avioeroa. Paperit likoon.
Paitsi, että kävi perumassa hakemuksen, kun kysyi mitä mieltä minä olen peruuko hän hakemuksensa.
Töistä olen tullut liian myöhään tai siis kun hän on tullut minua hakemaan (omasta tahdosta) töistä ja en ole heti tullut, kun työaika on loppunut niin olen silloin hommannut jotain epämääräistä…:😐
Tässä on enemmän tai vähemmän kituutettu näissä merkeissä ja avioliittoa on kestänyt vähän reilun vuoden. Näytti siltä, että saa nähdä tuleeko edes yksivuotis-hääpäivä täyteen.
Olen aina ollut rehellinen ja luotettava niiden ihmisten silmissä, jotka ovat tunteneet minut lapsuudesta lähtien. Nyt yhtäkkiä olen valehtelva, epäluotettava ihminen.
Jos olen hänelle puhunut tästä. Hän sanoo, että osaan manipuloida näitä ihmisiä niin, että he uskovat minua. ???..😑❓
Ensi viikonloppuna olen muuttamassa omaan asuntoon. Tämä on toinen avioliitto, joka päättyy eroon. Ensimmäisellä avioliitolla ei ole tekemistä näiden asioiden kanssa yhtään mitään. Me emme vain yksinkertaisesti edell. aviomiehen kanssa sopineet luoteidemme erilaisuudesta johtuen yhteen loppujen lopuksi.
Toisaalta tämä nykyinen mieheni on todella ihana ja tulisimme hyvin toimeen keskenämme ja voisimme olla jopa onnellisia, mutta hänen mielestään minä valehtelen hänelle ja minä olen sitä mieltä, että hän on normaalia enemmän epäluuloinen minua kohtaan. Ikäeroa meillä kyllä on melkein 20 v.
Hän on käynyt kuulemma juttelemassa psykiatrin kanssa ja hän on sanonut, että minulla on narsistinen persoonallisuushäiriö. Ei hän tietenkään ole kertonut kenestä hän kertoo. No, minun lähisukulainen, joka on ylilääkäri on tehnyt myös hänestä ”diagnoosin”. Itse en ole kyllä keskustellut hänen kanssaan tästä asiasta vaan eräs lähisukulaiseni.
Hänen kanssaan olisi niin ihana elää, mutta…..
Kirjoitat "Tämä on jo toinen avioliitto ja ensi viikonloppuna pitäisi muuttaa pois nykyisen miehen luota. Me puhuttiin, että elämme hyvää elämää yhdessä... kuitenkaan tästä ei sitä tullut. Olen kyllä toiminut väärin ja pyytänyt anteeksi. " Kuule jatka samalla linjalla; pyytele anteeksi vaan, ja huomaat että joka päivä olet tarkemmat ja tarkemman vahtimisen alla, ja jatkat anteeksipyytämistä, pikkuhiljaa sinulla ei ole enää yhtään mitään vapautta, edes ajatella. Mutta muista että oma on valintasi, luuletko että se muuttuu muuta kuin pahempaan suuntaaN.
"Hänen kanssaan olisi niin ihana elää?" Mitä tarkoitat, onko ihanaa elää ihmisen kanssa joka ei luota, joka syyllistää, joka vahtii tekemisiäsi, joka pitää sinua narsistisena? Ja kaikki tämä vaikka vasta vajaa vuosi avioliittoa. On sulla outo käsitys ihanasta elämästä.
Jos hän tarjoaa sulle vapautta, niin lennä tiehesi hyvän sään aikana.
Hei,
Tuskinpa kukaan ammattipsykiatri tekee diagnooseja kenestäkään tätä tapaamatta - joten taitaapa olla vain miehesi omaa diagnoosia. Missä määrin arvelet ikäeronne aiheuttavan miehessäsi epävarmuutta? Aika rajuja nuo reaktiot kertomiisi asioihin -kuinka kauan jaksaisit todistella luotettavuuttasi esim. puheluerittelyjen avulla, olisitko valmis tekemään sitä loppuelämäsi ajan??? 😐
Nimenomaan, oletko valmis todistelemaan uskollisuuttasi ja rehellisyyttäsi, koko elämäsi ajan?? Vaikka olisi kuinka ihana elää hänen kanssaan...mutta vain niinä hyvinä päivinä.. Sinä et pysty ikinä elämään niin "hyvin", että sinuun uskottaisiin, paitsi, jos jäät kotiin ja et liiku sieltä yksin minnekkään, sinulla on munalukolla varustettu siveysvyö ja ikkunat on läpinäkymättömät... ja siltikin mies saattaa luulla, että vessan tuuletusräppänän kautta, joku vieras mies käy luonasi...ajatteleppa sitä.
🙂🌻 Mielipiteeni; Kun on antanut aihetta epäilyyn niin siitä saa itse kantaa vastuun. Vaikuttaa mustasukkaiselta ja epäluuloiselta miehesi. Tapaamisesi olisi ehkä kannattanut salata tai olisit kertonut sen vaan noin ohimennen ei pää asiana. Epäily ja luottamuksen puute on varmaan loukannut sinua. Itselläni on vastaavia kokemuksia. Kukaan psykiatri ei tee diaknoosia varsinkaan näkemättä ja kuulematta henkilöä ja ei niin että kertoisi sen vielä tässä tapauksessa miehellesi.
Varmaankin tuohon suhteeseen olisi ilman eroa tullut pelot jne. Pieni ongelma ja siitä kasvaa suuri pato jota on vaikea selvittää.
Toisekseen olisi ehkä helpompaa käydä vastaanotolla yhdessä, terapiassa mikäli haluaisi jatkaa.
Itse olen kokenut että epäonnistuminen seuraa toistaan, ei mies parane vaihtamalla. Ongelma seuraa toistaan jollei osaa myöntää omia virheitään. Sepä vasta vaikeaa onkin jollei osaa tiedostaa omaa käyttäytymistään esim. ravintolassa.