Mitä tehdä, työpaikka vaarassa masennuksen takia
Puolisoni jätti minut masennukseni takia muutama kuukausi sitten, josta tietysti masennus paheni entisestään.
Syön masennukseen cipramilia, mutta se auttaa ainoastaan sen verran, että en ajattele itsemurhaa joka päivä, enkä ole ärtynyt tai vihainen, kuten tapasin.
Iloa en juurikaan koe edelleenkään, enkä oikein pysty tarttumaan mihinkään asioiden tekemiseen.
En ole ollut masennukseni takia sairaslomalla ollenkaan. Työpaikkani on noin 15 ihmisen muodostama työryhmä, joka erotettiin omaksi itsenäiseksi ulkoistetuksi yksikökseen isommasta kokonaisuudesta puolisen vuotta sitten.
En ole uskaltanut jäädä pitemmälle sairaslomalle, koska pelkään, että saan potkut.
Nyt vaan se päätös on kaatunut omaan nilkkaan, koska työtehoani alettiin tarkkailemaan. En pysty tekemään hommia kuin ehkä puolella teholla. Keskittymiskyky ei riitä, kun omat asiat jyllää päässä.
Nyt olisi vielä huonompi tilanne jäädä sairaslomalle, mutta mitä minun oikein pitäisi tehdä?
Tuntuu että saan potkut joka tapauksessa huonon työkyvyn takia. En tiedä pystynkö skarppaamaan kovin pitkään.
Potkuja minun ei ole varaa saada, koska minun koulutuksellani ei uutta työtä ole helppo löytää, ja nykyisen kuntoni takia en kykene hakemaan uutta työtäkään. Palaisin jälleen syrjäytyneeksi, asunto lähtisi alta, ja suoraansanoen se olisi minun loppuni.☹️
Itselleni kävi samalla tavalla , alkoi homat tökkimään kun en osannut muuta ajatella . Sitten alkoi muistikin toiminaan ajoittain ja pätkittäin . Sitten sattui työtapaturma ( liukastuin ) ja pääsin 2 viikon sairaslomalle . Olin tämän 2 viikkoa kokona yksin . Sitten kun saikku oli ohi niin soitin pomolle ja sanoin itseni irti , tietämättä seuraavasta työpaikasta . Sinulle sanoisin sen
että älä luovuta niin kuin minä , yritä kuitenkin tehdä parhaasi .
Tuntuu että saan potkut joka tapauksessa huonon työkyvyn takia. En tiedä pystynkö skarppaamaan kovin pitkään.
Mieti nyt tarkkaan, että jos työ on jo uhkana mennä, niin mitä menettäisit, jos jäisit sairaslomalle (et mitään). Saisit aikaa hoitaa itseäsi työpaikan turvin ja sitten joskus joko palata sinne tai ehkä etsiä uuden työn. Ota aikalisä, hoida itseäsi.🙂👍
Minun tietääkseni Suomessa työntekijää ei voida irtisanoa alentuneen työkyvyn vuoksi, jos työkyvyn alentuma johtuu sairaudesta. Tässä asiassa kannattaa ehkä ottaa yhteyttä oman alasi liittoon... Siellä osaavat varmasti neuvoa parhaimman tavan hoitaa hankalaksi mennyt tilanne.
Yhdyn edelliseen kirjoittajaan myös siinä, että sairaslomalle jäämällä et voi menettää mitään. Todennäköisesti työkykysi parantuu ja voit taas hyvin työpaikassasi.
Mars lääkärin ja ammattiliittosi toimitsijan puheille. 🙂
Jessamine kirjoitti 10.03.2005 klo 08:23:
Minun tietääkseni Suomessa työntekijää ei voida irtisanoa alentuneen työkyvyn vuoksi, jos työkyvyn alentuma johtuu sairaudesta. Tässä asiassa kannattaa ehkä ottaa yhteyttä oman alasi liittoon... Siellä osaavat varmasti neuvoa parhaimman tavan hoitaa hankalaksi mennyt tilanne.
Yhdyn edelliseen kirjoittajaan myös siinä, että sairaslomalle jäämällä et voi menettää mitään. Todennäköisesti työkykysi parantuu ja voit taas hyvin työpaikassasi.Mars lääkärin ja ammattiliittosi toimitsijan puheille. 🙂
Ei voida irtisanoa, niin. Kuitenkin sanomattakin selvää, että pitkä sairasloma vaikuttaa negatiivisesti siihen, miten työntekijään suhtaudutaan, koska sairaslomalla oleva työntekijä ei tuota firmalle mitään tuloja.
Sairasloman aikana työnantaja voi tehdä päätöksen sen suhteen, että työsuhdetta ei jatketa sen jälkeen kun laillisesti on mahdollisuus irtisanoa.
Meillä on niin tiivis työympäristö, että kaikki tällainen vaikuttaa kaikkeen. Aikaisemmin kun olin ison organisaation työntekijänä, kukaan ei ollut kiinnostunut siitä, minkä takia joku on poissa jonkun aikaa, mutta siltikin, yksi luottavaisin mielin meni leikkaukseen, kun piti joku vanha vaiva saada hoidettua. Oli pari kuukautta sairaslomalla, ja sitten kuulimme, ettei kyseinen henkilö enää palaa työtehtäviinsä.
Juuri näin, mene nyt pikaiseen sairaslomalle, olet sen tarpeessa. SInulla on oikeus sairaslomaan, ja työnantajasi ei voi irtisanoa sinua sinä aikana ainakaan. Voisit levätä ja huilia, ja hoitaa itseäsi. Katsele ympärillesi, pian huomaat että et ole yksin, sinua varten on olemassa joku, ja olet rakastamisen arvoinen. Sinulla on oikeus hyvään ja tasapainoiseen elämään, vaikka jätetyksi tuleminen on kova isku, mutta se voisi olla myös uuden hyvä alku. Kaikella on tarkoituksensa, niin myös tällä teidän erollakin. On maailmassa ihmisiä ja kohdallesi osuu vielä joku sellainen, joka rakastaa sinua ja on kanssasi.
Ota sairasloma, ja älä kuitenkaan jää ihan seinien sisälle. Ajattele mitä haluat elämältäsi, älä ikävöi mennyttä, se on ohi jo. Se joka Sinut jätti, ei ollut Sinua varten.
Olen itse tehnyt tietoisia päätöksiä, olen irtisanonut itseni parikin kertaa. Ihan siitä syystä, että ajatellut omaa itseäni ja perhettäni. Olin paljon pois kotoa, pitkiä päiviä ja matkustelua. Sitten eräs aamu lapseni tuli ja sanoi, että äiti, Sinä et kohta jaksa, olet työn uuvuttama ja aina teet töitä. Niin , niin se oli. Seuraavana aamuna olin irtisanoutunut, ja miehenikin totesi että kylläpä sitä kestikin, liian kauan. Olen hoitanut perheen, lapset ja miehen, koirat siinä sivussa. Käynyt viisi leikkausta, joista kahdessa todettiin syöpä. sekään ei vielä pysäyttänyt, perukki päähän ja menoks. Hiukset ovat kasvaneet ja järkikin, yhden ihmisen ei tarvitse tehdä kaikkea, ja on oikeus hyvään omaan elämään ja henkiseen tasapainoon. Lapset eivät olleet huolissaan mistään muusta kuin siitä, että jaksaako äiti tehdä kaiken, ja onko äidin pakko tehdä kaikki. Mieheni on yrittäjä, ja myös paljon pois kotoa. Lastenhoitajia emme silti ole koskaan käyttäneet, jopa joskus työmaalle jouduin lapseni ottamaan mukaan. Siis jälkikäteen kammottavaa. Silloinen työnantajani valitti siitä jos olin pois esim lasten sairastelujen vuoksi, mutta laki sen sallii. Joten otin valitukset sujuvasti sisään ja ulos ja kävelin tieheni. Olen kova ollut tekemään, ja olen akateemisella alalla toiminut. Mutta sen sanon että jos terveys menee, sitä ei tuo mikään raha takaisin. Ja jokaisella on hyviä ja huonoja aikoja, pomoille tulee vain olla kymppi ja täyttä tehoa. Kukaan ei kone ole, ja työtä tuleekin jakaa. POmoni katsoi hölmistyneenä, kun sanoin että "Irtisanon itseni, oivalsin sen juuri tänä aamuna, väitöskirjani (lapseni siis) ovat kotona, ja saatte selvitä ilman minua! Nyt tehkää kuten haluatte, ja levitelkää tavaranne ihan miten haluatte, se on loppu nyt!" Huikea loppunäytös, ja pomo ei sanonut sanaakaan. Jäin sairaslomalle, ja en palannut enää koskaan siihen työpaikkaan. Mieli on hyvä, raha ei ratkaise. Yrittivät houkutella, mutta se EI oli kilahtanut kaaliin niin pysyvästi, että EI. Koin jatkuvaa valitusta, simputusta, kateutta, milloin mitäkin sontaa. kateellliset jaksoi panetella ja joskus itse työ meni susille, koska piti istua milloin missäkin kinkerissä vatvomassa työyhteisön tilaa. Kiire ja stressi pistää ihmiset tiukille ja hermot pintaan. Pidin työstäni, mutta mitä paskoja voi työkaverit joskus olla, niin huh huh. Mennään niin henkkohtaiselle tasolle, että oksat pois. Olen ammattitaitoinen ja tiedän sen, olen tarkka ja vastuullinen siitä mitä teen. SIksi kai jotkut epärehellisyydet eivät menneet kohdallani läpi, ja huutia tuli, mutta periksi en antanut. OIkeus ja kohtuus tulee säilyttää. Joten näillä sanoin voi todeta SInulle että helppoa ei ole missään nykypäivänä, mutta peiton alle ei kannata paeta. Ota sairasloma, sitten voit huoletta pohtia asioitasi, ja tulevaisuuttasi, toivottavasti valoisalla mielellä. Onnea matkaan, ja muista että tuleen ei pidä jäädä makaamaan, siihen palaa itse.