Mitä tehdä kun miehelle työ on tärkeintä?
Hei!
Haluaisin kysyä teiltä kokemuksia tilanteesta jossa miehelle työ on kaikki kaikessa. Mitä tulisi tehdä että saisi miehen ymmärtämään että elämässä on muuta paljon tärkeämpää kuin työ?
Tilanne on niinkin monimutkainen kuin että mieheni omistaa firman puoliksi siskonsa kanssa. Hänen siskonsa on nyt toistamiseen äitiyslomalla ja ei tee firmassa yhtään mitään, sanoo vain että hän on äitiyslomalla. Mieheni mukisematta hyväksyy tämän ja pyörittää yksin tätä firmaa. Jos yritän asiasta jotain sanoa, niin se on varma riita. Meillä on häät tulossa nyt kesällä ja olen vakavasti alkanut miettimään että haluanko elämäni olevan tätä koko loppuelämäni. Asiaa mutkistaa vielä se että olen raskaana.
Minä taas uskoin kun mieheni sanoi että asiat helpottaa kun hänen siskonsa palaa äitiyslomalta. No ei helpottanut… Kohta hän jäi uudestaan äitiyslomalle. Siinä välissä hän oli kesälomalla tai vietti muutenvaan vapaapäiviä miehensä kanssa. Mieheni on kerran sanonut siskolleen tästä asiasta ja hän suuttuu heti ja sanoo että hän myy osuutensa firmasta ym. Jos minä pyydän miestäni voisiko hän ottaa vapaapäivän kun minulla on vapaata, että olisi kiva tehdä jotain yhdessä. Yleisin vastaus on että ei, ei hän pysty kun hän joutuu olemaan töissä. Sitten hän aina sanoo että sinun pitää ymmärtää minä joudun olemaan töissä paljon kun olen yrittäjä. No ymmärtäisin kaiken paremmin mikäli työ/vastuu ym menisi tuolla firmassa 50-50 kun omistajakin on kaksi ja he omistavat sen 50-50.
Viime kesänä hän ei voinut edes yhtä viikkoa olla lomalla, vaan sinäkin aikana hän teki töitä. Siskonsa oli kuitenkin 2 viikkoa reissussa tekemättä yhtään mitään töihin liittyvää. Minä en vaan oikeasti jaksa tätä enään!
En tiedä mitä minun pitäisi tehdä. Pelkkä ajatuskin tästä kaikesta saa kyyneleet nousemaan silmiin. Ole yrittänyt ymmärtää jo vaikka kuinka kauan, mutta en enään kun näen kuinka toinen voi lomailla tekemättä mitään. Kertokaa onko teillä omakohtaisia kokemuksia tämmöisestä tilanteesta ja jos on, niin miten olette sen ratkaisseet.
Hei Jenska
Kirjoitan "Voinko Luottaa" nimimerkin alla, aihe vain on eri.
Kun luin kirjoitukseksi, oli kuin olisin omaani lukenut. Miehelläni on yritys yhdessä veljensä kanssa 50/50 jo parin vuosikymmenen ajan.
Hän on se henkilö, joka sitä on kaikilta osin pystyssä pitänyt ja eteenpäin luotsannut. Se on vaatinut työtä, työtä ja työtä.
Aluksi se meni niin, että pitää antaa veljelle enemmän vapaa-aikaa, koska hänellä on pienet lapset. Nyt lapset ovat jo aikuisia, mutta koko ajan löytyy uusia selityksiä, miksi veljen ei tarvitse tehdä niin paljon töitä, kuin hänen.
Koska hänellä on "kaikki langat" käsissään, on hänen kuulemma helpompi tehdä jokin työ itse, kuin lähteä tässä vaiheessa veljeään kouluttamaan. Minä, sovitut asiat ja yhteiselämämme väistyy aina taka-alalle. Se on tosiasia, mikä ei ole meillä miksikään muuttunut näiden vuosikymmenien aikana.
Vanha sananlasku sanoo, että veri on vettä sakeampaa ja meillä se pitää paikkansa, valitettavasti.
Hänellä on matkan varrella ollut masennuskausia, joita ei kuitenkaan ole koskaan tunnustanut. Hänen kroppansa on vuosien varrella oireillut monella mahdollisella tavalla. Olen yrittänyt kertoa hänelle, että sinun kroppasi haluaa varoittaa sinua liiallisesta työnteosta. Nuo kaikki sanomiseni ovat menneet toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Nyt hän elää elämänsä kevättä. Hän nimittäin työllisti yritykseen naisen. Intuitioni kertoo minulle, että kaikki ei ole vain työsuhdetta, vaan siinä on paljon muutakin. Meillä ei ole perhe-elämää, eikä läheisyyttä enää lainkaan. Olemme, kuin kaksi vierasta, jotka asuvat saman katon alla. Hän on perustanut itselleen toisen elämän, jota pitää nykyään erillään kotiympäristöstä.
En kerro tätä Sinulle sen vuoksi, että Teille kävisi samoin. Tämä on minun kokemukseni yrittäjästä-miehestä. Tuohon haluaisin lisätä vielä sen, että mitä enemmän aikaa kuluu, sen tärkeämmäksi rahan rooli elämässä muuttuu. Tuntuu, että mikään ei riitä, aina pitäisi olla vain enemmän ja enemmän. Selitys tähän on, että pitää säästää huonoja aikoja varten.
Hän on aikaisemmin puhunut, että teemme sitä ja tätä, kun jäämme eläkkeelle. Nyt minä olen siirtymässä eläkkeelle, mutta mieheni suunnittelee vielä olevansa työelämässä ainakin seuraavat kymmenen vuotta. No, ensinnäkin tuollainen ajatustapa, että teemme sitä ja tätä, kun jäämme eläkkeelle, ei sovi ajatusmaailmaani. Meille on suotu yksi elämä ja sitä pitäisi elää koko ajan.
Nyt, kun tiedän hänen muuttuneet tulevaisuudensuunnitelmansa, näen, että meille ei ole suotu edes yhteistä, seesteistä vanhuutta.
Toivon Sinulle kaikkea hyvää. Kaikki Yrittäjät eivät ole mieheni kaltaisia, toivottavasti. Tämä on vain yksi kertomus monien joukosta.
Monet yrittäjät ovat työnarkomaaneja, jotka paiskivat ympäripyöreää päivää. Puoliso voi yrittää puuttua tähän, mutta useinkaan se ei auta, koska narkomaani tarvitsee huumeensa. Ihmisen on itsensä ymmärrettävä tämä, ja usein tämä tapahtuu vasta loppuunpalamisen tai fyysisen sairastumisen kautta. Jos yrittäjällä on yhtiökumppani, joka tekee normaalia työpäivää ja pitää lomansa, tämä voi työnarkomaanin rinnalla vaikuttaa laiskimukselta. Vaikka toinen yrityksen omistaja ottaisi kuinka paljon vastuuta itselleen, narkomaani keksii kyllä aina uusia tehtäviä. Asia kannattaa ottaa puheeksi kotona, mutta lopulta työkierteen voi katkaista ainoastaan yrittäjä itse. Toivottavasti puolisonne tulevat järkiinsä! 🙂👍