En enää tiedä mitä tehdä ja alan olla todella epätoivoinen, siksi tarvitsisinkin nyt neuvoja. Pahoittelen pitkää tekstiä, mutta tätä ei oikein lyhyemminkään saa selitettyä.

Olen itse 25-vuotias nainen ja seurustellut teini-iästä asti tuntemani päihdeongelmaisen 27-vuotiaan miehen kanssa nyt reilut kaksi ja puoli vuotta ja olemme asuneet yhdessä koko tämän ajan. Tässä on ollut todella myrskyiset pari vuotta päihteistä johtuen, mutta sokea rakkauteni esti aiemmin suhteen päättämisen vaikka syitä alkoi kerääntyä pettämisestä omaisuuteni varasteluun ja luottotietojeni tuhoamiseen asti. Menetin lähes koko lähipiirini tuen jo vuosia sitten itsepäisyyteni takia kun kukaan ei jaksanut katsoa vierestä siedettyäni niin paljon pahaa vapaaehtoisesti, eikä minulla oikein ole enää ketään keltä pyytää apua.

Meillä on vauva-ikäinen lapsi, joka otettiin huostaan heti syntymän jälkeen, mieheni ongelmista johtuvien syiden lisäksi syynä oli myös se, että lääkitsin itseäni laittomasti hermoromahduksen ja mieheni vaikutteiden seurauksena, joten omasta pyynnöstäni lapsemme siirrettiin sukulaisten hoitoon kunnes saamme asiamme kuntoon. Odotan tällä hetkellä valitettavasti toista yhteistä lastamme, ja lukuisista syistä nykytilanne ei ole entistä parempi. Mieheni ei olisi toista lasta edes halunnut, mutta itse en pystynyt aborttiin.

Vaikka mistä aina aiemmin päästiin pariskuntana yli ja mieheni pääsi vihdoin korvaushoitoon nyt kolme kuukautta sitten, ja ensimmäiset kuukaudet menikin todella lupaavasti, elämä alkoi vihdoin näyttää siltä miltä sen pitäisikin näyttää. Mutta kaksi viikkoa sitten hän retkahti uudelleen käyttämään laittomasti rauhoittavia lääkkeitä (bentsodiatsepiineja) suurissa määrin ja päivittäin ja hänestä tuli taas täysi hirviö käytökseltään, kuitenkaan tajuamatta sitä itse. Fyysistä väkivaltaa ei ole vielä ainakaan ollut, mutta henkistä raiskausta, uhkailuja ja haukkumista sekä muiden sekaannuttamista asioihimme on riittänyt yllin kyllin ja olen aidosti saanut pelätä häntä hänen uhkaavan käytöksen takia.

Olen viimeisen viikon ajan joutunut jäämään töistä pois, kun olen joutunut lukittautumaan makuuhuoneeseen tai wc:seen piiloon kun en ole uskaltanut olla samassa huoneessa hänen kanssaan tai jättää häntä yksin lemmikkieni (koira ja kaksi kissaa) kanssa. En ole uskaltanut tai edes halunnut antaa hänen olla kotona ja olen tehnyt selväksi, etten ole enää halukas jatkamaan suhdettamme millään tasolla. Olin myös saanut tietooni, että hän oli alkanut viettää paljon aikaa toisen naisen kanssa. Ongelmaksi nyt kuitenkin on muodostunut vuokra-asuntomme, jossa olen itse ainoana vuokralaisena, sillä olin asunut täällä jo useamman vuoden ennen hänen tänne muuttoaan, mutta hän on kuitenkin talonkirjoilla. Sain avaimen häneltä pois jo viikko sitten ja hän on saanut haettua täältä kaikki tavaransa (joitakin varastossa olevia rojuja lukuunottamatta).

Hän onkin viettänyt viimeisen parin viikon aikana suurimman osan päivistä tämän toisen naisen luona ja suurimman osan öistä muiden narkomaanien luona, mutta viimeiset kolme yötä hän on aina tullut oven ulkopuolelle rähjäämään aamuyöllä kunnes olen päästänyt hänet sammumaan sohvalle. En ole varma miksi olen päästänyt hänet sisään enää tässä vaiheessa, osittain pelon takia, osittain sinisilmäisyyteni takia. Hän on aina aamuisin lähtenyt korvaushoitoklinikalle hakemaan päivän lääkettään, joten joka aamu hän on aina lähtenyt asunnosta pois samaan aikaan, mutta aina riitaa haastaen.

Sunnuntai-aamuna sain taas kuulla yksityiskohtia hänen ajanvietostaan tämän toisen naisen kanssa ja käskin hänen pysyä minusta kaukana. viime vuonna olin jo pettämisen antanut anteeksi, mutta toista kertaa en sitä tee. Kinastelimme puhelimitse koko päivän. Illalla olin käymässä lähikaupassa ja törmäsin häneen kaupan edessä. Kun yritin lyhyen keskustelun jälkeen päästä lähtemään, hän yritti lähteä seuraamaan, ja sanoin ettei hän ole tervetullut mukaani. Tilanne eteni siihen asti, että jouduin soittamaan poliisit, koska en uskaltanut lähteä kaupalta kun hän vain riehui eikä antanut minun ottaa askeltakaan eteenpäin ilman, että hän tuli kosketusetäisyydelle asti. Soitin poliisit, mutta mieheni katosi paikalta ennen kuin he tulivat paikan päälle. He jäivät vahtimaan, että sain rauhassa lähteä paikalta ilman, että minua seurattiin.

Kostoksi mieheni soitti hätäkeskukseen itsekin, josta minulle soitettiin takaisin ja kysyttiin olenko itsetuhoinen, sillä mieheni väittää, että yritän vahingoittaa itseäni ja lastani. Hän oli tehnyt tämän saman puhelun kaksi päivää aiemminkin, mutta kummallakin kerralla sain selitettyä, että hän on päihtynyt enkä todellakaan ole itsetuhoinen tai vaaraksi kenellekään, päinvastoin.

Mies kuitenkin tuli taas aamuyöllä oven taakse itkien ja sekaisin kuin seinäkello ja hellyin taas päästämään hänet sohvalle nukkumaan, kun oli enää pari tuntia jäljellä ennen kuin tiesin hänen joutuvan taas lähteä.

Aamulla hän kuitenkin heti herättyään alkoi käyttäytyä taas uhkaavasti ja jouduin soittamaan hätäkeskukseen jälleen kerran. Tällä kertaa sieltä kuitenkin ilmoitettiin, että poliisi ei ole portsaripalvelu, että miksi päästit sisään ja jos ei mies ole koskenut minuun fyysisesti ja vain huutaa niin tämä ei riitä syyksi lähettää partiota paikalle. Selitin, ettei hän suostu lähteä asunnosta pois ja olen joutunut lukittautumaan makuuhuoneeseen sillä en haluaisi ottaakaan selvää josko hän turvautuisi väkivaltaan. Tähän hätäkeskuksen neiti totesi vain, että koska mies on kirjoilla tässä asunnossa, ei hänen tarvitsekaan lähteä ellei tee jotain rikollista, esim. lyö minua. Olin aivan kauhuissani, ettei edes hätäkeskuksesta saa enää apua. Mies onneksi lähti kun hätäkeskus oli lopettamassa puhelua kanssani.

Viime yö kuitenkin meni taas uuden kaavan mukaan. Olin tehnyt edellisenä aamuna ennen hätäkeskuksen kanssa juttelemista jo selväksi, että en pysty enää siihen, että hän viettää aamusta aamuyöhön asti päihdyttämässään itseään ties missä, ja viettämässä aikaa toisen naisen kanssa, vain tullakseen yöksi tänne rähjäämään minulle kunnes sammuu sohvalle ja herää aamulla taas haastamaan riitaa kunnes lähtee klinikalle. Tein selväksi, etten enää vastaa yhteydenottoihin tai avaa ovea, että pelkään häntä ja olen aivan loppuunpalanut tästä kaikesta, ja pelkään saavani keskenmenon kaiken tämän hermoromahduksen tasolla olevan stressin ja pelon takia. Hän väittikin pysyvänsä poissa, mutta muistutti kuinka tämä on hänenkin kotinsa. Tämän jälkeen keskustelu taas kiihtyi ja soitin sinne hätäkeskukseen, josta en saanut apua, mutta jonka jälkeen hän tosiaan poistui asunnosta omatoimisesti.

Hän kuitenkin yritti soitella pitkin päivää, enkä vastannut tai ottanut itse häneen yhteyttä. Puolelta öin hän tulikin taas oven taakse, mutta en avannut tai edes käynyt ovella. Tällä kertaa hän ei riehunut sen kummemmin ja uskalsin mennä nukkumaan, oletin hänen lähteneen pois. Muutamaa tuntia myöhemmin heräsin siihen, kun koirani käyttäytyi edelleen levottomasti ulko-oven luona, ja katsoin ovisilmästä vain nähdäkseni hänen sammuneen oven taakse portaille tavaroidensa kera. En avannut ovea tai reagoinut muutenkaan, annoin hänen olla siinä ja ajattelin, että kyllä naapurit poliisit sitten soittaa jos hän aiheuttaa häiriötä. En kuitenkaan uskaltanut enää nukkua sinä yönä. Kerran koko yön aikana hän koputteli vielä ovelle, mutta ei aiheuttanut kohtausta. Herättyään aamulla toisen kerran hän yritti saada huomioni oven läpi siinä onnistumatta, ja lähti taas käymään klinikallaan jolloin uskalsin vihdoin itse yrittää taas nukkua.

Pari tuntia myöhemmin heräsin kuitenkin siihen kun ulko-ovi aukesi, mutta pysähtyi ketjuun, ja kuulin hänen puhuvan jonkun kanssa. Hän oli soittanut isännöitsijän avaamaan oven (tai ilmeisesti isännöitsijä oli antanut hänelle uuden avaimen), mutta hän ei silti päässyt sisään sillä minulla oli tosiaan ketju ovessa kiinni. Oven raosta kysyin häneltä pelästyneenä, että mitä hän tekee, ei hän noin voi tehdä, ja ettei hän voi tulla tänne enää, ja suljin välioven. Hän selitti jotain mitä en kuullut tai edes muista enää ja sanoi tulevansa myöhemmin takaisin.

Tässä vaiheessa soitin äidilleni kysyäkseni neuvoa, että mitä voin tehdä kun en uskalla päästää häntä sisälle, mutta hän tulee aina saamaan oven auki kunnes suostuu poistamaan itsensä talonkirjoilta, jota miehellä siis ei ole mitään aikomusta tehdä ja jota en voi tehdä hänen puolestaan. Äitini soitti hänelle ja ilmeisesti uhkaili tulevansa veljiensä kanssa tänne häätämään hänet pois, jos hän ei nyt vihdoin tajua pysyä poissa.

Tästä on nyt nelisen tuntia aikaa, ja hän on tähän asti vain yrittänyt soitta ja lähettänyt tekstiviestejä joissa hän uhkaa esimerkiksi mennä työpaikalleni pilaamaan maineeni ja levittämään juoruja, ja yrittävänsä viedä minun oikeudet lapseni tapaamisiin jne. En ole vastannut näihin, mutta saan nyt koko ajan pelätä hänen tulevan takaisin tänne ja tällä kertaa pihtien kera, jotta hän saa ketjun leikattua ja pääsee sisään. Sukulaiseni eivät ehtisi ajoissa paikalle jos näin kävisi, ja hätäkeskukseenkin minun on näemmä turha soittaa kun hänellä on oikeus tehdä täällä mitä vain lain puitteissa niin kauan kun on kirjoilla.

Lemmikkieni takia en voi lähteä täältä itse pitkäksi aikaa mihinkään, enkä muutenkaan siis uskalla jättää niitä hänen armoilleen, sekä pelkään hänen varastavan taas omaisuuttani tai ainakin tuhoavan sitä sekopäissään, jos ei muuta. Pistin asuntohakemuksia itselleni jo kaksi kuukautta sitten, sillä olin jo pitkään harkinnut erilleen muuttoa, mutta näistä ei ole tullut mitään vastauksia, joten muuttokaan ei kävisi nopeasti. Lähiseudulla asuville sukulaisillekaan ei nyt mahdu vierailemaan pidemmäksi aikaa ja sellaisia ystäviä minulla ei ole enää jäljellä.

Mikä avuksi? Joskus jopa toivon hänen hakkaavan minut, että olisi pitävät syyt saada lähestymiskielto tai vastaavaa. Hän ei vain tule luovuttamaan ihan vaikka vain periaatteesta kiusatakseen minua, vaikka hänelläkin on jo uusi nainen elämässään. Olisikin niin yksinkertaista, että hän suostuisi mennä tämän toisen naisen luokse asumaan, mutta ei..